Tammikuu on pakkaskuu!!

Nyt on oikea talvi!

Olemme todella saaneet nauttia lumesta ja ihanista ulkoilukeleistä. Välillä pakkanen on paukkunut niin, että ulkoilut ovat jääneet lyhyiksi ja taas toisena päivänä ulkona olisi voinut olla vaikka koko päivän. Kuinkahan paljon lunta on satanut 50cm? 🙂 Mitä jos lunta tulee vielä lisää?

          

Tämä on tarkoittanut päiväkodin pihalla ihania lumileikkejä päivästä toiseen. Pihalta on löytynyt monen monta ihanaa liukurimäkeä ja jotkut ryhmät ovat lähteen katsomaan myös vähän hurjempiakin mäkiä.

Eskarit ovat käyneet testaamassa luistimien terät ja Soittoniekat aikovat ottaa heistä mallia tällä viikolla.

              

Viime viikolla hiihdimme halukkaiden kanssa päiväkodin pihalla ja viereisellä kentällä.

                 

Nyt on muutaman päivän ollut suojasää eli ”lumiukkosää”- se tarkoittaa märkiä hanskoja ja iloista mieltä. Saa nähdä millaisia taideteoksia saadaan aikaan pihalle. Kuuleman mukaan ainakin hevonen, ukko ja ehkä pupu..

Ihanaa helmikuun alkua kaikille!

 

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2019 !

Kiitos kaikille perheille tästä vuodesta. Innolla odotellaan jo tulevaa vuotta. Tänä vuonna joulujuhla vietettiin yhdessä koko porukan voimalla pihalla. Oli ihanaa nähdä, että niin moni pääsi tulemaan paikalle ja sääkin oli meidän puolella.

Runomaatti

Glögi ja pipari tarjoilu 🙂

Rumpaleiden sinivuorteny

           

Viimeisellä viikolla saimme myös yllätys vieraan päiväkotiin. Hänen lähdettyä jäljelle jäi vain punainen laki ja muutama käärepaperi..

 

Toivon sinulle ensi vuodeksi 12 kuukautta Iloa,
52 viikkoa Rakkautta,
365 päivää Toteutuneita Toiveita,
8750 tuntia Ystävyyttä,
525600 minuuttia Auringonpaistetta
sekä 3153600 sekuntia Onnea!

 

Neljä viikkoa jouluun!!

Aika on kulunut kyllä hurjan nopeasti. 🙂

Viimeisellä syksyn metsäretkellä kapusimme toiselle korkealle kalliolle ja ihmettelimme miten hassuja puita siellä oli. Kuulin myös, että äiti jänis oli myös löytänyt tiensä näköalakukkulle.

Tuon alle voi mennä sitten suojaan jos sataa..

            

”Terveisiä pikku-jänikselle! Olen kuullut, että hän on päässyt tutustumaan teidän koteihin.”

 

Isänpäiväksi teimme värikkäitä kortteja sormivärein ja piirsimme isän lempi puuhissaan. Sormivärein kanssa nautimme väriloistosta. Toivottavsti isät ovat ottaneet heijastimet käyttöön 🙂

Ensi viikolla polkaisemme käyntiin jouluiset puuhat, tehdään tonttuja myyjäisiin, leivotaan ja tietysti avataan ensimmäinen joulukalenterin luukku.

” Aammuu, aammuu, ammuu täss on joulun tuntuu. Ammuu, ammuu, ammuu tältä joulu tuntuu.”  – Musiikkimatka.fi –

      Mahtaakohan avautua myös suuri joulukalenteri salin ikkunaan???

 

 

 

 

 

 

 

Heippa!

Soittoniekkojen arki on pyörinyt kovasti robottien ja karttojen ympärillä. Metsäretket ovat olleet elämyksiä kauniiden värien ja uusien paikkojen myötä. Kukat ryhmän jokainen lapsi on kertonut, että minun karttani vie varmasti tänne samaan paikkaan. ”Ensin kävellään, sitten kiivetään toosi korkealle ja kohta ollaan jo siellä huipulla ja siellä on niin korkeeta.”

          

 

Robotit taas ovat vieneet meitä erilaisten robottilaulujen ympärille ja Jennillä taitaakin olla jokin hauska soitin siihen….. Se oli kyllä hauska soitin viiiiiiztsiiiiiipipipiiiiiii kuului, kun nappuloita väänneltiin. 😀 Päätettin yhdessä lähteä soittamaan Robotti Vipusen laulua. Siihen tarvittiin monenlaista soitinta, laattoja, kapuloita, lautasia, triangelia, marakassia ja sitä Jennin soitinta.

Tästä tulee maailman suurin robotti!

Jokainen on myös saanut tehdä ikioman robotin. Ihanaa kun kaikilta tuli vähän erilaisia purkkeja ja laatikoita niin myös meidän robotit ovat ihania, erilaisia ja ainutlaatuisia. Kotiin robottia ei vielä kannata ottaa, koska lasten pitää ensin kuvat robotit Ipadeillä. Suunnitteilla on myös vielä tehdä iso jättiläisrobotti isoista pahvilaatikoista.

Paljon, pinkkiä ja näitä kiiltäviä.

Olemme myös nyt päässeet nauttimaan salista, kun kaikki tavarat ovat löytäneet pikkuhiljaa paikkansa. Lasten riemu on ollut suunnaton, kun aarreaitan ovet ovat olleet avoinna ja valittavksi on saanut melkein mitä tahansa 🙂

           

 

Soittoniekkojen syksy

Soittoniekkojen syksy on alkanut kovalla tohinalla. Alku syksy meni muutolaatikoiden keskellä, mutta nyt nekin kaikki purettu ja viimeiset tavarat Turunmaankadulta haettu. Kohta saamme salinkin käytöön ja silloin remontista on jäljellä vain muistot.

Olemme aloittaneet metsäretket tuttuun tapaan kahdessa ryhmässä. On ollut ihana nähdä miten innoissaan lapset ovat olleet uusista  ja vanhoista metsäpaikoista. Isompien ryhmä, kukat seikkailevat omien karttojen viitoittamina ympäri lähimaastoa ja pienemmät eli sienet käyttävät metsäretkillä päiväkodin lähimetsää maastonaan.

                     

Päiväkodin piha on myös ollut oikea seikkailujen satumaa, kun syky on tullut. Piha on täynnä erivärisiä ja kipristyneitä lehtiä, ja tietysti mitä ihanampia tammenterhjoa. Pihan aarteista ollemme saaneet käytävälle värejä oman ”metsäminän” muodossa. Tällä viikolla saimme vielä tangram-paloista ihastuttavat pikku oravat seikkailemaan ”metsäminän” viereen. Ihanaa syksyn jatkoa! Toivottavasti saame kohta jo nauttia ihanasta aamuhuurasta.

Soittoniekat – Jenni –

Kesä on täällä!

Heipparallaa ja terveisiä Turunmaankatu 5:stä!

Olemme saaneet nauttia melkein koko toukokuun ihanasta auringonpaisteesta. Toivotaan, että se jatkuu vielä kesäkuussakin.

Vaahteran ihant nenät.

nenänenänenänenä

Toukokuun alussa istutimme äideille herneenversoja, tarkkailimme keväänmerkkejä metsäretkillä ja jätimme hyvästit Kidalle. Kidasta tuli todella tärkeä hahmo lapsille ja lapsista tärkeitä Kidalle. Hän sai monta uutta ystävää ja oppi valtavasti uusia asioita teiltä lapsilta ja vanhemmilta, esimerkiksi, ystävällisyyttä, reiluutta, sinnikkyyttä, rohkeutta, sosiaalista älykkyyttä ja oppimisen iloa uusista asioista. Jos näet Kitaa kesälomalla muista kertoa terveisiä Soittoniekkojen aikuisilta. <3

Aika on kulunut tehden myös niitä perinteisiä ihania keväisiä ja kesäisiä hommia. Vesi on lentänyt ja voikukan varsista teimme ihania kiharoita ja sitten niitä neniä 😀                    Saimme ajella myös Muksubussilla ja kävimme tutustumassa Ilpoisten kirjastoon.

 

Upea kokoelma erivärisä hiekkaleluja.

Jäätelöbaari

       .   

 .          

Saippuakuplista iloa 🙂

MUKSUBUSSI ja kirjastoretki.

Isolle osalle lapsista tämä kevät on viimeinen kausi Soittoniekoissa ja muutaman lapsen saatamme koulutielle. Tämä on ollut ihana ja opettavainen matka lasten ja teidän vanhempien kanssa. Omassa muistissani pysyy varmasti ikuisesti esimerkiksi innokas käsien pesiä laululintunen, jonka muisti ei petä. Toinen touhukas ideanikkari, joka potalta huusi kovaan ääneen erään tärkeän hoitajan nimeä. Kolmas keijukais-prinsessa, joka pystyy näkemään tilanteessa kuin tilanteessa kauneuden. Neljäs höpöttäjä puskia, joka ilmaisi välittämistä puskemalla kaverin kumoon ja suukottamalla hänet märäksi. Viides ympäröivää maailmaa pohtiva suloisuus – kerron kun on asiaa. Kuudes kuorestaan ulos tullut perhonen, jonka kikatusta voisi kuunnella maailman loppuun saakka. Seitsemäs Pikku-myyn temperamentin omaava kihertäjä, ja kaksi ihanaa ja ainutlaatuista toinen tietäjä ja asioihin uppoutuva ja toinen karismaattinen suunnanviejä, joka on aina 100% läsnä.Ja kaikki te muut ihanat piipertäjät <3 Tämä on syy miksi tätä työtä haluaa tehdä <3. Ihanaa kesää kaikille!  Uskon ja tiedän, että olette valmiit seuraaviin seikkailuihin. Halataan kun tavataan.

**************************************************************************************************************

Keskiviikko kaikenlaista kukkaa, keltaista, kiherrystä kaikkea kivaa! Kausi kohta kaukana. Kivaa kyllä, kiitoskukka korissa kannetaan. Kaipaus kihertää kulmassa – kyynelkö?

Kädet kantaa kopat, kuvat, kirjat, kaikki kapeaa käytävää koloon kummaan. Kaverit kumminkin kainalossa. Kukahan kutsuu??
Keskustellaan kovasti kaikki kuvin, käsin. Kädet keskustelee kilvan, kuka kumma keksii kaikille koristeellisen ”kutsumerkin” KIVAA!
Kuulen kikatusta korvissa kun käytävällä kohtan, kaappaan kainaloon kun kutsun kuulen. Kahvit kaadetaan kurkkuun kohta kaipauskin kaatuu. Kaveri kun kiikkuu keinussa kumminkin. Kohdataan kupposella, käytävällä, kaikkialla 

Kotona kökin keittiössä. Kukkia katselen kunnes kuulen kikatusta. Kutsu kuuluu kihertäjältä, ”Kuuletko kun kikatan? Kato kuinka kaaputan!” – Kuka keksi kuljettaa kujeilijan kirjat kirstuun koko kuukaudeksi?……

**************************************************************************************************************

 

Hiihtolomaviikon tunnelmointia

Onko oikeasti mitään niin siistiä,  kun juosta tyhjällä käytävällä? Tilaa on paljon ja voi juosta ihan loppuun asti. Tonne ovelle! Lasten riemu oli aivan pohjaton kun tajuttiin, että naapuri ryhmä on tyhjä ja meille jää koko pitkä käytävä käytettäväksi. Nyt ei säästelty askeleita tai ääntä – tänään mentiin kovaa  

Testasin myös itse…..Olihan se ihan mielettömän kivaa!

Ilmat ovat myös hellineet meitä. Aurinko on alkanut ehkä jo vähän lämmittää ja tänään se oli jotenki todella kirkas. Laitoimme silmät kiinni ja annoimme auringon lämmittää kasvoja. Kohta on kevät taisi aurinkokin sanoa meille. Samalla päätettiin ottaa kupponen lämmintä kaakaota, kun oli niin hieno rauhallinen hetki auringossa 😉

 

Hengitysharjoitus kuuma kaakoa

Kuvitellaan, että kädessä on kaakaomuki, jossa on kuumaa kaakaota. Se lämmittää ihanasti sormia eikä vaan? Tuodaan kuviteltu muki nenän eteen, sisäänhengityksellä tuoksutellaan kaakaota. Tehdään uloshengitys kevyesti huulien välistä, aivan kuin puhallettaisiin kaakaota viileämmäksi. Tuoksutellaan vielä uudestaan kaakaota ja puhalletaan uloshengitys huulten välistä. Puhalletaan uloshengitys niin hiljaa ja pitkään, ettei kaakao läiky.                    Seuraavaksi päätetään, että maistetaan kaakaota. Puhalletaan hieman varmuuden vuoksi ja sitten otetaan pieni hörppy.                                                                                              Eikö maistunutkin hyvältä? Maistetaan vielä… Mmmmm hyvää ja hei, oliko sulla kermavaahtoa? Mulla oli!

-Kasvun Taika ja Jennin oma lisäys-

 

 

Yhteisymmärrysviikko

Yhteisymmärrysviikon perjantai oli menestys, kiitos kaikille! Hauskaa oli ja opimme taas paljon toisistamme.

Minä muiden joukossa.

             

Miten kosketan kaveria? Miten rauhoitun? Miten voin auttaa kaveria?

                      

Nyt tanssitaan, soitetaan, liikutaan! Liike on niin ihanaa, että se tuntuu varpaissa saakka ja jopa hiuksissa!

             

 

Kidan ystävyyden satumetsä <3

Kalaverkkoon lensi monta ystävyyden paperilennokia

Tunnepuu

 

Utelias ja innokas Kita vie lapsia seikkailuun.

Soittoniekoilla projekti jatkuu tästä eteenpäin. Minne Kita seuraavaksi saapuu ja keitä tapaa?

 

Soittoniekat/J

 

 

Projektin alkua ja yhteisymmärrysviikkoon valmistumista.

Lapset olivat kovin innoissaan alkuvuoden ensimmäisten viikkojen aikana nukketeatteri esityksistä, joita he pitivät leikkien lomassa sermin takaa. Salapoliisileikkiä leikittiin myös monta päivää suurennuslasien kanssa. Leikki lähti liikkeelle, kun pikku-huoneemme torstai oli kadonnut – siihen tarvittiin tietysti mestarietsiviä. Selasimme myös ahkeraan lasten VASU:ja niistä löytyi toiveita satuhetkiin ja roolileikkeihin. Joten päätimme polkaista käyntiin projektin, joka pyörii satujen ympärillä.

           

Yhtenä päivänä Soittoniekkojen päiväpiiriin tuli satuhahmo nimeltään Lohikäärme-Kita, joka kertoi lapsille asuvansa seikkailujenmaassa. Siellä hän koki olevansa välillä yksinäinen ja haluaisi nyt tavata uusia erilaisia kavereita, jotka voisivat opettaa hänelle uusia asioita. Hän kertoikin, että Pitkäsääristen perheeltä hän oli oppinut jo olemaan suuri, vaikka tunteekin useasti olevansa kovin pieni. Lapsilta tuli monta ideaa, ketä Kita voisi tavata. He ehdottivat, muurahaista, ilmapallomiestä, superpossua, prinsessaa jne.

Kita itse toivoi matkalle myös karttaa, jotta hän ei eksyisi ja muistaisi vielä myöhemminkin missä nämä uudet kaverit asuivat. Kartta Kidalle valmistuikin hyvin nopeasti lasten avustuksella ja onkin jo esittelykunnossa…. Kartan tekemiseen tarvitsimme muuten hauskaa ”uutta” laitetta PIIRTOHEITINTÄ 🙂

Ensimmäisenä uutena kaverina päätimme tarttua muurahaiseen, joka voisi opettaa Kidalle yhdessä tekemisen arvokkuutta ja toisen auttamista. Nyt onkin ryhmässä soinut monena päivänä vikkelät jalat  ja muurahainen suuttuu laulu. 🙂 Ja suuren suuri muurahaiskeko on valmistunut pienten käsien voimin.

Tämä teema lähti myös aikuisten ajatuksissa lentoon ja saimme tästä idean yhteisymmärrysviikkoon. Tänä vuonna vietämmä viikkoa lasten kanssa eettisen- ja arvokasvatuksen kautta, jotka ovat kaikissa uskonnoissa samoja. Miten kohtelen ystävää, miten olen hyvä kaveri, arvostan toista sellaisena kun hän on, autan kaveria, muistan kauniit sanat: kiitos, ole hyvä jne.

                                

Soittoniekkojen omaksi pisteeksi yhteisymmärrysviikolla valikoitui ystävyys. Kita tulee löytämään satumetsän, jossa voi harjoittella tunteita tunnekorttien avulla, toisten auttamista ja pohdimme tärkeitä ystävätekoja. ♥

       

Ensi viikolla ehkä jo tunnelma kuvia.

-Soittoniekat -J

 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tapaninpäivän piristykseksi Soittoniekkojen jouluviikon kuvia. Ja kiitos taas perheille syyslukukaudesta ja muistamisesta <3

Hiljaiset hommat heräämisen jälkeen 🙂

Perinteiset joulupiparit

 

Varastojen siivousta ja oppimisympäristön suunnittelua lasten kanssa.

           

Nähdään ensivuonna, Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!

 

Soittoniekat/ J