Ihanaa alku syksyä kaikille ♥

Arki on lähtenyt käyntiin Sävelkujalla pienin askelin elokuun aikana. Parin viikon päästä kaikki lapset ovat paikalla ja kaikki on melkein niin kuin ennenkin.

Kesäloman jälkeen oli ihana nähdä iloisia hymyileviä suita, säihkyviä silmiä ja saada niitä ihania lämpimiä halauksia. Ikävä oli ollut kova! Innoissaan lapset kertoivat, mitä kaikkea loman aikana oli tapahtunut, ja mitä kaikkea hienoa lapset olivat oppineet.

Saimme kuulla hurjista uimahypyistä 5 metristä, ranskalaisten täyteisistä rantapäivistä, keinussa vauhdinotto harjoituksista ja siitä miten vaipat olivat jääneet kesän aikana unholaan.

Vaikka päiväkotiin on ollut kiva tulla, saattaa se alkuun tuntua taas raskaalta. Vanhempien töihin paluu tuo ikävän mieleen pitkin päivää. Onneksi lokeroista löytyy aina jotain ihanaa, pientä ja pehmeää joka helpottaa ikävää – unohtamatta lämmintä halia ja syliä, jonka saa tutulta ja turvalliselta aikuiselta tarpeen tullen. Toisille taas se tuttu ihana ystävä tuo lohtua päivään.

                  

 

Ja lopuksi teille joille tämä on se ensimmäinen päivä:

 

 

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Tämä on se päivä.
Pieni tulee tänne reppunsa kanssa.
Uuteen maailmaan.
Värejä, ovia, ääniä, vessassa taikahanat.
Niistäkin on kotona puhuttu.
Tämä on se päivä.
Utelias päivä.

Äiti touhuaa:
Pieni, tässä on sinun naulakkopaikkasi.
Älä, kulta, kaiva nenääsi.
Tässä sisätossusi, nallesi.
Ja äiti toistaa monta kertaa:
Kolmelta, kun välipala on syöty. Sitten haen.
Varmasti.

 Halitaan. Ei päästetä irti.
Halitaan ja päästetään irti.
Irti.
Sydämien tykytykset.
Silmien sumu.
Molemmilla samanlaiset.
Tämä on se päivä.
Pieni tarttuu uuteen käteen.
Jalat hidastelevat.
Hei-hei. Ole reipas.
Sitten kolmelta.
Ole reipas, ole.

Pieni jää tänne, luoksemme.
Meillä on niin paljon häntä varten:
varhaiskasvatussuunnitelma,
viikkosuunnitelmat,
kasvun kansio.
Verkostot.
Me kannattelemme häntä.
Annamme eväitä elämään.
Lorupussi, vasenkätisen sakset.
Liikuntaprojekti.
Me puntaroimme hänelle arvoja,
avaamme ja suljemme käsitteitä.
Pohdimme pedagogioita…
Pieni saa meiltä paljon.
Paljon.

Tämä on se päivä.
Pienelle maailmallinen uutta.
Hän hakee tuossa kasvoilleen hymyntapaista.
Silmissään yhä sumua, ajatuksissaan äiti.
Ohuin säikein.
Vahvoin kuin vaijerit.

Pieni,
jäädään tähän hetkeksi.
Säilytetään säikeesi.
Ei olla reippaita.
Ihmetellään aivan hiljaa.
Tossujen kärkiä. Nallen nenää.
Värejä, ovia, ääniä.
Ilman suunnitelmia.
Olet tärkeä.
Ja kerro sitten, kun haluat nähdä taas ne taikahanat.
Tiedän kyllä mitä ensin haluat kuulla.
Uudestaan ja uudestaan.
Sinulle tärkeimmän asian:
Sitten kolmelta, kun välipala on syöty.
Varmasti.

Blogista Päiväkodin elämää, Leena Ahteala –