{"id":942,"date":"2023-02-01T08:32:11","date_gmt":"2023-02-01T06:32:11","guid":{"rendered":"https:\/\/blog.edu.turku.fi\/oppilaanohjaus\/?p=942"},"modified":"2023-03-29T06:23:07","modified_gmt":"2023-03-29T03:23:07","slug":"oppimaan-oppimisen-ohjaaminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blog.edu.turku.fi\/oppilaanohjaus\/2023\/02\/01\/oppimaan-oppimisen-ohjaaminen\/","title":{"rendered":"Oppimaan oppimisen ohjaaminen ja oppilaanohjaus"},"content":{"rendered":"

Huomasin usein puhuvani oppimaan oppimisen ohjaamisesta. En ole koskaan kuitenkaan kiteytt\u00e4nyt, mit\u00e4 sill\u00e4 tarkoitan opettajana ja oppilaanohjaajana. Perustelen t\u00e4ss\u00e4 toimeenpanemaani ohjausta ja tarkastelen yhteisty\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta muidenkin opettajien ohjausty\u00f6t\u00e4. Parhaimmillaan koko opettajakunnan ja oppilaanohjaajan ohjausty\u00f6 muodostaa ehe\u00e4n kokonaisuuden, joka tuottaa valinta- ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekovalmiuden, jota tarvitaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja siirtym\u00e4vaiheissa. Pahoittelen viittausten puutetta ja puutteellisia viittauksia.<\/p>\n

Oppimaan oppimisen taidolla tarkoitetaan osaamista ja uskomustekij\u00f6it\u00e4, jotka ohjaavat uuden\u00a0 oppimista ja uusien oppimishaasteiden kohtaamista. Ura- ja koulutusvalintavalmiuden kehittymisen kannalta on toivottavaa, ett\u00e4 oppilaan ohjaaminen kehitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen metakognitiota \u2013 oman ajattelun ajattelutaitoa. Kouluty\u00f6 tulisi olla oman el\u00e4m\u00e4n rakennusty\u00f6maa ja koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4mme rakennusteline itse kunkin hyv\u00e4lle el\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n

Metakognitio on oman kognitiivisen toiminnan ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4. Oppijan metakognitiota voidaan kehitt\u00e4\u00e4 siten, ett\u00e4 autetaan h\u00e4nt\u00e4 arvioimaan oppimisprosessiaan ja asettamaan mielekk\u00e4it\u00e4 tavoitteita. Oman edistymisen, suoritusten ja toiminnan arviointi sek\u00e4 vahvuuksien ja kehitt\u00e4miskohteiden etsiminen on itsearviointia. \u00a0<\/strong>Omien tunteiden, ajatusten ja oppimisen tarkkailu on reflektointia. Reflektointi ja itsearviointi johtavat metakognition kehittymiseen.<\/p>\n

<\/p>\n

Yleist\u00e4 ohjauksesta<\/h2>\n

Kohtaaminen, kuulluksi tuleminen ja vuorovaikutus ovat ohjauksen, ohjauksen johtamisen ja ohjauksen kehitt\u00e4misen johtoajatuksia. Vuorovaikutuksen tulisi olla vuoropuhelua, vastavuoroista keskustelua kahden osapuolen v\u00e4lill\u00e4. Vuoropuhelu edellytt\u00e4\u00e4 turvallisuuden tunnetta, kyky\u00e4 kuunnella, puhua, k\u00e4sitell\u00e4 omia tunteitaan ja n\u00e4hd\u00e4 taustalla vaikuttavia voimia. Osapuolten tulisi ilmaista ajatuksia ja tarkastella erilaisia kantoja rakentavassa hengess\u00e4.<\/p>\n

Ihmiset haluavat luonnostaan toimia aktiivisesti omassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Ihminen haluaa olla aktiivinen toimija, joka ohjaa omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Toimijuus on toimintavalmiutta. Kaikissa oppimisymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 tapahtuu toimijuuden kehittymist\u00e4, kun oppilaat m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t omaa suhdetta toimintaa ohjaaviin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Sosiaaliset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t voivat joko est\u00e4\u00e4 tai tukea ihmisen toimijuutta tai sen kehittymist\u00e4. Mahdolliset konfliktit voivat liitty\u00e4 siihen, ett\u00e4 nuori alkaa kehitt\u00e4\u00e4 toimijuuttaan. (Lonka 2015.)<\/p>\n

Ihmisell\u00e4 on luontainen kyky ihmetell\u00e4 ja tutkia. Oppilaan omassa todellisuudessa vaikuttavat asiat tulisi valjastaa oppimisen l\u00e4ht\u00f6kohdaksi. Mit\u00e4 varhaisemmassa vaiheessa oppilas tulee esimerkiksi tietoiseksi yhteishakuun liittyv\u00e4st\u00e4 valintatilanteesta, sit\u00e4 helpompaa on rakentaa oppilaan urapohdintaa edist\u00e4vi\u00e4 oppilaanohjauksen oppitunteja.<\/p>\n

Ihminen pyrkii hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6n tarjoamia tietoresursseja ja liitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 osaksi omaa ajatteluaan ja toimintaansa (Hakkarainen, Lonka, Lipponen 2004). Uusi tieto opitaan aiemman tiedon pohjalta. Kukin oppija rakentaa omaa tietorakennetta arkikokemustensa pohjalta.<\/p>\n

Kielen avulla luomme tietorakenteita. K\u00e4site on merkitt\u00e4vin ajattelun perusyksikk\u00f6 (Lahdes 1997). Oman ajattelun ja ohjauksen kannalta keskeisi\u00e4 sanoja kutsutaan kynnysk\u00e4sitteiksi. Kynnysk\u00e4sitteet ovat avaink\u00e4sitteit\u00e4, joiden sis\u00e4ll\u00f6n ymm\u00e4rt\u00e4minen laajentaa oppijan ajattelua. \u00a0Niiden oppiminen voi olla haasteellista ja edellytt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitteellisen muutoksen kokemista. (Meyer & Land 2003.) Rakennan oppituntini sanojen k\u00e4sittelyn ymp\u00e4rille. Ne ovat vahvuuksia, oppimista, ty\u00f6t\u00e4 tai koulutusta kuvaavia sanoja. Ne ovat sanoja, joita k\u00e4yt\u00e4n oppilaanohjauksessa tai joiden avulla oppilas voi kuvata omia vahvuuksiaan, arvojaan ja kiinnostuksen kohteitaan.<\/p>\n

Ohjaus on tavoitteellista. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa tavoitteet johdetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista ja lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6st\u00e4 (ks. Perusopetuslaki 2 \u00a7 ja Oppivelvollisuuslaki 1 \u00a7). Opetus ja kasvatus on tavoitteiden suuntaista vuorovaikutusta. Perusopetuslain mukaan kasvattamisen tavoitteena on \u201ctukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan j\u00e4senyyteen\u201d.\u00a0 Oppivelvollisuuslain mukaan \u201ctavoitteena on turvata kaikille el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tarpeellinen perusosaaminen ja sivistys sek\u00e4 edist\u00e4\u00e4 yhdenvertaisia mahdollisuuksia kehitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kykyjens\u00e4 ja tarpeidensa mukaisesti.\u201d Opettaminen ja kasvattaminen kuvaa ohjaajan toimintaa. Oppiminen on oppilaan teko, jolla oppija kasvattaa tietoaan tai taitojaan. Ohjaajan tulisi j\u00e4sent\u00e4\u00e4 ohjausty\u00f6ns\u00e4 teoiksi, joiden avulla oppijal\u00e4ht\u00f6inen tavoitteiden suuntainen toiminta on mahdollista.<\/p>\n

Osallisuus edellytt\u00e4\u00e4 toimijuuden kokemusta ja sit\u00e4, ett\u00e4 nuori voi kokea, ett\u00e4 omalla toiminnalla on merkityst\u00e4. Perusopetusik\u00e4isten osallisuus ja toimijuus rakentuvat luontevimmin osana heid\u00e4n arkista el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kouluty\u00f6t\u00e4ns\u00e4. Oppimisprosessi tulee rakentaa niin, ett\u00e4 oppilaalla on mahdollisuus omatoimisuuteen. H\u00e4nell\u00e4 tulisi kehitty\u00e4 taito edist\u00e4\u00e4 omaa oppimistaan ja arvioida kasvuaan. Oppimisen ja kasvamisen tukirakenteet, ohjaus, m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy oppijan tarpeen mukaan.<\/p>\n

Riippumatta siit\u00e4, millaista ohjausta oppilas tarvitsee, oppimisymp\u00e4rist\u00f6 ja etenkin digitaalinen oppimisymp\u00e4rist\u00f6 tulee rakentaa niin, ett\u00e4 se tukee oppilaan \u00e4lykk\u00e4\u00e4n toiminnan ja omatoimisuuden kehittymist\u00e4 (vrt. Hakkarainen, Lonka, Lipponen 2004). Toisaalta ohjaus asemoituu oppijan todellisen ja mahdollisen taito- ja kehitystason v\u00e4lille (ks. Vygotsky 1978). Toisaalta opettajan teht\u00e4v\u00e4 on v\u00e4hitellen purkaa ulkoisia tukirakenteita, ulkoista s\u00e4\u00e4tely\u00e4, ja auttaa oppijaa selviytym\u00e4\u00e4n yh\u00e4 enemm\u00e4n omillaan. H\u00e4nen siis pit\u00e4isi tehd\u00e4 itsens\u00e4 vaiheittain tarpeettomaksi. (Lonka 2015.)<\/p>\n

Ohjaus on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti roolitettua esimerkiksi oppilas \u2013 ohjaaja. Nuoren ohjaustilanne on ep\u00e4symmetrinen ohjaustilanne, jossa osapuolilla on erilaiset tiedot ja taidot sek\u00e4 erilaiset mahdollisuudet ohjata vuorovaikutusta ja tilannetta. Ohjaaja on t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa substanssi- ja prosessiasiantuntija ja ohjattava oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 asiantuntija. (Vrt. Pekkarinen 2009). Ohjaajan teht\u00e4v\u00e4 on tukea oppijan reflektiota.<\/p>\n

Henkinen hyvinvointi vaikuttaa hallinnan keinoihin, joita ihminen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kun h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 vastata erilaisiin haasteisiin ja vaatimuksiin. Min\u00e4kuva ja hyvinvointi vaikuttavat odotuksiin ja tunteet ennustavat toiminnan tulosta. (M\u00e4\u00e4tt\u00e4 2018.) Ohjaaja voi auttaa nuorta vahvuuksiensa ja voimavarojensa tunnistamisessa, tavoitteiden asettamisessa ja niiden j\u00e4sent\u00e4misess\u00e4. Kun ohjaaja auttaa nuorta pilkkomaan ongelman pienemm\u00e4ksi ja j\u00e4sent\u00e4m\u00e4\u00e4n pulman oppilaan kontrolloitavaksi, ohjaaja tukee oppilaan hallinnan tunnetta. Kun oppija kokee, ett\u00e4 ongelman syyt ovat kontrolloitavissa, h\u00e4n voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti ep\u00e4onnistumisen keh\u00e4st\u00e4\u00e4n. Kun oppija kokee, ett\u00e4 h\u00e4n pystyy vaikuttamaan asioihin ja kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n taitojaan, h\u00e4nen toimijuutensa kehittyy. (Vrt. Weiner 1986)<\/p>\n

Ohjauksen tavoitteena on voimaannuttaa oppija. Ohjauksessa voi harjoitella ajattelua, tuntemista ja tahtomista ja suunnitelmallisuutta. Voimaantunut ihminen kykenee asettamaan tavoitteita ja perustelemaan ne. H\u00e4n kykenee hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n voimavarojaan ja olemaan vuorovaikutuksessa ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kanssa. H\u00e4nelle syntyy vastuullisuuden tunne omasta kehittymisest\u00e4. (Ks. Pekkarinen 2009)<\/p>\n

Ryhm\u00e4ohjaus<\/h2>\n

Oppiminen on dynaaminen kysymys – vastaus -prosessi (Lonka 2015). Oppitunneillani didaktinen juoni muodostuu siit\u00e4, miten kysymys perustellaan ja esitet\u00e4\u00e4n, kuka sen esitt\u00e4\u00e4 ja kuka siihen vastaa, miten vastaus l\u00f6ytyy ja mist\u00e4 sit\u00e4 etsit\u00e4\u00e4n. Oppitunti on paikka, jossa kootaan omalle ajattelulle aineksia ja kunkin oppitunnin sis\u00e4lt\u00f6ihin palataan ohjauksen eri vaiheissa. Suunnittelen oppitunnit urapohdintavaiheiden mukaan ja olen<\/a> j\u00e4sent\u00e4nyt vaiheet seuraavasti:<\/p>\n

    \n
  1. oppilaanohjaukseen orientoituminen<\/li>\n
  2. valintatilanteen tiedostaminen<\/li>\n
  3. omien vahvuuksien tunnistaminen<\/li>\n
  4. kokemuksien ja tiedon hankkiminen uravaihtoehdoista<\/li>\n
  5. kokemuksien ja tiedon hankkiminen koulutusvaihtoehdoista<\/li>\n
  6. omien valintaperusteiden hahmottaminen<\/li>\n
  7. edell\u00e4 mainitun tiedon yhdist\u00e4minen jatkokoulutusvaihtoehtoihin<\/li>\n
  8. jatkokoulutusvaihtoehtojen asettaminen t\u00e4rkeysj\u00e4rjestykseen<\/li>\n
  9. yhteishaun toimeenpano.<\/li>\n<\/ol>\n

    Kun haluan edist\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4, keskustelun kohteena on ymm\u00e4rt\u00e4miseen liittyv\u00e4t kysymykset. Oppimisymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 tulee rakentaa turvallinen, jotta ryhm\u00e4n j\u00e4senet haluavat esitt\u00e4\u00e4 oman ajattelunsa ja kysy\u00e4 sellaisia kysymyksi\u00e4, jotka vaativat selityksi\u00e4. Hyv\u00e4 ja oppijal\u00e4ht\u00f6inen oppitunti rakentuu n\u00e4iden kysymyksien vastaamisen ymp\u00e4rille.<\/p>\n

    Oppitunnillakin tulisi olla mahdollista reflektoida. Oman toiminnan, kokemusten ja uskomusten arviointi, tarkastelu ja suhteuttaminen on reflektointia. Reflektoidessa oppija arvioi tarkastelee omia tunteita, omaa ajattelutapaa ja ajatuksiaan. H\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin et\u00e4\u00e4ntyy itsest\u00e4\u00e4n ja arvioi ulkopuolelta itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

    Jos opetettavat asiat ja ennakkotiedot ovat kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisia, syntyy kognitiivinen konflikti, joka tarkoittaa tilannetta, jossa nuori huomaa omien tietorakenteidensa puutteellisuuden tai soveltumattomuuden.\u00a0 Mik\u00e4li oppilailla on selkeit\u00e4 virheellisi\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4 asiasta, t\u00f6rm\u00e4ytt\u00e4minen on osoittautunut toimivaksi ja tehokkaaksi keinoksi edist\u00e4\u00e4 oppijan k\u00e4sitteellist\u00e4 muutosta. T\u00f6rm\u00e4ytt\u00e4minen tarkoittaa virheen osoittamista, kognitiivisen konfliktin synnytt\u00e4mist\u00e4 ja virheellisen ajattelun aineksen korvaamista esim.\u00a0 tutkitulla tiedolla. (Ks. Mikkil\u00e4-Erdmann 2001 ja 2002.)<\/p>\n

    Oppilaanohjaustunneillakin tulisi olla selke\u00e4 rakenne: kertaus \u2013 uusi asia \u2013 ty\u00f6skentely \u2013 oppitunnin lopetus. Opon tai open soolo, uuden asian esitt\u00e4minen, ei voi vied\u00e4 koko oppituntia. Se tulisi suunnitella niin, ett\u00e4 uuden asian opettaminen kest\u00e4\u00e4 korkeintaan kolmanneksen oppitunnista ja sen sis\u00e4lt\u00f6 liittyy tiiviisti ty\u00f6skentelyvaiheeseen. Uusi oppiaines voi olla esimerkiksi ajattelussa k\u00e4ytett\u00e4vien sanojen esittely\u00e4 ja k\u00e4sittely\u00e4, rakenteiden ja suhteiden esittely\u00e4 tai havainnollistamista. Kokoan ohjeet ja esitetyn uuden asian digitaaliseen oppimisymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, jotta oppilaalla on mahdollisuus palauttaa mieleens\u00e4 keskeinen uusi oppiaines.<\/p>\n

    Oppitunti voidaan rakentaa my\u00f6s k\u00e4\u00e4nteisesti eli uusi asia (esim. video) annetaan kotiteht\u00e4v\u00e4ksi ja seuraava oppitunti rakentuu sen ymp\u00e4rille, mit\u00e4 huomioita oppilaat ovat tehneet aineistosta. Oppilaanohjaaja tai opettaja voi auttaa ennakkokysymysten avulla huomioiden tekemist\u00e4. Ainakin oppilaanohjauksessa on virheellist\u00e4 ja puutteelliseen tietoon tai tiet\u00e4miseen perustuvia tulkintoja, joista pit\u00e4isi keskustella. Pyrin osallistumaan n\u00e4ihin merkitysneuvotteluihin.<\/p>\n

    Mielest\u00e4ni on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pyrin tunnistamaan oppilaan ja oppilaiden l\u00e4ht\u00f6tason. Lis\u00e4ksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ohjaaja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 oppilaan kokemuksia ja osallistuu keskusteluun siit\u00e4, millaisen merkityksen oppijan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 jokin kokemus saa. Polkujen rakentaminen kohti oppimiselle ja kasvulle asetettuja tavoitteita on opettajan ty\u00f6n ydint\u00e4. Matkalla kohti tavoitteita pyrin kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n oppilaan min\u00e4pystyvyyden tunnetta, uskoa omaan selviytymiseen, ja itses\u00e4\u00e4telytaitoa ja oman oppimisen s\u00e4\u00e4telytaitoa.<\/p>\n

    Arviointi<\/h2>\n

    Kaksi kouluty\u00f6n keskeist\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 on opettaminen ja arviointi. Arviointi on oppimisprosessin olennainen osa ja t\u00e4ll\u00e4 en tarkoita pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n arvostelua, arvosanojen antamista, jolla on yhteiskunnallinen funktio. Arvioinnilla voi olla kartoittava, pohdiskeleva, motivoiva, ohjaava, toteava ja ennustava teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

    Itsearviointi on oman toiminnan ja ty\u00f6skentelyn arviointia suhteessa tavoitteisiin. Oman oppimisprosessin arvioinnin avulla pyrit\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 oppija oppii asettamaan oppimiselle mielekk\u00e4it\u00e4 tavoitteita ja oppii arvioimaan ja ohjaamaan omaa ty\u00f6skentely\u00e4\u00e4n ja toimintaa. Mik\u00e4li oppijalta on kokemuksia niukasti, ohjaaja voi tukea oppijaa ennakkoteht\u00e4vien avulla kokemuksen sanottamisessa ja arvioinnissa.<\/p>\n

    Arviointikeskustelun aikana oppilaalla on mahdollisuus keskustella opettajansa kanssa tavoitteista ja arvioida, miten oppimiselle asetetut tavoitteet on saavutettu. Opettajan kanssa voi arvioida kouluty\u00f6t\u00e4, opiskelua, laatia lyhyen ja pitk\u00e4n aikav\u00e4lin suunnitelmia ja pohtia miten tavoitteet saavutetaan. Mielest\u00e4ni arviointikeskustelu on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n osa opintojen aikaista formatiivista arviointia. Sen teht\u00e4v\u00e4 on tukea, kannustaa ja ohjata oppijaa. Ohjauksen keski\u00f6ss\u00e4 on oppijan oppimisprosessin arviointi.<\/p>\n

    Vertaisarviointi on ty\u00f6muoto, jossa ohjauksen kohteena on sek\u00e4 palautteen antaja ett\u00e4 palautteen saaja. Vertaisarvioinnissa harjoitellaan palautteen antamista ja saamista. Harjoittelemme kyky\u00e4 antaa ja saada rakentavaa palautetta. Jos ohjaukselle varataan riitt\u00e4v\u00e4sti aikaa, vertaisarviointi sopii esim. projektien arviointiin, jossa molemmilla osapuolilla on tiedossa sek\u00e4 teht\u00e4v\u00e4nanto ja projektin arviointikriteerit. T\u00e4t\u00e4 ty\u00f6muotoa k\u00e4ytett\u00e4ess\u00e4 opettajan huomion kohteena on sek\u00e4 palautteen anto ja vastaanottaminen ett\u00e4 itse projekti.<\/p>\n

    Kokeessa voidaan arvioida oppijan ymm\u00e4rryst\u00e4, soveltamiskyky\u00e4, p\u00e4\u00e4ttelytaitoa (analyysi), luovuutta (synteesi) ja kyky\u00e4 arvottaa, arvioida ja muistaa faktoja (Bloom 1956). Jatkokoulutusvalinnassa ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa pit\u00e4isi soveltaa tietoa ja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 valinnan teossa (muistaminen), tulkita, vertailla ja summata (ymm\u00e4rt\u00e4minen), erottaa oleellinen tieto ep\u00e4olennaisesta (analyysi) ja ottaa tieto k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n (soveltaminen) sek\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 tiedon elementtej\u00e4 toisiinsa johdonmukaisesti. N\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 oppilaanohjaajan tulisi olla kiinnostunut ja tietoinen ohjaus- ja arviointik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 koulussaan.<\/p>\n

    Arvioinnilla on my\u00f6s yhteiskunnallinen teht\u00e4v\u00e4. Summatiivinen arviointi on oppijan osaamisen arviointia suhteessa oppiaineelle asetettuihin tavoitteisiin. Esimerkiksi p\u00e4\u00e4tt\u00f6arviointi on summatiivista arviointia, jolle on olemassa yhteiskunnallinen teht\u00e4v\u00e4. T\u00e4m\u00e4n arvioinnin tulisi olla valtakunnallisesti vertailukelpoista ja siin\u00e4 tulisi kohdella oppilaita tasavertaisesti. T\u00e4m\u00e4n takia se on kriteereihin perustuvaa arviointia. Arvosanan antamisella mitataan sit\u00e4, miten oppija hallitsee etuk\u00e4teen m\u00e4\u00e4riteltyj\u00e4 tietoja ja taitoja.\u00a0 (Quakrim-Soivio 2015).<\/p>\n

    Ohjauskeskustelu<\/h2>\n

    Oppijal\u00e4ht\u00f6isen ohjauskeskustelun k\u00e4sikirjoitus voisi olla seuraavanlainen: 1. vaiheessa kartoitetaan l\u00e4ht\u00f6tilannetta ja kannustetaan oppilasta selostamaan nykytilannetta. Vaiheen lopulla ohjaaja kiteytt\u00e4\u00e4 oppilaan esille nostamat ongelmat. 2. vaiheessa oppilas opettajan avustuksella etsii erilaisia realistisia l\u00e4hestymistapoja tilanteeseen ja ratkaisuja ongelmaan. Oppijaa voimaannutetaan. Ohjaaja auttaa oppilasta asettamaan tavoitteita, tarvittaessa jakamaan se osatavoitteiksi ja laatimaan toimintasuunnitelmaa. 3. vaiheessa ty\u00f6stet\u00e4\u00e4n ja tarkennetaan toimintasuunnitelmaa sek\u00e4 pohditaan sit\u00e4, miten tuetaan suunnitelman toimeenpanoa. Suunnitelman tulee olla niin selv\u00e4, ett\u00e4 toimeenpanoa voi arvioida. Opettaja rohkaisee ja tukee oppilaan vastuunottamista. (Tuisku 2000.)<\/p>\n

    \"\"<\/a><\/p>\n

    Monesti oppilas ja huoltaja ovat keskustelemassa koulussa jonkun ongelman takia. Ohjauskeskustelu eroaa kuitenkin opintojen ohjaamisesta tai uraohjauksesta siin\u00e4, ett\u00e4 ohjauksella ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole selke\u00e4\u00e4 ennakkoon asetettua tavoitetta. Sill\u00e4 on johtoajatus: kuulluksi tuleminen ja kohtaaminen. Jos keskustelun aikana on tunnistettavissa ja rajattavissa jokin ongelma, etsit\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 sille ratkaisu ja laaditaan suunnitelma.<\/p>\n

    Kasvatuskeskustelussa ja kurinpitotoimissakin tulisi mielest\u00e4ni noudattaa hyv\u00e4n ohjauksen periaatteita. Jotta ei p\u00e4\u00e4dyt\u00e4 kurinpitotoimiin, tulisi oppimisen esteisiin puuttua mahdollisimman varhain. Yht\u00e4 ohjauskeskustelun muotoa kutsutaan kehityskeskusteluksi, jonka l\u00e4ht\u00f6kohtana on jokin pulma. Kehityskeskustelu rajautuu kouluty\u00f6h\u00f6n, oppilaan oppituntity\u00f6skentelyyn, l\u00e4ksyjen tekemiseen tai oppimista ja hyvinvointia edist\u00e4viin el\u00e4m\u00e4ntapoihin. Arviointikeskustelun l\u00e4ht\u00f6kohta on kapeampi: yksitt\u00e4inen koe, suoritus tai tuleva lukuvuosiarvosana. Kehityskeskustelun l\u00e4ht\u00f6kohta on laajempi, oppimaan oppimisen esteiden tarkastelu. Ohjauksessa voidaan luoda yhdess\u00e4 perusta sille, ett\u00e4 oppilaan oppimaan oppimisenvalmiudet kehittyv\u00e4t.<\/p>\n

    Perusopetuslaissa (3 a \u00a7) puhutaan lapsen edun ensisijaisuudesta. Ohjauskeskustelu k\u00e4yd\u00e4\u00e4n oppilaan ja ohjaajan v\u00e4lill\u00e4. Tilanteessa voi olla mukana my\u00f6s huoltaja jo siksi, ett\u00e4 perusopetuslaki velvoittaa yhteisty\u00f6h\u00f6n ja oppivelvollisuuslain (9 \u00a7) mukaan huoltajalla on valvontavastuu siit\u00e4, ett\u00e4 oppivelvollinen suorittaa oppivelvollisuuden. Lukuisten eri selvitysten mukaan l\u00e4hipiirill\u00e4, kodilla ja huoltajalla, on suuri merkitys nuoren hyvinvointiin ja oppimaan oppimisen valmiuden kehittymiseen. T\u00e4m\u00e4 ei muuta sit\u00e4, ett\u00e4 ohjattavana on oppilas (ks. Perusopetuslaki 11 a \u00a7). Ohjaustuokion aikana k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n vain opetuksen ja oppimisen kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tietoa (ks. Perusopetuslaki 40 \u00a7).<\/p>\n

    Opintojen ohjaus<\/h2>\n

    Opintojen ohjaus n\u00e4ytt\u00e4ytyy erilaisena aineenopettajalle, erityisopettajalle ja oppilaanohjaajalle.\u00a0Aineenopettaja kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota oppilaan suorituskyvyn edist\u00e4miseen, erityisopettaja oppimisen esteiden purkamiseen ja oppilaanohjaaja oppilaan toimintakyvyn edist\u00e4miseen. Parhaimmillaan aineenopettajan, erityisopettajan ja oppilaanohjaajan yhteisty\u00f6 muodostaa kokonaisuuden, jonka avulla jokaisen oppilaan oppimaan oppimisen valmiudet kehittyv\u00e4t.<\/p>\n

    Opintojen ohjauksen perustan muodostaa oppituntien oppilasl\u00e4ht\u00f6inen suunnitteluty\u00f6, pedagoginen kokonaissuunnittelu, didaktinen oppituntikohtainen suunnittelu ja suunnitelman toimeenpano (ks. kuvio 1). Oppituntity\u00f6skentely voidaan liitt\u00e4\u00e4 oppilaan henkil\u00f6kohtaiseen ohjaamiseen. N\u00e4m\u00e4 kaksi ty\u00f6muotoa muodostavat kokonaisuuden, jota tuetaan tiedon hankkimista helpottavalla oppimisymp\u00e4rist\u00f6ll\u00e4 (ks. esimerkki)<\/a>.<\/u><\/p>\n

    \"\"<\/a><\/p>\n

    Kuvio 1: Herbartin kolmio<\/p>\n

    Ohjaus on systeeminen kokonaisuus. Jos oppilaanohjaajan t\u00e4rkeimm\u00e4ksi teht\u00e4v\u00e4ksi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n oppijan uravalintavalmiuksien kehitt\u00e4minen, oppimaan oppimisen ohjaaminen tulisi olla osa t\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in oppilaanohjaajan rooli olisi oppilaan tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden tukeminen (ks. Niemi 2016<\/a>). Oppilaanohjaaja voi auttaa nuorta rajamaan oppimistavoitteista toteuttamiskelpoisia ja suunnittelemaan ajank\u00e4ytt\u00f6\u00e4, kouluty\u00f6t\u00e4 ja sen arviointia. Oppilaalla saattaa olla hankala hahmottaa, mitk\u00e4 asiat est\u00e4v\u00e4t ja edist\u00e4v\u00e4 tavoitteellista toimintaa. Opintojen henkil\u00f6kohtainen ohjaus voisi edet\u00e4 seuraavasti:<\/p>\n