Viides ja viimeinen kurssipäivä alkoi Macarenalla erilaisia kouluelämän konflikteja käsittelevillä casetehtävillä. Näiden jälkeen lähdimme yhdessä kohti keskustaa ja kouluvierailukohdettamme Sagrada Familiaa.

Sagra Familia on katolinen yksityiskoulu, jossa on noin tuhat oppilasta rakennuksen neljässä kerroksessa. Ekassa kerroksessa nuorimmat 3-vuotiaat, ylimmässä kouluunsa päättävät 18-vuotiaat. Kouluun voi hakea ja Emäntänä kierroksellamme oli aurinkoinen matikanopettaja Carmen. Hän kertoi, että koulussa oltiin juuri ottamassa käyttöön viimepäivilta koulutuksesta tuttua vertaissovittelumenetelmää.

Koulussa oli kaksi tietokoneluokkaa ja lisäksi kaksikymmentä ipadia. Opettajan mukaan pulmatilanteet tunnilla ovat meille opeille tuttuja – salasanat hukassa, kone jumissa, mihin se hävisi? -hämmästelyä ja onnistumisen ilojakin. Kännykän käyttö on koulupäivän aikana kielletty, ensimmäisestä varoituksesta lähtee viesti kotiin ja toisesta pitää vanhemman tulla kouluun tapamaan opettajaa. Kohteliailta ja uteliailta vaikuttaneet oppilaat tulevat espanjalaisista perheistä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Valmistavaa opetusta tässä koulussa ei tarjotttu, vaan luokanopettaja yrittää parhaansa mukaan auttaa mahdollista uutta vasta maahanmuuttanut. Oppaamme mukaan kunnallisissa kouluissa tukijärjestelmä on systemaattisempi ja paremmin resurssoitu.

Kouluvierailun jälkeen vietettiin espanjalaisittain lounastaukoa eli siestaa kaksi ja puoli tuntia. Me kurssilaiset protestoimme, että lyhyempikin paussi olisi perjantaihin riittänyt, mutta ihan kuulemma laki määrää, että kaupallista toimintaa harjoittavat yritykset pitää sulkea iltapäivällä. Interkulturaalisen solidaarisesti hyväksyimme asian laiden ja siestailimme siis palataksemme vielä projektitöidemme kimppuun.

Päivän ja koko viikon päätteksi kurssi paketoitiin, summattiin ja saimme osallistumissertifikaatit. Wuhuu! Hieno viikko! Una gran semana!

K I I T O S Laura, Turku, Erasmus, EU ja kaikki rakkaat, jotka taman mahdollisitte!

M U C H A S  G R A C I A S!

Buena dia de San Valentin!

Piskuisen koulutuskeskuksemme ovelta näkyy, kun ihan pikkuisen varvistaa ja melkein keikkuu ratikkaraiteen päällä, aamuauringossa upeasti hohtava Sierra Nevada. Kaupunkiraitiovaunu ”Metropolitano de Granada” on ollut varsin näppärä, joutuisa ja edullinen kulkupeli majapaikalta Maracenaan ITER Moviedun koulutuskeskukseen. Yksi matka suuntaansa maksaa 1,60e ja mitä useamman matka lataa sen huokeampaa. Olisihan tuollainen Turussakin kiva, vaikka kovin kalliilta hankkeelta kuullostaakin. Ja millainen mahtaisi olla kaupunkiraidepelin megasohjokelikestävyys?

Kouluttajamme Maria oli saanut äänensä takaisin ja tänään keskityimme aamupäivän konfliktitilanteiden selvittelymenetelmiin. Osassa Andalusian kouluissa on käytössä IREX-tool, vertaissovittelumenetelmä. Kiinan kielessä sana konflikti on yhdistelmä sanoista vaara ja mahdollisuus. Tämä mielleyhtymä onkin hyvä muistaa tilanteita ratkoessa. IREX-vertaissovitteluissa avainkysymyksena on aina ”mitä sinä itse olisit valmis tekemään, jotta konflikteihin ajautuminen vähenisi?”.

Iltapäivällä saimme vieraaksemme Mediano-järjestöstä Pacon ja Caran. Mediano kouluttaa opettajia, valmistaa kouluille materiaaleja  sekä koordinoi ”rauhan koulu”-hanketta. Menetelmän avulla koulussa ehkäistään vastakkainasettelua ja syyttelyä sekä etsitään ratkaisuja sovittelujen avulla. Kulttuurienvälisiä pulmatilanteita ennaltaehkäistään kulttuuritietoisuutta ja erilaisten ihmisten välistä vuorovaikutusta lisäämällä. Mediano toimii Andalusian alueella ja saa rahoituksen osin valtiolta, osin hankeavustuksina.

Tänään tärppäsi rajoitetusti myytävien Alhambran ja Generalifen linnoitus-, palatsi- ja puutarha-alueen pääsylippujen kanssa. Tsägällä bongasin netissä aamulla myyntiin vapautuneet kello 16.30 liput. Niinpä suuntasimme saksalaistoverin kanssa suoraan kurssilta kohti kohdetta. Lipussa ohjeistettiin varaamaan kolme tuntia kiertämiseen. Saksalaisella tehokkuudella ja suomalaisella sisulla sisäistimme kohteen 1,5 tunnissa eli ehdimme juuri ja juuri ulos ennen porttien sulkeutumista.

Mykistävän kauniita yksityiskohtia ja huimia näkymiä. La magnifica!

Keskiviikkoinen kouluvierailupäivä alkoi kokoontumisella aurinkoisella Plaza Nuevolla granaattiomenasuihkulähteellä.

Colegio Ave Maria Casa Madre on yksityisen ja kunnallisen koulun hybridi. Se sijaitsee upean Alhambran linnoituksen vastarinteellä ja hurmasi oitis vierailijan vehreydellään ja puitteillaan. Yhtenäiskoulussa on lähes tuhat oppilasta esikoululaisesta yläkouluikäiseen.

Koulussa korostetaan vihreitä arvoja, vuorovaikutustaitoja, toiminnallista oppimista ulkotiloissa ja rasimin vastaisuutta. Vihreä lippu -sertifikaatin saanut koulun johtaja kertoi ylpeänä ” koulun oman metsän”  mahdollisuuksista luonnon tuomisesta oppilaiden jokaipäiväiseen elämään puutarhanhoidosta luonnon ja eläinten tarkkailuun. Kesällä virtaavan joen tuntumassa varmasti kuhiseekin kuin viidakossa konsanaan.

Nelosluokan oppitunnilla ei päätelaitteiden puuttuminen vaikuttanut oppimisen ja opetuksen laatuun. Kahdenkymmenen oppilaan luokassa kaikkien äidinkieli oli espanja. Kouluun pitää hakea erikseen ja oppilaita tuleekin koko kaupungin alueelta.

Koulussa on useita ilman vanhempiaan maahantulleita lapsia. Vastamaahantulleet  oppilaat saavat Ave Mariassa opetusta kuukaudesta yhteen vuoteen, yksilöllisestä tilanteesta riippuen. Maahantulleista lapsista huolehtii hyväntekeväisyysyhteisö, jonka kanssa koulu tekee yhteistyötä. Oppilaat käyvät valmistavan opetuksen kaltaista ATAL-luokkaa (Aula Temporary Adaption Language) ja asuvat koulun asuntolassa.

Flunssainen kouluttajamme Maria oli tänään lähes äänetön ja kovin, kovin harmissaan tilanteesta. Päivällä annoimme hänen äänelleen siestaa. Palasimme iltaluennolle inspiroitumaan ja keskustelemaan kulttuureista, identiteeteistä ja moninaisuudesta yhteisten tehtävien ja videoiden avulla.

Pohdimme ja piirsimme kukin  oman kuvion siitä, kuka mina olen, mihin kuuluun, mikä on etninen ja kulttuurinen taustani, mitkä ovat arvoni ja miten ne määrittyvät? . Tuumailimme myös mitkä kysymykset ovat oikeasti relevantteja ja mihin ihminen itse pystyy vaikuttamaan, mihin ei.

Kulttuurisen moninaisuuden huomioiminen kouluissa on Suomessa, Saksassa ja Espanjassa vaihtelevaa, ja saattaa jäädä usein uuden kielen ja kulttuuriin opetuksen jalkoihin. Pienet teot ja huomioonottamiset arjessa ovat helpompia toteuttaa kuin isommat aikaa projektit. Esimerkiksi hyvän huomenen toivotukset omilla kielillä: Buenos dias! Guten morgen! Sabah alkhyr!

Espanjan kouluissa on Ranskan lailla huivien käyttö kielletty. Saksassa oppilaat saavat käyttää huivia, mutta muslimiopettajat eivät. Vielä parikymmentä vuotta sitten Espanjassa on ollut käytössä koulupuvut, nyt niiden käyttöönotosta keskustellaan taas. Suomen oman äidinkielen opetus peruskouluissa sai ansaittua huomiota ja kiinnostusta. Sitä ei tunneta Espanjassa eikä Saksassa.

Päivä kääntyi iltaan ja taas unohdin kysyä lokaaleilta. Mitä ova nämä kaupungilla joka puolella näkyvät ja kasvavat appelsiinipuut? Koristeappelsiineja? Oikeita? Mikseivät ihmiset vaan poimi ja syö niitä ratikkaa odotellessa? Näihin ajatuksiin BUENAS NOCHES!

Ensimmäinen kurssipäivä sujui tutustuessa saksalaisiin kurssikavereihin, espanjalaiseen kouluttajaan sekä maidemme koulutusjärjestelmiin ja nykytilanteisiin. Edustamme kukin eriä koulutusastetta: alakoulua, yläkoulua ja ammatillista. Muy bien!

Tämän päivän keskustelujen perusteella maahanmuuttajien koulutuksen arjen ilot, kohtaamiset ja haasteet vaikuttavat olevan samat maassa kuin maassa. Yleinen diskurssi Suomessa, Saksassa ja Espanjassa on yhtä polarisoitunutta ja poliittisesti hajallaan. Opettajina olimme kaikki täysin yksimielisiä kielen oppimisen ja koulutuksen merkityksestä kotoutumisessa.

Iltapäivän päätteeksi lähdimme ulos tuulettumaan ja vaelsimme kaupungin kukkulan päälle ihailemaan Sierra Nevadan lumisia huippuja. Huikeeta!

Taakse jääköön Suomen arki, harmaus ja loska.

Laskeutuessa  Malagaan koneen ikkunasta pilkotti satumainen näkymä.

Ennen Erasmus-kurssiviikon alkua minulla oli huikea mahdollisuus tutustua yhden päivän ja 14km kävelyn verran tulevan viikon kohteeseen.

Agui esta Granada!!

Wikipedia tietää, että Granada on nimetty, yllätys yllätys, granaattiomenan mukaan. Asukkaita Andalusian alueella Sierra Nevadan juurella sijaitsevassa Granadassa on noin 235 000. Kaupunki on ollut 1200-luvulla ismalilaisen Granadan kuningaskunnan pääkaupunki vuoteen 1492 asti, jolloin katolilaiset valloittivat sen. Kaupungin tunnetuin nähtävyys on megaiso ja upea Alhambra, joka on maurien linnoitus ja palatsi. Ja Unescon perintökohde tietty.