{"id":873,"date":"2022-12-31T08:02:22","date_gmt":"2022-12-31T06:02:22","guid":{"rendered":"https:\/\/blog.edu.turku.fi\/oppilaanohjaus\/?p=873"},"modified":"2023-02-12T20:16:23","modified_gmt":"2023-02-12T18:16:23","slug":"toivo-elinikaisesta-oppimisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blog.edu.turku.fi\/oppilaanohjaus\/2022\/12\/31\/toivo-elinikaisesta-oppimisesta\/","title":{"rendered":"Toivo elinik\u00e4isest\u00e4 oppimisesta"},"content":{"rendered":"

Ajatus ihmisen ja ymp\u00e4rist\u00f6n vuorovaikutteisesta suhteesta on m\u00e4\u00e4ritt\u00e4nyt ohjausty\u00f6t\u00e4ni. Vuorovaikutus on kahden tai useamman objektin tai tapahtuman v\u00e4linen vaikutussuhde, jossa kumpikin osapuoli vaikuttaa toiseen. \u00a0Kurt Lewinin (1951) oppimisen kentt\u00e4teorian mukaan, yksil\u00f6n elintilan ulkopuolella oleva maailma tulee osaksi ihmisen elintilaa, kun h\u00e4n reagoi siihen. Ohjauksen teht\u00e4v\u00e4 on auttaa oppijaa rakentamaan suhdetta oppijan elintilan ulkopuolella oleviin asioihin ja ilmi\u00f6ihin, jotka vaikuttavat yksil\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. (Niemi 2016, 25<\/a>.)<\/p>\n

Ihmisell\u00e4 on oppimismahdollisuuksia ja -tarpeita ainakin suhteessa ymp\u00e4rill\u00e4 olevaan sosiaaliseen yhteis\u00f6\u00f6n, rakennettuun tekniseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja luontoon.\u00a0 Elinik\u00e4isen oppimiseen liittyy my\u00f6s ajatus ihmisen suhteesta itseens\u00e4, jolla tarkoitetaan el\u00e4m\u00e4nhallintaa, ihmisen kyky\u00e4 kohdata itse\u00e4\u00e4n koskevia ongelmia (Pantzar 2013<\/a>). Yleens\u00e4 elinik\u00e4inen oppiminen on kuvattu ihmisen kyvyksi kehitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n sis\u00e4- tai ulkosyntyisten tarpeiden mukaan (Jokisaari 2004<\/a>).<\/p>\n

Elinik\u00e4inen oppiminen<\/h2>\n

Elinik\u00e4inen oppiminen voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 ainakin kahdella tavalla. Ensimm\u00e4isen painotuksen mukaan oppimista tarkastellaan ihmisen oikeutena ja taustalla on ihanne ihmisest\u00e4 autonomisena persoonana, joka muokkaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6iseksi: itse itsens\u00e4 luonut ihminen. Toinen painotus tarkastelee elinik\u00e4ist\u00e4 oppimista velvollisuutena, teknologian luomana jatkuvana kehittymistarpeena, sopeutumispakkona, joka voi johtaa lopulta oman autonomian menett\u00e4miseen ja tekniikan kautta m\u00e4\u00e4r\u00e4ytymiseen. (Jokisaari 2004<\/a>.) Puheet yhteiskunnan dehumanisaatiosta eiv\u00e4t tunnu ihan perusteettomalta, kun katsoo k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4n kiinni kasvaneita oppilaita koulun k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen painotuksen mukaisen kasvatuksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on itseohjautuva vapaa moraalisubjekti. T\u00e4ll\u00f6in sivistys tarkoittaa yksil\u00f6n vapaata toimintaa. Itseohjautuvuuden kehittyminen ja sivistyminen edellytt\u00e4v\u00e4t vuorovaikutusta. Kasvatuksessa on t\u00e4ll\u00f6in olennaista kokemukset ja refektion kautta oppiminen. N\u00e4iden avulla pyrit\u00e4\u00e4n synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4n pyrkiv\u00e4 tahdon lujuus ihmiseen. (Jokisaari 2004<\/a>.)<\/p>\n

Elinik\u00e4isell\u00e4 oppimisella voidaan tarkoittaa uusiin tilanteisiin sopeutumista, opiskelua, alan tai ammatin vaihtamista tai sopeutumista uusiin vaatimuksiin ty\u00f6ss\u00e4 tai vapaa-ajalla. Opetusministeri\u00f6n vuoden 1997 komiteamietinn\u00f6n mukaan elinik\u00e4isen oppimisen sis\u00e4lt\u00f6tavoitteena on samanaikaisesti persoonallisuuden kehityksen tukeminen, demokraattisten arvojen vahvistaminen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kansallisen kilpailukyvyn yll\u00e4pit\u00e4minen. (Lehtinen 2003.<\/a>)<\/p>\n

Antikainen (1997)<\/a> tarkastelee elinik\u00e4ist\u00e4 oppimista erilaisissa oppimisymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4: muodollinen, ei-muodollinen ja ei-virallinen. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 elinik\u00e4isen oppimisen kriteerin\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 oppimiskokemus on merkitt\u00e4v\u00e4 ja sen vaikutus jatkuu koko el\u00e4m\u00e4n. H\u00e4nen mukaansa elinik\u00e4isen oppimisen polku muodostuu perheest\u00e4 (harrastukset), yleissivist\u00e4v\u00e4st\u00e4 koulutuksesta, ammattiin kouluttautumisesta ja aikuiskasvatuksesta. Valtaosa oppimisesta tapahtuu ihmisten v\u00e4lisess\u00e4 vuorovaikutuksessa ja organisoiduissa olosuhteissa. T\u00e4m\u00e4n takia Antikainen varoittaa siit\u00e4, ett\u00e4 institutionalisoituminen voi tappaa oppimisen ilon. Oman el\u00e4m\u00e4n ja oppimisen ilon kannalta merkitt\u00e4vi\u00e4 kokemuksia voi l\u00f6yty\u00e4 erilaisista ja yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 oppimisymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4 (esim. 1<\/a> , esim. 2<\/a> ja esim. 3<\/a>).<\/p>\n

Toivo<\/h2>\n

Kun asetamme itselle tavoitteita, toivomme sen toteutuvan.\u00a0 Toivon -k\u00e4sitekin on monitulkintainen. Godfrey<\/a> tunnistaa ultimaattisen toivon ja fundamentaalisen toivon. Ultimaattisella toivolla on p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Fundamentaalinen toive on tunne, jonka synonyymin\u00e4 voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uskon k\u00e4sitett\u00e4.\u00a0 Toivoa ruokkii mielikuvaa onnistuneesta toiminnasta. P\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyden tunteen lis\u00e4ksi tarvitsemme onnistumista ennustavia polkuja tavoitteisiin.<\/p>\n

Deweylle<\/a> toivon kohde on demokratia, joka on ”ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 poliittinen ja eettinen edistyminen ei riipu muusta kuin ihmisist\u00e4, heid\u00e4n arvoistaan ja teoistaan”. T\u00e4ss\u00e4 demokratia-sanalla kuvataan tasa-arvoa ja osallistumisoikeutta, itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeutta oikeudenmukaisuutta, moniarvoisuutta ja yhdenvertaisuuttaa yhteiskunnallisissa rakenteissamme ja arjen toimissa. Se on p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, johon tulee pyrki\u00e4 kaikissa toimissa. Pragmatismissa toivon k\u00e4site liittyy edistykseen ja haasteet n\u00e4hd\u00e4\u00e4n mahdollisuutena. K\u00e4sitteen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 asettuu perusteettoman optimismin ja pessimismin v\u00e4liin.<\/p>\n

Toivon vallankumous kirjassa Frommin (1969, 21\u201322) toteaa, ett\u00e4 tuloksellinen toivo edellytt\u00e4\u00e4 ihmiselt\u00e4 aktiivista ja tavoitteellista toimintaa ja kokemusta siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen toimillaan on vaikutusta johonkin. Freire (1999, 8\u20139) Pedagogy of Hope -kirjassa toteaa, ett\u00e4 pelkk\u00e4 sokea usko hyv\u00e4\u00e4n tulevaisuuteen, voi johtaa ep\u00e4toivoon, kun ihminen huomaa, ett\u00e4 toivo yksin ei riit\u00e4 tavoitteen saavuttamiseen vaan tarvitaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaisia toimia. Toivon vastakohta on toivottomuus, joka ilmenee passiivisuutena ja luovuttamisena vastoink\u00e4ymisten edess\u00e4. Ep\u00e4toivolle on tyypillist\u00e4 kyynisyys, kapeakatseisuus ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys.<\/p>\n

Tavoitteiden mukainen toiminta edellytt\u00e4\u00e4 toivoa. Snyder (2002)<\/a> mukaan toivo voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 kyvyksi n\u00e4hd\u00e4 polkuja haluttuihin tavoitteisiin ja motivoida itse\u00e4\u00e4n toiveajattelun kautta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 polkuja. M\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 linkittyy opittuun optimismiin ja itsetuntoon. Kyky toivoa n\u00e4kyy parempina tuloksina monilla el\u00e4m\u00e4n alueilla.\u00a0Olennaisin kysymys on siis se, miten tuemme oppijaa eri el\u00e4m\u00e4n tilanteissa, h\u00e4nen tavoitteellisuuttaan ja suunnitelmallisuuttaan sek\u00e4 olemme mukana yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 toiminnan edellytt\u00e4m\u00e4\u00e4 toivoa.<\/p>\n

Ohjaus<\/h2>\n

Elinik\u00e4isen oppimisen halun synnytt\u00e4minen ja mahdollistaminen on se yhteinen leikkauspiste, jossa opettaja ja oppilaanohjaajan ohjausty\u00f6n tavoitteet yhtyv\u00e4t. Elinik\u00e4isen ohjauksen strategia 2020\u20132023<\/a> -julkaisun mukaan elinik\u00e4iseen oppimiseen liittyv\u00e4n ohjauksen avulla suomalaisten tulisi pysty\u00e4 eri el\u00e4m\u00e4nvaiheissa seuraaviin suorituksiin:<\/p>\n