Teimme lasten jaloista ja käsistä ison ja hienon auringonkukan seinällemme. Siinä me kaikki olemme yhdessä; jokainen lapsi tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta eli naskaliryhmää
Naskalit pääsivät pohtimaan kuvakorttien avulla, mistä tekemisestä he tykkäävät ja mistä eivät tykkää. Lapset laittoivat asiat joista tykkäsivät iloiselle auringolle ja asiat joista eivät tykänneet surulliselle pilvelle.
Lapset saivat itse tehdä oman talon, johon sitten vanhemmat liimasivat perheen kuvia. Monta hienoa lasten kotitaloa valokuvineen on nyt palautunut meille ja kuten arvasimmekin, niitä tutkitaan ahkerasti ja toistellaan tärkeiden ja rakkaiden ihmisten nimiä monta kertaa päivässä.
Kovan tuulen johdosta rakensimme sisätiloihin aistiradan. Tossut ja sukat otettiin pois jaloista ja lähdettiin kokeilemaan aistiradalle, miltä tuntuvat mm. hiekka, riisi, syksyn kuivat lehdet, vesi, karvamatto, kevyt ”piikkimatto”, kylmä ja lämmin jalkojemme alla. Aluksi lapsia vähän ihmetytti moinen puuha, mutta vauhtiin päästyään useimpien teki mieli jatkaa tunnustelemista vielä käsilläkin. Kylmä ja lämmin jalan alla sai ehkä lapset eniten pysähtymään ja hämmästelemään.
Tuuli laantui ja perjantaina pääsimme eväsreppuinemme matkaan kohti Tuomaanpuistoa. Omat eväät olivat tämän retken kohokohta ja niinpä istahdimmekin heti puistoon päästyämme rumpalipatsaan ympärille syömään. Aika ihanaa: aurinko paistoi, eväät maistuivat ja koko porukka näytti niin tyytyväiseltä ja söpöltä. Saimme eväistämme mukavasti lisäenergiaa leikkipuistossa juoksemiseen, kiipeilemiseen, keinumiseen, liukumiseen ja muuhun hauskan pitoon. Mukava retki ja sen päälle vielä päiväkodissa pienet syntymäpäiväjuhlallisuudet.
Lasten pihalta keräämät tammenterhot ikuistettiin lasten omiin tammipuihin.
Lähdimme isompien naskalilasten kanssa kirjastoon hakemaan kaikille uutta luettavaa. Päiväkodissa pienemmät lapset saivat, sillä aikaa jokainen oman potkuauton/mopon ja runsaasti tilaa ajella omassa liikenneleikissään.
Ehdotimme lapsille majaleikkiä ja siitähän kaikki innostuivat.
Saimme nautiskella saliin rakennetusta temppuradasta ja jokainen pääsi harjoittelemaan tasapaino- ja liikkumistaitojaan.
Tammimetsämme sai myös hauskat tammenterhoasukkaat.
Leivoimme herkullisia omenamuffinseja. Osa lapsista pilkkoi taitavasti tavallisella veitsellä pehmeitä omenanpaloja ja osa lapsista sekoitti taikinan: sokeria, munia, jauhoja, maitoa, margariinia, leivinjauhetta ja vaniljasokeria – ja sitten tietenkin maisteltiin, että tuliko hyvä 🙂