Koulukoira Winston

Talvikirjoitelmia, vatsalihaksia ja koulubeaglen kirjallisuuskerho

Koulussa ja koirapedagogiikassa oppilaan osallisuus on tärkeää. Aamulla kouluun tullessani saan aina innokkaan ryhmän apulaisia täyttämään vesikuppia ja laittamaan kupin alle pyyheliinaa valmiiksi työpisteeseeni. Tassujen kuivaaja ja villapaidan patterille ripustajakin on heti valmiina auttamaan. Oppitunneilla suuri saavutukseni tänään oli saada oppilaat kirjoittamaan. Ope ja koira -neuvontapiste toimi niin, että oppilas tuli juttelemaan kirjoitusaiheestaan ja samalla sai silittää koiraa. Opettaja antoi vinkkejä ja ohjeita kirjoittamiseen. Sen jälkeen sai kokeilla koira-avusteista vatsalihastreeniä. Meilläpä on koiralla motivoitu liikkuva koulu!

Toinen kirjoitusta vauhdittava seikka oli se, että valmiin tekstin sai tulla lukemaan minulle. Vaikka valmista tulikin, jäi aika monta tekstiä vielä ensi viikoksi kuunneltavaksi. Kun on paljon oppilaita, en ehdi millään kuunnella kaikkia kirjoitelmia saman koulupäivän aikana.

Oppitunnin aikana satoi lisää lunta. Oppilaat kiirehtivät iloisina ulos. Ulkoiluvälitunti lumisessa maastossa oli ihan parasta virkistystä myös minulle. Sain painaa kuonon lumeen ja juoksennella upottavassa hangessa pitkässä hihnassa. Seuraavalla tunnilla keskityin arpomaan kangaskalenterin taskuista kuulusteltavia ranskan sanoja ja lepäilin säkkituolissa sillä aikaa, kun lapset tekivät tehtäviään. Päivän päätteeksi taivuin vielä Kirjallisuusbeagleksi kerhotunnin ajaksi. Etsittiin eri tekstilajeja taskunopan vihjeiden avulla ja oppilaat lukivat minulle vuoron perään. Kuuntelin ainakin tietokirjaa hevosista, ponitarinoita, vitsejä ja kuvakirjaa koirista. Kerhotunnin lopuksi kaikki lapset menivät piiloon. Namipalkallinen etsimisleikki oli kivaa!

Hyvää mieltä ja etäohjausta


Sain mieluisan tehtävän toimia joulunäytelmän etäohjaajana nelosluokkalaisille. Ilmaisutaidon ryhmä, jonka opetukseen en fyysisesti voi osallistua lukujärjestysteknisistä syistä, sai roolit jouluisiin esityksiinsä koiran arpomana. Katso vaikka videolta alimpana (joulunäytelmä). Oppilaat ryhtyivät heti käsikirjoittamaan eikä rooleissakaan ollut valittamista, varmaan koska olin ne heille itse arponut. Mielelläni olisin minäkin mukana näytellyt, niin houkuttelevan kohtauksen he minulle kirjoittivat: Postimies toi vahingossa naapurille tarkoitetun paketin. Siinä oli joulukinkku, jonka Winston söi (yllätys!).

Iloisia jouluaskareita tekivät myös kolmasluokkalaiset. He koristelivat itse joulupaperia perunapainannalla. Oppimisen ja kasvamisen tavoitteina tuossa työskentelyssä oli painantatekniikan harjoittelu, paketin käärinnän opettelu ja tärkeälle läheiselle lahjan antamisen ilo. Saatiinpa Platon-kaverin kanssa upeita joulupaketteja aattoiltana, kiitos! Sääli vain, että melkein kaikki paperit repeytyivät. Niin kiire oli kaivella keksejä pakettien sisältä. Niin, ne tärkeät tunnetaidot. Ajattelen sinua = olet minulle tärkeä. Sitä minä olen oppilaille, sen olen huomannut. Minusta puhutaan silloinkin, kun en ole koulussa. Kun taas olen paikalla, voi työtehtäviini kuulua suunnittelemattomiakin tunnetaitohetkiä. Vaikkapa toisen lohduttamista, kun on paha mieli. Silloin teemme yhdessä jotakin mukavaa, niin kurja olo unohtuu ja tulee hyvä mieli.

Joululoma on aikaa perheiden, ystävien, levon ja hyvän mielen. Näillä mietteillä toivotan kaikille

Onnellista Uutta Vuotta 2019!

 

 

joulunäytelmä

Iloa marraskuun koulupäivään

Opetuksessa ollaan usein suurten linjojen äärellä, mutta minun kanssani tulee huomattua ne pienet, mutta merkitykselliset hetket. Kun opettaja antaa tunnin alussa työskentelyohjeita koko ryhmälle, päätän nopeuttaa työskentelyn alkamista. Namirasia tuoksuu houkuttelevasti opettajan pöydällä ilman kantta, yhtäkkiä kaikki nappulat ovatkin lattialla ja kylläpä lapsia naurattaa. Saanpas liikettä luokkaan. Ihan koko palkkaa en sentään ehdi ennakkoon ahmia. Pyöräytän sitten sujuvasti kahta noppaa ja jokaisesta oppilaan oikeasta kertotauluvastauksesta saan namipalkan. Lasten mielestä valitsen heille helppoja kertolaskuja. Totta. Kertotaulut 7 ja 9 jäävät vielä treenaamatta. Niihin pitääkin tuunata uusi noppa.

Toimin askartelutunnilla kuuntelijana. Vaikka suuresta oppilasmäärästä syntyy työskentelyn ääntä, pystyn keskittymään lukijaan. Kun kortit alkavat valmistua, haluaa yksi oppilas lukea minulle pulpettikirjaansa. Muutama lapsi käy lukemassa minulle isänpäiväkortistaan itsekeksimän toivotuksen. Kuulen englanninkielistä räppiä, ranskaksi runoa ja suomeksi mietteitä isästä. Kylläpä isät ilahtuvat ensi sunnuntaina!

Liikuntatunnin reipas kävelymatka huipentuu putteritreeneihin. Kun frisbeegolf-kori kilahtaa, saan oppilaalta namipalkan tarjoiltuna lautaselta, frisbee väärinpäin. Eniten koreja saanut joukkue on voittaja. Voittajien salaisuus taitaa olla toistensa kannustamisessa. Niin innokkaasti kuljen häntä pystyssä ja kuono maassa takaisin koululle, ettei kukaan jonossa kehtaa mutista pitkästä paluumatkasta. Perillä otan tirsat auton takapenkillä ja oppilaille toivotetaan Bon appétit.

 

 

Elekieli ja päiväunet

Kun koulupäivä on ohi, päätän tarkistaa, onko yhtään kurkkua jäänyt eväsrasiaan. Ranskalaiset kouluvieraat ovat lähdössä ja minäkin pääsen kohta kotiin. Sain tänään kehuja siitä, että ymmärsin vieraiden ranskankielisiä käskyjä. Totta puhuen kieli kuin kieli, sillä ymmärrän eleitä, jotka on minulle opetettu. Ei tämä opettajan työ vaikuta yhtään hullummalta, ainakaan näin kerran viikossa koiran näkökulmasta. Voisinkohan joskus toimia sijaisena? Vastavuoroisesti eräs opettaja vitsaili koulukoiran sijaisuudesta, kun kuuli, että koulukoiran hommassa saa välillä nukkua. Tuonne takana näkyvään häkkiini ihminen ei kyllä mahtuisi, ja sitäpaitsi ei opettaja saa nukkua työpaikallaan. Kasvatus- ja kuntoutuskoiralla on oikeus ja melkeinpä velvollisuus välillä nukkua, jotta jaksaa auttaa lapsia kouluhommissa koko päivän. Minä tosin en oikein malta nukkua, vaan mieluummin välitunnilla kuuntelen oppilaiden lukemaa kirjallisuutta ja nautin pari palkkanappulaa. Mutta, kun oikein väsyttää, ryömin häkkiini tai kömmin säkkituoliin kuorsaamaan joskus jopa kesken oppitunnin.

Lukemisen edistämistä

Tänä syksynä olen saanut kuulla lasten kirjoittamia tarinoita omista tai läheisten ihmistensä lemmikeistä. Tärkeitä ja rakkaita eläimiä tuntuivat kaikki lemmikit tietysti olevan. Kuuntelin   kirjoituksia ainakin pupuista, koirista, kissoista, hevosista ja olipa jossakin vihossa akvaariokalakin. Minunkin kotonani on muutama kala. Lajitoverini, beaglekamu Platon on kuitenkin paras ystäväni.

Yhtenä perjantaina sain arpoa noppaa pyöräyttämällä, mikä resepti minulle luettiin kirjasta Kokkaa koiralle. Nälkä tuli, kun kuuntelin kokkausohjeita. Koskakohan minulle tarjoillaan kirjan resepteillä valmistettuja ruokia? Nam!

Tänään kolmasluokkalaiset ovat kuulemma käyneet Turun pääkirjastossa kuuntelemassa asiantuntevia kirjavinkkauksia. Oppilaat ovat innoissaan lainanneet ensi viikon kirjallisuusviikolle kirjoja. Malttamattomana odotan, mitähän kirjallisuutta minulle koulussa silloin luetaan? Ehkäpä jännitystä, seikkailuja ja eläintarinoita…olen kaikkiruokainen. Kirjallisuudessakin.

Palkka motivoi

Eihän kukaan ilman palkkaa tee töitä. En minäkään. Voitaisiin melkein luonnehtia, että yksi tärkeä kasvatus-ja kuntoutuskoiran ominaisuuksista on ahneus. Opettelen kotioloissa aina ensin  uusia koulutyössä tarvittavia tehtäviä naksuttimen ja namipalkkauksen avulla. Palkka motivoi toimimaan. Työpäivänä aamiainen tarjoillaan minulle namipalkkana tehdystä työstä. Lapset taas motivoituvat tekemään tehtäviä, kun valmiiksi tulleen tehtävän jälkeen saavat palkita minut. Viimeksi työskentelin aputarkastajana matematiikan tehtävissä. Istuin rauhassa tarkistuspisteen vieressä, ja kun tehtävä oli hyväksytysti suoritettu, minulle sai antaa kurkunpalan. Olen lähes kaikkiruokainen. Rakastan ruokaa. Siitäpä tulikin mieleen uusi kirjoitusaihe oppilaille. Siitä luette varmasti myöhemmin.

Opiskelin kasvatus- ja kuntoutuskoiraksi

Koulutyöhön valmistauduin opiskelemalla kasvatus-ja kuntoutuskoiraksi syksyllä 2017 Jyväskylässä. Suoritin myös hyväksytysti soveltuvuustestin, jossa tarkasteltiin sopivuuttani lasten parissa työskentelyyn. Koirat kasvatus-ja kuntoutustyössä -täydennyskoulutus, 10 op (JAMK) on tarkoitettu kasvatus- ja kuntoutusalan ammattilaisille ja heidän testatuille koirilleen. Työ lasten parissa alkoi ensin harjoitteluilla eri kouluilla. Tässä treenataan värejä ranskaksi. Lapset pystyttivät palikat ja sanoivat samalla ääneen värejä. Lasten innostus näkyi ja he jaksoivat keskittyä. Joskus kaadoin jonon liian aikaisin ja sehän nauratti lapsia. Opin odottamaan ja lopuksi sain kaataa dominojonon. Palkaksi sain namin.