Nummenpakka, mutixfirenze

Perjantaina 27.10. sekä lauantaina 28.10.

Perjantain aamujumpaksi kerroimme menneistä ja tulevista projekteistamme. Wanhan ajan koulupäivämme ja ideat metsäteemasta herättivät ihastusta. Saksalaisella kollegallamme oli hyvä kokemus liikkuvasta projektista. He olivat pyytäneet suurilta yrityksiltä palkintoja juoksukilpailuun. Tietystä juoksumatkasta oppilas sai yritykseltä palkinnon, ja samalla yritys lahjoitti tietyn rahasumman (juoksukilometrejä vastaavaan euromäärän) ystävyyskoululle kehitysmaahan. Löytyisikö meiltä intoa liittää monikulttuurisuuteen ystävyyskoulu tai -kouluja jostain päin maailmaa? Olisiko koulumme vahvuus tällainen positiivinen monikulttuurisuus ja kulttuurienvaihto?

Toistaiseksi mielenkiintoisimman ohjelmat olivat issuu ja animoto.com. Lisäksi ehdoton mansikka kakun päällä oli parituntinen vapaamuotoinen keskustelu kollegoiden kanssa. Kaikissa maissa oli samat teemat kuin Suomessakin: oppilaiden liikkuminen, tietotekniikan käyttö ja huoli lukutaidon heikkenemisestä. Jälleen palasimme ajan puutteeseen. Nämä kaikki projektit olivat opettajien mielestä hienoja, mutta vaativat paljon paljon aikaa. Tietotekniikan tarkoitus on muuttaa ja auttaa opetusta, nyt se kuitenkin vie aikaa. Opettajien tulisi kaikkien mielestä saada koulutusta it-aiheissa työajalla, kokouksia pitäisi vähentää ja antaa vapaampi ajankäyttö ylipäätään.

Lauantain opinnot koostuivat Toscanan kierroksesta. Lähdimme kukonlaulun aikaan kohti San Gimignanon, Chiantin ja Sienan alueita. Kiehtovien maisemien lisäksi parasta antia olivat keskustelut kansainvälisen ryhmän jäsenten kanssa. Opimme toisiltamme historiasta, kansainvälisistä suhteista ja muiden koulumaailmasta. Keskustelimme virolaisen kollegan kanssa erityisopetuksesta ja saksalaisten kanssa kulttuuriemme yhtäläisyyksistä. Saksalainen kurssikollegamme ihastui lisäksi Finnish Nightmares -sarjakuvaan, saimmepa hänet myös tilaamaan verkkokaupasta suomalaista designia. Saksassa on tulevana tiistaina vapaapäivä reformaation juhlavuoden kunniaksi! Kuka arvaa, miksi juuri ensi tiistaina? 😉 Erityisen hieno keskustelu oli yhdysvaltalaisen, jo eläkkeelle jääneen, pariskunnan kanssa. Opimme uutta historian opetukseen ja saimme itsekin kertoa heille uusia asioita.

Valtavasti uutta oppineina suljemme padin ja valmistaudumme kotimatkalle, joka starttaa keskellä yötä muutaman tunnin kuluttua. Kiitos, grazie ja arrivederci!

 

Torstaina 26.10. (Kirjoittanut Essi)

Päivän aluksi saimme kertoa itsestämme, omasta perheestämme ja harrastuksistamme. Oli ihailtavaa huomata, kuinka samanlaiset arvot ryhmällämme oli. Perhe ja matkustaminen ovat tärkeitä. Lähes jokainen olisi halunnut vuorokauteen enemmän aikaa. Olipa kansallisuus tai ikä mikä tahansa, tunne riittämättömyydestä oli matkustanut jokaisen mukana Firenzeen.

Kurssimme aiheena on siis ollut laadukkaan projektin tekeminen koulun ja koulutuksen laadun parantamiseksi.  Jatkoimme aamupäivää kuuntelemalla Alexin esitelmää siitä, miten koulujen tulisi uskaliaasti tehdä yhteistyötä ulkopuolisen maailman kanssa. Tarkoitan tällä nyt sitä, että valtion ja kunnan rahoittamassa ja ohjaamassa järjestelmässä sulkeudutaan helposti omaan kuoreen. Yhteistyö eri organisaatioiden, koulun alumnien, korkeakoulujen ja yritysten kanssa olisi kuitenkin äärettömän hyödyllistä. Miksemme ottaisi esimerkiksi MOK-projekteihin sponsoreita ja yrityksiä mukaan?

Tutkimusten (esim. Karvin 9.luokan päättökokeet) mukaan erityisesti maahanmuuttajataustaiset lapset, varsinkin pojat, menestyvät koulussa huonommin kuin kantaväestön lapset. Olisiko ulkopuolisten organisaatioiden ottaminen mukaan sittenkään uhka vai olisiko se sittenkin mahdollisuus? Toisiko se motivaatiota nuorille ja antaisi opettajille uuden näkökulman?

Toinen varteenotettava idea on positiivinen brändäys. Voisiko koulusta ja omasta lähiöstään olla yhtä ylpeä kuin voi olla omasta kaupungistamme Turusta? Monissa eurooppalaisissa maissa koululla on oma brändinsä, josta ollaan ylpeitä. Me Nummenpakalla tarvitsisimme jotain, josta olla erityisen ylpeitä. Puolalalla on musiikkinsa, Vähiksellä ranska ja Vasaramäellä liikunta. Esitän kysymyksen, jota olen kantanut vuosia mukanani: mistä me voisimme olla niin ylpeitä, että ylpeys tarttuisi oppilaisiinkin? Vastaukset kirjoitimme seuraavasti:

-Monikulttuurisuus ja monikielisyys
sekä
-Yhteisopettajuus ja kielitietoisuus

Iltapäivällä Essi kävi Filippo Brunelleschin suunnittelemassa Il Duomon kupolissa, jonka rakentaminen on ollut aikanaan 1400-luvulla suoranainen ihme. Arkkitehti Brunelleschi ei jättänyt rakentamisesta mitään dokumentteja, ja tuo erittäin haasteellisen kupolin rakennustapa on edelleen mysteeri. Sen jälkeen osallistuimme koulun järjestämälle kaupunkikierrokselle erittäin hyvän oppaan johdolla. Kuulimme tarinoita Medicien vallasta ja toiminnasta taiteen mesenaatteina. Sen jälkeen teimme vielä hiukan tuliaisostoksia. Firenzessä on loputon määrä ihania pikku putiikkeja, joista saa mitä kauniimpia vaatteita ja tavaroita. Ilta päättyi jälleen aivan loistavaan ruokaan, joka ei maksanut omaisuuksia.

Keskiviikko 25.10. (Kirjoittanut Essi)

Päivän aluksi saimme tehtäväksemme kertoa oman maamme musiikista. Tehtävä tuli jälleen ex tempore, onneksi aihe oli helppo. Hehkuttelimme Robinia, Almaa, Signmarkia ja sivusimme lyhyesti kansanmusiikkia. Sen jälkeen tutustuimme ohjelmiin eli appeihin, jotka auttavat projektien hallinnassa. Ensimmäinen oli symbaloo, johon voi kerätä linkkejä. Teimme jokainen demon, koska pelkällä kuuntelulla ei paljoa näistä oppisikaan.

Vartin tauon (jonka aikana haimme espressot ja paninit 4€) jälkeen Alex-kouluttajamme esitteli gmailiin sopivan lisäosan, jolla pystyy hallitsemaan sähköpostien lähetystä aikataulutettuina (rightinbo.com). Tämä tuntui oikein mukavalta ajatukselta sekä lähettäjän että vastaanottajan näkökulmasta. Nythän saamme sähköpostia kellon ympäri, ja pahimmillaan luemme sitä kellon ympäri. Näin toimimalla olemme jatkuvasti töissä.

Päivän toiseksi viimeinen aihe oli projektien rahoitus. Tehtävämme oli laittaa ylös kaikki ne tahot, joilta voisimme hakea rahaa tai kumppanuutta eri projekteihin. Huomasimme näitä kootessamme, että käytämme aika vähän mahdollisuuksia yhteistyöhön. Olimme myös todella onnellisia suomalaisia yrityksiä esitellessämme. Nettisivut olivat selkeitä ja kaikki englanniksi. Kuulijat olivat vaikuttuneita meriteollisuuden ja bioalan tarjonnastamme.

Tervehdys lukijat,

tänään vihdoin pääsemme julkaisemaan, sillä yli vuorokauden kateissa ollut laukku padilatureineen saapui kaupunkiin maanantaina myöhään eikä eilen ollut aikaa blogille. 🙂

Tässä hiemaan muistiin kirjoitettua alkuviikosta:

Maanantaina 23.10. tutustuimme ryhmäämme, johon kuuluvat kolme portugalilaista opettajaa pikkukaupungista läheltä Lissabonia. Heidän koulussaan on 2000 oppilasta n. 20-30 hengen luokissa. Yksi osallistuja on Saksan pohjoisosista Flensburgista. Heidän koulussaan harrastetaan iltapäivisin purjehdusta.

Iltapäivällä tutustuimme Coggle-palveluun, mutta ipadilla sen tekeminen ei ollut kovin helppoa. Vapaa-ajalla tutustuimme kaupungin valtavaan historiatarjontaan.

Tiistaina 24.10.

Alussa kuuntelimme kouluttajan esitelmän paikallisista ruoista. Sitten jokaisen maan vuoro oli kertoa omista tyypillisistä aamiaisista ja ruoista. Meidän kohdallamme ihastusta herättivät erityisesti metsästä vapaasti kerättävät marjat ja sienet.

Sitten opiskelimme tiiviisti projektien hallintaa. Projektin johtamisessa kouluttaja nosti esiin seuraavat asiat:

1. Luova ajattelu
2. Yhteistyö
3. Kommunikaatio
4. Toteuttaminen, ratkaisut

Iltapäivän lopuksi kerroimme toistemme koulujärjestelmistä. Muut ihmettelivät Suomen valitsemaa opsin uudistusta. Lisäksi pohdimme käytössämme olevan Office 365-paketin käytettävyyttä projekteissa, ylipäätään kouluissa ja lähestyimme aihetta myös tietoturvan kannalta. Saksassa ei ole mahdollista siirtää tärkeitä tietoja valtion ulkopuoliselle palvelimelle/pilveen.

Kirjoittanut Essi