Heipparallaa!!

 

Koko  kevät on mennyt  Soittoniekoissa istutus puuhissa. Olemme saaneet seurata kasvunihmeitä jo useamman kuukauden. Viimein oli aika viedä kasvit ja kukat ulos. Kasvit tarvitsevat seurakseen myös pieniä ötököitä, joten rakensimme suuren ötökkähotellin kasvimaan viereen. Nyt odottelemme vielä satoa!

 

Ötökät kiinnostivat lapsi niin paljon, että projektimme laajeni pohdintaan perhosen täydellisestä muodonmuutoksesta. Lasten toukat olivat niin söpöjä, että naapuri ryhmän eskaritkin innostuivat tekemään monivärisiä perhosen tuokkia.    

                 

  

Terveisiä päiväkodilta!

Yhteisymmärrysviikkoa vietettiin taas helmikuun ensimmäisellä viikolla.  Tänä vuonna teemana oli merkityksellisiä kohtaamisia. Saimme juuri kuulla, että ensivuoden teemana on Dialogissa ympäristön kanssa. Jos sinulle syttyy tästä idea, niin ole rohkeasti yhteydessä. Minulla ainakin alkoi heti ideat lentämään 🙂

Soittoniekoissa kohtaamiset ovat olleet myös projektin aiheena koko alkuvuoden. Olemme käyneet ahkeraan läpi Pienin askelin materiaalia, aiheina tunteet ja kaveritaidot. Soittoniekoissa on pyörinyt myös vuorovaikutus ja  leikki ryhmä, josta on siirtynyt ihania hoivaavia lauluja päiväpiiriin esim. Kielinupun Taidan olla kipeä.

 

                                

 

Yhteisymmärrysviikko toi koko päiväkotiin ihanan herkän kohtaamisten sarjan. Aihe oli herkkä ja tunnelma oli käsinkosketeltavissa koko viikon ajan. Lapsia ei tarvinnut paljoa houkutella mukaan tähän projektiin. Lapset saivat toimivat ideanikkareina, tulkkeina, opettajina, kuvaajina ja tietysti ”päätähtinä”  Oli ihana nähdä, miten lapset innostuivat opettamaan meitä aikuisia ja toivat sammalla oman perheensä kulttuuria ja arkeaan päiväkotiin. Kiitos vielä kaikille perheille.

Viikon näkyvin työ oli saada kerättyä video ja kuva materiaalia kohtaamisista lasten kanssa. Videot ja kuvat herkistivät tekijänsä jo teko vaiheessa. Melkein jokainen otos saatiin kuvattua ensimmäisellä otolla ja siksi ne olivatkin niin aitoja.

Mielestäni video kuvastaa täydellisesti meidän arkea ja teitä perheitä. On pakko sanoa, että tämän työn paras puoli on ehdottomasti RAKKAUS ja tämä välittyy meidän arjessamme joka päivä, jokaisessa kohtaamisessa. Pysähdytään tähän hetkeen.

Suuri kiitos vielä kaikille, meillä on kyllä niin ihanat perheet ♥

                             

–  Tässä mä oon enkä katoo. Meillä on kaikki ja meissä on valo  – Vesala

Varhaiskasvatuksen iltapäivä sävelkujalla

Sävelkujalla vietettiin Varhaiskasvatuksen iltapäivää tiistaina 17.9. Tässä muutamia ihania toiminnallisia pisteitä <3

                                                                                                                                                                                                                    

Jee!! Mennään metsään!

Soittoniekkojen metsäretket lähtivät käyntiin koko ryhmän voimin. Tutustuimme tuttuun metsäretkipaikkaan eväiden kera. Vanhat tutut leikkipaikat löytyivät nopeasti ja riemu oli pohjaton. Ainoa asia, joka meitä harmitti oli se, että roskia oli kesä jäljiltä taas todella paljon 🙁

Luupit heti käyttöön 🙂

Metsästä löytyi paljon erilaisia marjoja ja lähdimmekin tutkimaan ja maistelemaan niitä innokkaina. Mustikka oli tietysti lasten suosikki, mutta pihlajanmarjaa ja puolukkaa maisteltiin myös rohkeasti. Tästä innostuneina päätimme tehdä ryhmässä aronianmarjoista maalauksia ja pihlajanmarjoista hienot kaulakorut tai käärmekorut. 😉

         

”Lähtekäämme metsään, metsään, metsään, lähtekäämme metsään retkelle. Hip hei trallalaa, hip hei trallalaa, hip hei trallalaa, lallallaa.

Puolukoita poimin, poimin, poimin, puolukoita poimin trallallei. Hip hei puolukat tänne pomppikaa, hiphei trallalaa, lallallaa.

Sataa paljon vettä, vettä, vettä, kaikkialla vettä, märkää on. Hip hei trallallaa…

-Tuntematon-

 

Ihanaa alku syksyä kaikille ♥

Arki on lähtenyt käyntiin Sävelkujalla pienin askelin elokuun aikana. Parin viikon päästä kaikki lapset ovat paikalla ja kaikki on melkein niin kuin ennenkin.

Kesäloman jälkeen oli ihana nähdä iloisia hymyileviä suita, säihkyviä silmiä ja saada niitä ihania lämpimiä halauksia. Ikävä oli ollut kova! Innoissaan lapset kertoivat, mitä kaikkea loman aikana oli tapahtunut, ja mitä kaikkea hienoa lapset olivat oppineet.

Saimme kuulla hurjista uimahypyistä 5 metristä, ranskalaisten täyteisistä rantapäivistä, keinussa vauhdinotto harjoituksista ja siitä miten vaipat olivat jääneet kesän aikana unholaan.

Vaikka päiväkotiin on ollut kiva tulla, saattaa se alkuun tuntua taas raskaalta. Vanhempien töihin paluu tuo ikävän mieleen pitkin päivää. Onneksi lokeroista löytyy aina jotain ihanaa, pientä ja pehmeää joka helpottaa ikävää – unohtamatta lämmintä halia ja syliä, jonka saa tutulta ja turvalliselta aikuiselta tarpeen tullen. Toisille taas se tuttu ihana ystävä tuo lohtua päivään.

                  

 

Ja lopuksi teille joille tämä on se ensimmäinen päivä:

 

 

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Tämä on se päivä.
Pieni tulee tänne reppunsa kanssa.
Uuteen maailmaan.
Värejä, ovia, ääniä, vessassa taikahanat.
Niistäkin on kotona puhuttu.
Tämä on se päivä.
Utelias päivä.

Äiti touhuaa:
Pieni, tässä on sinun naulakkopaikkasi.
Älä, kulta, kaiva nenääsi.
Tässä sisätossusi, nallesi.
Ja äiti toistaa monta kertaa:
Kolmelta, kun välipala on syöty. Sitten haen.
Varmasti.

 Halitaan. Ei päästetä irti.
Halitaan ja päästetään irti.
Irti.
Sydämien tykytykset.
Silmien sumu.
Molemmilla samanlaiset.
Tämä on se päivä.
Pieni tarttuu uuteen käteen.
Jalat hidastelevat.
Hei-hei. Ole reipas.
Sitten kolmelta.
Ole reipas, ole.

Pieni jää tänne, luoksemme.
Meillä on niin paljon häntä varten:
varhaiskasvatussuunnitelma,
viikkosuunnitelmat,
kasvun kansio.
Verkostot.
Me kannattelemme häntä.
Annamme eväitä elämään.
Lorupussi, vasenkätisen sakset.
Liikuntaprojekti.
Me puntaroimme hänelle arvoja,
avaamme ja suljemme käsitteitä.
Pohdimme pedagogioita…
Pieni saa meiltä paljon.
Paljon.

Tämä on se päivä.
Pienelle maailmallinen uutta.
Hän hakee tuossa kasvoilleen hymyntapaista.
Silmissään yhä sumua, ajatuksissaan äiti.
Ohuin säikein.
Vahvoin kuin vaijerit.

Pieni,
jäädään tähän hetkeksi.
Säilytetään säikeesi.
Ei olla reippaita.
Ihmetellään aivan hiljaa.
Tossujen kärkiä. Nallen nenää.
Värejä, ovia, ääniä.
Ilman suunnitelmia.
Olet tärkeä.
Ja kerro sitten, kun haluat nähdä taas ne taikahanat.
Tiedän kyllä mitä ensin haluat kuulla.
Uudestaan ja uudestaan.
Sinulle tärkeimmän asian:
Sitten kolmelta, kun välipala on syöty.
Varmasti.

Blogista Päiväkodin elämää, Leena Ahteala –

 

Soittoniekoista moi!

Voi, että meille on tapahtuntu, vaikka ja mitä!  Meillä on ollut muksubussia,  poliisiauto vierailua ja tietysti myös mitä ihananpia eläimiä: hirviökalaa, karhumuurahaista, leppäkerttua, karvamatoa ja vähän pelottavaa, mutta silti niin ihastuttavaa lohikäärmettä!

                                                     

”Pieni lohikäärme tuli alas vuoreltaan, sen häntä oli poikki, siksi oli suruissaan. Kauan etsi häntäänsä ja viimein löysi sen. Sinä olet häntäni, ja siksi olen iloinen!”

Tänään taisimme nähdä myös lohikäärmeen poikasen metsäretkellä. Vai, mitä olette mieltä tästä mönkijästä?

Kevät seuranta on tosiaan käynnissä ja paljon kevään merkkejä on jo löytynyt.

 

Luupit käytössä

Minne se toukka nyt meni?

Nam! Voisikohan näistä tehdä salaatin päiväkotiin??

                

Ihanaa alkannutta kevättä kaikille ♥ Kohta meillä on kesä!

Sirkuskoulu

Soittoniekat ovat käyneet tutustumassa nyt neljä kertaa Turun sirkuskouluun. Olemme voittaneet pelkoja korkealla hyppytornissa. Tunteneet kivaa kipristystä vatsassa, kun olemme laskeneet  korkeasta liukumäestä ja pyörineet pussikeinussa.

Lasten suurimmaksi suosikiksi kuitenkin nousi iso ilmakuutio, jota pystyi heittelemään, vetämään ja tönimään. Sen alle sattoi jäädä turvallisesti ja sillä sai hiukset aivan sähköiseksi.

 

                     

Kiitos ja kummarrus Turun sirkuskoulun ohjaajille, toivottavsti tavataan vielä 🙂

Tammikuu on pakkaskuu!!

Nyt on oikea talvi!

Olemme todella saaneet nauttia lumesta ja ihanista ulkoilukeleistä. Välillä pakkanen on paukkunut niin, että ulkoilut ovat jääneet lyhyiksi ja taas toisena päivänä ulkona olisi voinut olla vaikka koko päivän. Kuinkahan paljon lunta on satanut 50cm? 🙂 Mitä jos lunta tulee vielä lisää?

          

Tämä on tarkoittanut päiväkodin pihalla ihania lumileikkejä päivästä toiseen. Pihalta on löytynyt monen monta ihanaa liukurimäkeä ja jotkut ryhmät ovat lähteen katsomaan myös vähän hurjempiakin mäkiä.

Eskarit ovat käyneet testaamassa luistimien terät ja Soittoniekat aikovat ottaa heistä mallia tällä viikolla.

              

Viime viikolla hiihdimme halukkaiden kanssa päiväkodin pihalla ja viereisellä kentällä.

                 

Nyt on muutaman päivän ollut suojasää eli ”lumiukkosää”- se tarkoittaa märkiä hanskoja ja iloista mieltä. Saa nähdä millaisia taideteoksia saadaan aikaan pihalle. Kuuleman mukaan ainakin hevonen, ukko ja ehkä pupu..

Ihanaa helmikuun alkua kaikille!

 

Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2019 !

Kiitos kaikille perheille tästä vuodesta. Innolla odotellaan jo tulevaa vuotta. Tänä vuonna joulujuhla vietettiin yhdessä koko porukan voimalla pihalla. Oli ihanaa nähdä, että niin moni pääsi tulemaan paikalle ja sääkin oli meidän puolella.

Runomaatti

Glögi ja pipari tarjoilu 🙂

Rumpaleiden sinivuorteny

           

Viimeisellä viikolla saimme myös yllätys vieraan päiväkotiin. Hänen lähdettyä jäljelle jäi vain punainen laki ja muutama käärepaperi..

 

Toivon sinulle ensi vuodeksi 12 kuukautta Iloa,
52 viikkoa Rakkautta,
365 päivää Toteutuneita Toiveita,
8750 tuntia Ystävyyttä,
525600 minuuttia Auringonpaistetta
sekä 3153600 sekuntia Onnea!

 

Neljä viikkoa jouluun!!

Aika on kulunut kyllä hurjan nopeasti. 🙂

Viimeisellä syksyn metsäretkellä kapusimme toiselle korkealle kalliolle ja ihmettelimme miten hassuja puita siellä oli. Kuulin myös, että äiti jänis oli myös löytänyt tiensä näköalakukkulle.

Tuon alle voi mennä sitten suojaan jos sataa..

            

”Terveisiä pikku-jänikselle! Olen kuullut, että hän on päässyt tutustumaan teidän koteihin.”

 

Isänpäiväksi teimme värikkäitä kortteja sormivärein ja piirsimme isän lempi puuhissaan. Sormivärein kanssa nautimme väriloistosta. Toivottavsti isät ovat ottaneet heijastimet käyttöön 🙂

Ensi viikolla polkaisemme käyntiin jouluiset puuhat, tehdään tonttuja myyjäisiin, leivotaan ja tietysti avataan ensimmäinen joulukalenterin luukku.

” Aammuu, aammuu, ammuu täss on joulun tuntuu. Ammuu, ammuu, ammuu tältä joulu tuntuu.”  – Musiikkimatka.fi –

      Mahtaakohan avautua myös suuri joulukalenteri salin ikkunaan???