Talvinen moi!
Minusta on ihanaa, että vihdoin satoi lunta! Olen päässyt lasten kanssa monenmoisiin talvisiin puuhasteluihin.
Muutamana päivänä on ollut niin kova pakkanen, ettemme ole päässeet ollenkaan ulkoilemaan. Pienet posket ja varpaat paleltuvat herkästi kovissa pakkasissa. Vaikka minulla onkin paksu karvaturkki, niin en silti ihan hyisen kylmällä säällä ulos tarkene. Olenkin niinä päivinä puuhastellut sisällä lasten kanssa. Olemme maalanneet talvisia tauluja, askarrelleet lumiukkoja ja -akkoja sekä punatulkkuja. Olen myös kovasti harjoitellut saksien käyttöä ja onnistunutkin leikkaamaan hienoja lumihiutaleita. Pääsin myös kuuntelemaan jännittäviä satuja jääkarhuista ja pingviineistä.
Pienten kanssa olemme jumppailleet sisällä, työnnelleet kärryjä käytävällä ja ajelleet mopoilla. Isojen lasten kanssa olen päässyt mukaan palolaitokselle jumppaamaan ja Biologiseen museoon vierailemaan.
Olen oppinut uusia talvisia lauluja. Suosikkejani ovat: koska luistellaan, lumiukot ketjussa kulkee, painui mittari nollaan ja rati riti ralla. Niihin kuuluu myös laululeikit, joita olen harjoitellut lasten kanssa ahkerasti.
Kun ilma lauhtui, pääsimme ulos leikkimään lumileikkejä. Voi että, miten mukavaa pehmeässä lumessa onkaan temmeltää! Kun juoksee oikein paljon, ei tule yhtään kylmä. Onneksi olen muistanut, ettei lunta saa syödä, vaikka se näyttääkin kovin herkulliselta!
Olen tehnyt pihalla kovasti lumitöitä lapiolla ja lumikolalla. Liukumäestä saa hurjan kovat vauhdit näin talvella. Olen päässyt katsomaan, kun isot lapset käyvät luistelemassa puiston kentällä. He ovat niin taitavia, mutta minä kerään vielä rohkeutta. Ehkä jo ensi talvena uskallan vetäistä luistimet jalkaani.
Ja mikäs sen parempaa onkaan, kuin istua pulkan kyydissä, jihuu!!
Lumisin terveisin, Sirkku-nalle