”Teatterikäynnit ovat parhaita!” – Klassillisessa on nyt Hamlet hyvin hallussa

Teksti: Kris Mäki

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Turun kaupunginteatteri

Maaliskuun 14. päivänä yli 200 Turun klassillisen lukion opiskelijaa ja opettajaa kävi katsomassa Turun kaupunginteatterissa  Paavo Westerbergin kuukautta aiemmin ensi-iltansa saaneen ohjauksen näytelmästä Hamlet. Teatterivierailusta päävastuussa oli koulun äidinkielen lehtori Annukka Tuomi-Talonpoika. ”Kaikki sai alkunsa, kun juttelimme englannin opettaja Marja Jolkkosen kanssa eräällä välitunnilla ja siitä saimme kipinän alkaa kysellä lippuja esityksiin. Aluksi oli tarkoitus, että teatteriin lähtevät äidinkielen 5-kurssit ja englannin 3-kurssit. Lopulta lisäsin jatkuvasti varattavien lippujen määrää alkuperäisestä 150 lipusta 230 lippuun, koska kiinnostuneita ryhmiä oli yhä enemmän”, selittää Tuomi-Talonpoika.

Annukka Tuomi-Talonpoika sekä äidinkielen lehtori Maiju Liukkonen kertovat tulleensa katsomaan esitystä äidinkieli 5-ryhmiensä kanssa, ja mukana oli muitakin kyseisen kirjallisuushistoriaa käsittelevän kurssin ryhmiä. Tuomi-Talonpoika kertoo, että kurssilla luettiin Hamlet ja esitys sopi hyvin rinnalle tekstin avaamiseksi. Liukkonenkin mainitsee, että Hamlet kirjallisuuden klassikkona kuuluu kurssin sisältöön joka tapauksessa. Hänenkin ryhmänsä luki Hamletin ennen teatterikäyntiä, ja ryhmä odotti kiinnostuneena, miltä teos näyttää teatterin lavalla: ”Upeat promokuvat ja kehuvat arvostelut nostivat odotuksia. Kirjan lukeminen ja esityksen näkeminen täydensivät toisiaan, jolloin Hamletia tuli tarkasteltua poikkeuksellisen monipuolisesti ja perusteellisesti. Hamlet on ajaton teos, jonka henkilöissä ja teemoissa riittää analysoitavaa.”

Englannin 3-kurssin kanssa esityksen nähnyt Linnea Tenkanen, 18H, kertoo kurssin aiheena olleen mm. kulttuuri ja kirjallisuus: ”Hamlet sopi kurssiin täydellisesti, koska kurssilla käydään läpi esimerkiksi Shakespearea.”

Teatterikäynti sai paljon positiivista palautetta sekä opettajilta, että opiskelijoilta. ”Teatteriretket ovat parhaita! Kaikki oli järjestetty hyvin ja selkeästi. Plussana on, että jos ei koulun kanssa käytäisi teatterissa, ei välttämättä itse tulisi vapaa-ajalla käytyä”, kertoo Linnea Tenkanen.

Molemmat haastateltavana olleet äidinkielen opettajat olivat yhtä hyvällä mielellä käynnistä. Liukkonen pitää yhteisiä teatterikäyntejä mukavana vaihteluna opetukseen, ja yhteistä kokemusta on antoisaa käsitellä ryhmässä: ”TKT:n esityksen toteutustapojen ja symboliikan pohdinta oli erityisen kiinnostavaa, ja ryhmässä käytiin hienoa keskustelua. Opiskelijat kokivat, että he saivat klassikosta paljon irti, kun siihen tutustuttiin sekä kirjallisuuden että teatteritaiteen kautta.”

”Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kannatti järjestää vierailu, ja kurssipalautteesta sain vahvistuksen siihen. Kurssille osallistuneet kiittivät järjestelystä ja pitivät käyntiä onnistuneena”, kertoo Tuomi-Talonpoika, joka mainitsee myös olevansa tyytyväinen yhteistyöhön Kaupunginteatterin kanssa. ”Saimme liput samaan alennettuun hintaan, jolla niitä oli myyty muihinkin lukioihin. Kyselin vielä rehtoreilta koulun panosta hankkeeseen, ja koulu tuki käyntiä parilla eurolla lippua kohti. Molemmat rehtorit tukivat hanketta ja suhtautuivat siihen kannustavasti.”

Tuomi-Talonpoika toteaa kokemuksen olleen todella vaivannäön arvoinen. ”Ovathan nämä isoja järjestelyjä, mutta oli se silti hienoa, kun lähes koko teatteri täyttyi Klassillisen väestä ja joka puolella näkyi tuttuja”, hän intoilee vielä. Lopuksi hän lisää, että kannattaa tällaista toimintaa ja uskoo, että suurin osa nautti esityksestä ja koki sen voimakkaasti.

Teatterikäynti sai siis paljon hyvää palautetta, ja opiskelijoidenkin suunnalla siitä riitti puheenaihetta. Kulttuurista nauttiminen on tärkeää, joten on mahtavaa, että koulu pystyy järjestämään sitä opiskelijoille.

Rennes 23. – 30.4.2019 – unohtumaton viikko Ranskassa

Teksti: Susanna Mäkelä

Kuvat: Susanna Mäkelä, Sari Juvonen

Joukko Turun lukioiden ranskanopiskelijoita aloitti matkansa kohti Ranskassa sijaitsevaa Rennesiä aamuviideltä tiistaina 23. huhtikuuta. Edessä oli mielenkiintoinen ja kauan odotettu viikko ranskalaisten opiskelijoiden perheissä asuen.

Matkamme alkoi vähän epäonnekkaasti, sillä linja-automatkan jälkeen, Helsinki-Vantaan lentokentälle päästyämme, saimme tietää lennon olevan myöhässä noin tunnin verran. Lennon viivästymisen vuoksi jo maksettu Pariisi-Rennes junamatkamme meni meiltä ohi ja jouduimme odottamaan seuraavaa junaa. Uuteen junamatkaan sisältyi vaihto suunnilleen matkan puolessa välissä. Ilta kuuden aikaan, pitkän matkustuspäivän jälkeen, saavuimme vihdoin Rennesiin, jossa vaihtoparimme olivat meitä vastassa.

Keskiviikkona me kaikki suomalaiset ja ranskalaiset tapasimme lukiolla, josta lähdimme yhdessä linja-autolla kohti Mont Saint Michel -luostarisaarta. Kun saavuimme perille, kiertelimme saarta muutaman tunnin vapaasti ja monet vierailivat saaren huipulla sijaitsevassa suuressa luostarissa. Sen jälkeen tapasimme oppaamme ja tarkoituksena oli mennä kävelemään laskuveden paljastamaan merenpohjaan. Kävellessämme pääsimme kokemaan myös juoksuhiekan upottavuuden, mikä oli hauskaa ja jännittävää.

Torstaiaamuna menimme ranskalaisten vaihtariemme mukana lukiolle ja aloitimme päivän osallistumalla matematiikan tunnille. Tunnin jälkeen tutustuimme koulurakennukseen parin entisen opettajan johdolla ja saimme kuulla paljon koulun historiasta. Pääsimme katsomaan muun muassa koulun upeaa kirjastoa sekä sellaisia luokkia, jotka eivät ole enää käytössä. Luokissa meille esiteltiin yli sata vuotta vanhoja, edelleen toimivia fysiikan laitteita. Iltapäivällä menimme Les Champs Libres -kulttuurikeskuksen Bretagne-museoon, jossa selvitimme ranskalaisten meille tekemiä tehtäviä.

Perjantaina tutustuimme Rennesin historialliseen keskustaan oppaan kanssa. Vieraillessamme Saint Pierre -katedraalissa ja Bretagnen parlamenttitalossa opimme paljon niiden tapahtumarikkaista vaiheista. Iltapäivällä menimme taidemuseoon, jossa oli suuri kokoelma teoksia eri aikakausilta. Taidemuseovierailun jälkeen lähdimme metrolla Ferme de la harpe -nimiseen paikkaan, jossa opimme Bretagnen alueen kulttuurista. Meille soitettiin kansanmusiikin tyypillisiä soittimia ja opetettiin kaksi kansantanssia. Illalla menimme ranskalaisten järjestämään illanviettoon, jossa muun muassa kuuntelimme musiikkia ja paistoimme kreppejä.

Viikonlopun jokainen vietti suurimmaksi osaksi oman vaihtoparin perheen kanssa. Osa matkasi esimerkiksi Pariisiin tai meren rannalle. Viikonloppuna pelattiin myös Ranskan cupin loppuottelu Paris Saint-Germain – ja Stade Rennais -joukkueiden välillä. Jotkut meistä olivat jännittämässä ottelun lopputulosta Rennesin keskustassa sijaitsevalla aukiolla, jonne oli pystytetty jättiscreeni. Rennes voitti cupin 48 vuoden tauon jälkeen ja ylpeys voitosta näkyi ja kuului yöllä kaupungin kaduilla sekä seuraavana päivänä alueen lehdissä.

Maanantaina lähdimme junalla kohti Saint-Malon satamakaupunkia. Perillä kävelimme rantaa pitkin jylhiä kallioita ihmetellen ja kävimme myös saaressa, jonne voi kävellä vain laskuveden aikana. Sen jälkeen menimme syömään galetteja (tattarijauhosta valmistettuja, suolaisia lettuja) pieneen ravintolaan. Myöhemmin kävelimme kaupungin suojamuureja pitkin ja selvitimme vähän kaupungin historiaa.

Tiistaina 30.4. lähdimme aikaisin aamulla junalla kohti Pariisin lentokenttää. Lentomme lähti ajallaan ja pian olimmekin jo bussissa matkalla kotia kohti. Onnistunut ja unohtumaton matkamme sai hauskan lopun laulaessamme karaokea bussissa. Seuraavaksi uudet ranskalaiset ystävämme saapuvat meidän luoksemme viikoksi! 🙂

Wanhojen tanssit 2019

Kuvat: Mattus Alsi

Abien poistuttua lukulomalle toisen vuoden opiskelijat ottivat paikkansa koulun vanhimpina opiskelijoina. Wanhat pukeutuivat parhaimpiinsa ja ihastuttivat yleisöä hiotuilla tanssikuvioilla. Wanhojen tanssit tanssittiin torstai-iltana 14.2. Logomossa ja perjantaina 15.2. koululla.

    

Satumaiset penkkarit 2019

Kuvat: Mattus Alsi

14.2.2019 koulu täyttyi piirroshahmoista, sillä klassillisen penkkarit oli rakennettu Disney-teeman ympärille. Teemaa hyödynnettiin upeasti koulun koristelussa, abishow’ssa ja -videossa, penkkarilakanoissa ja tietenkin abien asuissa. Abit saivatkin paljon ansaittuja kehuja hienosti toteutetusta ja selvästi paljon vaivannäköä vaatineesta juhlapäivästä.

Kiitos hauskoista penkkareista ja hyvää lukulomaa, abit!

   

Viisi vinkkiä kevään ylioppilaskirjoituksiin lukemiseen

Eli viisi asiaa, jotka olisin itse voinut tehdä toisin syksyllä tai jotka tein mielestäni hyvin.

Abiturienteilla on juuri alkanut koko lukion viimeinen jakso, joka on lähes kaikilla täynnä kertauskursseja. Moni aloittaa lukemisen viimeistään joululomalla ja osa on jo aloittanutkin. Siksi päätän jakaa teille hieman vinkkejä siitä, miten kirjoituksiin oikein luetaan.

1. Tee se lukusuunnitelma ja noudata sitä. Etenkin, jos kirjoitat useamman aineen keväällä, lukusuunnitelma ja siinä pysyminen ovat äärimmäisen tärkeitä. Tämä on vanha vinkki, mutta itse olen kokenut sen äärimmäisen toimivaksi. Käytä aikaa suunnitelmaasi: jos tiedät, että sinun on vaikea noudattaa sellaista, tee itsellesi hälytyksiä muistuttamaan lukemisesta tai tee aikataulusta mahdollisimman joustava (= aloita lukeminen mahdollisimman ajoissa).

2. Älä lue liikaa päivässä. Kyllä, yhden päivän aikana voi lukea liikaa. Huomaat, että on aika pitää edes pieni tauko, kun silmäluomesi alkavat tuntua raskailta, päätäsi alkaa särkeä tai rivit vilisevät silmissä. Tai jos teksti ei vain uppoa. Yleensä, jos lukee liian pitkään etenkin vaikeaa asiatekstiä, ei siitä välttämättä muista mitään jälkeenpäin. Jos on pakko lukea yli kahdeksan tuntia päivässä, kannattaa edes pitää taukoja, mutta ilman kännykkää: leiki lemmikkisi kanssa tai käy ulkona.

3. Etsi lisätietoa ja keskustele. Syksyllä tein itse YouTubeen soittolistoja kirjoittamani reaaliaineen asioista. Jos kirjoitat kielen, kannattaa pelata joitain puhelinristikkopelejä ko. kielellä tai katsoa tv-sarjat sen kielen äänillä tai teksteillä. Siinä oppii yllättävän nopeasti. Kannattaa myös keskustella kirjoittamistaan aiheista / kirjoittamillaan kielillä vanhempien, ystävien tai muiden ihmisten kanssa. Opettaessaan tai kertoessaan asiasta oppii myös yllättävän nopeasti.

4. Tee vanhoja ylioppilaskoetehtäviä ja tehtäviä ylipäätään. Kun sovellat ja käytät lukemaasi tietoa, ikään kuin pakotat itsesi sisäistämään asian. Se on yleensä tehokkaampaa kuin vain lukeminen.

5. Jätä aikaa kertaamiselle. Eikö kertaus ole opintojen äiti? Et välttämättä sisäistä asiaa ensimmäisellä lukukerralla, mutta viimeistään kolmannella se on kyllä valjennut!

Inna Kujala

Kauhugalleria tulee taas!

Vuoden Halloween-tapahtuma lapsille ja lapsenmielisille lähestyy taas! Turun klassillisen lukion kellarit muuttuvat jännittäväksi Kauhugalleriaksi lauantaina 3.11. Klo 11-15. Tapahtumalla lukio osallistuu Nenäpäivä-keräykseen.

Klassillisen opiskelijat toteuttavat elämysteatterin keinoin kaksi erilaista kierrosta koulun kellaritiloissa. Isommat ja rohkeammat kävijät kokevat todella karmivan aikamatkan. Jännittävän kierroksen ikäsuositus on noin kymmenvuotiaasta ylöspäin. Pienemmät vieraat pääsevät osaksi satumaista salapoliisiseikkailua.

Frankenstein-juhlavuoden kunniaksi kierrokset on ideoitu hullu tiedemies -teeman ympärille. Mary Shelleyn kauhuklassikon julkaisusta tuli tänä vuonna kuluneeksi kaksisataa vuotta.

Kierrosten lisäksi koululla on kahvila, kasvomaalausta, kirppis ja muuta toimintaa Halloween-hengessä. Koko perhe on tervetullut!

Kauhugalleria on opiskelijoiden itse suunnittelema ja toteuttama jo perinteeksi muodostunut projekti ja osa tapahtumatuotantokurssia.

Liput maksavat 3 euroa. Maksut käteisenä. Kierrosten ja oheistoiminnan tuotto menee kokonaan Nenäpäivä-keräykseen.

Oman koulun väki voi ottaa varaslähdön tapahtumaan ja tulla kierroksille jo kenraaliharjoituspäivänä perjantaina 2.11. klo 11-14. Silloin kierroksille pääsee eurolla. Ottakaa siis pikkurahaa kouluun mukaan!

Tervetuloa mukaan jännittävään seikkailuun ja keräämään samalla rahaa maailman köyhimpien lasten hyväksi!

Kauhugallerian oppaat vievät kävijät jännittäville seikkailukierroksille.

Pietariin tutustumista

Teksti ja kuvat: Jonna Korhonen

Teimme opintomatkan Pietariin 14.4-18.4.2018. Mukana oli venäjänkielenopiskelijoita Turun eri kouluista. Olimme etukäteen saaneet toivoa, menemmekö asumaan perheiseen vai hotelliin. Lähdimme lauantaina aamulla Puolalanmäen koululta bussilla kohti Pietaria. Matka kesti noin 10 tuntia mukaan lukien pysähdykset, joita teimme matkan aikana. Rajan yli pääsimme nopeasti, koska ruuhkaa ei ollut. Melkein koko lauantai meni matkustamisessa, mutta kävimme vielä illalla syömässä Tokio-cityssä.

Sunnuntaiaamulla menimme käymään todella suuressa ja hienossa museossa Eremitaasissa. Samana päivänä kävimme myös syömässä kahdessa paikassa. Venäläiseen kulttuuriin kuuluu, että päivän aikana syödään monta kertaa ja yhdellä kerralla on yleensä kolme tai neljä eri ruokalajia. Sunnuntai-iltana kävimme vielä katsomassa venäläistä oopperaa Iolanta. Ooppera oli Mariinski-teatterissa, joka oli todella iso paikka.

Upea Eremitaasi

Maanantaina menimme toiseen ystävyyskouluistamme. Venäjällä koulut nimetään numeroilla, esimerkiksi 204. Koulussa 204 meillä oli teatterityöpaja ja koulun opiskelijat pitivät meille Suomalainen Pietari -kävelyretken. Söimme myös lounaan koulussa 204. Kouluruoka oli hyvin samanlaista kuin Suomessa, mutta Venäjällä opiskelijat joutuvat maksamaan siitä. Myöhemmin saman päivän aikana kävimme myös kuvataiteen työpajassa ja Aivazovskij-näyttelyssä. Kävimme myös syömässä Teremokissa, jossa jokainen joutui tilamaan itse oman ruokansa kieltä harjoitellakseen.

Tiistaina vietimme täysimittaisen koulupäivän koulussa 227. Koulussa osallistuimme erilaisille tunneille. Päivän aikana söimme koulussa 227 ja Mamalygassa. Illasta saimme vielä mennä kauppakeskukseen ostoksille.

Ravintola Korjuska

Keskiviikkona lähdimmekin takaisin Turkuun. Kun olimme jo matkalla Turkuun, päätimme pysähtyä vielä nopeasti Viipurissa. Vaikka pääasiassa liikuimme omalla bussilla, pääsimme pari kertaa näkemään ja kokemaan hienot Pietarilaiset metrot. Koko Pietarin matka sujui hyvin ilman suuria ongelmia. Pieniä mutkia oli, mutta niistäkin selvittiin.

Näkymä Pyhän Iisakin kirkosta

Taidetta n-y-t NYT!

Teksti Oona Sainio, kuvat Liisa Piili ja Anniina Saksa

Toukokuussa klassillisen lukion opiskelijoiden taidetta on näytillä Turun kaupungin pääkirjastossa. Näyttelyn nimi on ”.nyt”, ja se sisältää niin valokuvausta kuin kuvataidettakin.

Kuva: Liisa Piili

Tästä mahdollisuudesta saamme kiittää valokuvausopettaja Anniina Saksaa, joka on tilat ja ajat meille kirjastolta varannut. Kaupunginkirjasto tarjoaa näyttelytilojaan koulujen käyttöön pyydettäessä, ja sen tarkoituksena on tuoda nuorten taiteelle näkyvyyttä. Näyttelyssä on siis muutamia kuvistöitä, valokuvauksen kakkoskurssien ”.nyt”-aiheiset lopputyöt ja kolmoskurssin omat näyttelyt.

Kuva: Anniina Saksa

Anniina kertoo ”.nyt”-idean tulleen siitä, mikä on tämän hetken ajankuva. Sitä onkin pohdittu kursseilla monelta kannalta. Miltä maailma näyttää nyt? Millainen minä olen nyt? Miltä hetkessä eläminen näyttää? Mitä jos nyt ei olekaan läsnä? Anniina ja kuvataideopettaja Jukka Koivunen päättivät aiheen yhdessä. ”Se on riittävän laaja ja ajankohtainen”, kuvailee Anniina.

Kuva: Anniina Saksa

Opiskelijat Anni Virtanen, Siiri Salmio ja Jenny Närhi kertoivat ajatuksiaan näyttelyn tekemisestä. Jenny totesi tiukan aikataulun ja oman näyttelyn ajatuksena olleen hieman ahdistava ja stressaava. Vaikka näyttely on pieni, se on iso prosessi lyhyessä ajassa. Hän kuvailee kuitenkin projektin jälkeistä tunnetta hienoksi fiilikseksi. Oman työn näkeminen seinällä ja sen onnistuminen tuntuu hyvältä.

Kuva: Anniina Saksa
Kuva: Liisa Piili

Samoilla linjoilla on Anni Virtanen: ”Cool mutta stressaavaa, koska paineet. Mutta samalla cool, koska sai koko ajan palautetta. Näyttely kirjastossa tuo sellaisen olon, että on saanut oikeasti jotain aikaan itse.” Siiri Salmion mielestä näyttely on hyvä tilaisuus saada omia töitään näytille: ”Ei tällaista muuten tulisikaan vastaan kauheasti.”

Kuva: Anniina Saksa

Sekä opiskelijat että opettaja ovat ylpeitä näytttelyistä ja pitävät niitä onnistuneina. Anniina kertoo ryhmän lähteneen työhön tehokkaasti ja innostuneesti. Näyttelyiden eteen nähty on siis nähty iso vaiva.

Kuva: Liisa Piili

Kolmoskurssin näyttelyt ovat nähtävillä 31.5. asti. Kannattaa käydä katsomassa!

Kuva: Liisa Piili

 

Uusia kokemuksia Ranskassa

Teksti Tessa Malkavaara, kuvat Tiina Vuorinen

Toukokuun 13. päivä aamuviideltä Turun lukioiden ranskan kielen opiskelijoiden matka Ranskaan vihdoin alkoi. Matkaan lähti 20 opiskelijaa ja kaksi ranskan kielen opettajaa. Bussimatka Helsinki-Vantaan lentokentälle sujui mutkitta. Lento Pariisiin lähti ajallaan ja olimme Pariisin lentokentällä hieman ennen puoltapäivää. Lentokentältä matka jatkui bussilla Rennesiin. Kohteeseen saavuttuamme isäntäperheemme hakivat meidät lentokentältä uusiin koteihimme. Ensimmäinen ilta perheissä kului illallisen ja tutustumisen merkeissä.

Ensimmäinen kokonainen päivä alkoi koululla, jota ranskalaiset vaihto-oppilaamme käyvät. Koulurakennus oli todella näyttävä ja iso. Koululla saimme tietää paljon koulun historiasta ja pääsimme pienelle kierrokselle ympäri koulua.

Hieno koulurakennus

Kierroksen jälkeen söimme lounaan koululla. Ranskassa kouluruoka maksaa, mutta se on myös runsaampaa kuin Suomessa. Myös se, mitä lounaalla tarjotaan, poikkeaa Suomen kouluruoasta: Ranskassa lounaaseen kuuluu erikseen salaatti, hedelmä, pääruoka ja jälkiruoka, ja pääruokana voi olla esimerkiksi ranskanperunoita. Lounaan jälkeen suuntasimme kohti Rennesin keskustaa, jossa pääsimme oppaan kanssa kierrokselle ympäri Rennesin historiallisesti tärkeitä paikkoja. Kierroksen jälkeen palasimme vähitellen perheisiimme, joiden kanssa söimme illallisen.

Ranskalainen koululounas

Tiistaiaamuna pääsimme ranskalaisten vaihto-oppilaidemme kanssa heidän oppitunneilleen. Oppituntien jälkeen söimme jälleen lounaan koululla. Iltapäivällä lounaan jälkeen kävimme Les Champs libressä, missä on esimerkiksi pieni museo ja kirjasto. Vierailun jälkeen oli hieman vapaa-aikaa, jonka jälkeen menimme yhdessä taidemuseoon. Illalla söimme taas illallista omien isäntäperheidemme kanssa.

Keskiviikkona tapasimme koululla, josta suomalaiset ja ranskalaiset lähtivät bussilla kohti kuuluisaa luostarisaarta, Mont Saint Micheliä. Hieman yli tunnin kestävän bussimatkan jälkeen saavuimme kohteeseemme. Mont Saint Michelillä saimme vapaasti kierrellä ympäri ”saarta” ja käydä luostarissa.

Mont Saint Michel

Kun olimme tarpeeksi tutustuneet ”saareen” ja luostariin, pääsimme oppaan johdolla kävelemään sitä ympäröivään mutaan, joka on oikeasti merenpohjaa. Muta oli paikoittain todella liukasta ja joissain kohdissa kävelyn varrella oli juoksuhiekkaa, johon pystyi halutessaan vajoamaan. Pitkän ja melko raskaan päivän jälkeen palasimme bussilla takaisin Rennesiin.

Oppaamme juuttuneena juoksuhiekkaan

Torstaina tapasimme jälleen koululla. Koululta lähdimme yhdessä metrolla kohti paikkaa nimeltä La ferme de la Harpe. Siellä meitä oli vastassa ihmisiä perinteisten bretagnelaisten soittimien kanssa. Meille kerrottiin Bretagnen historiasta ja kulttuurista, erityisesti bretagnelaisista musiikista, tansseista ja tanssivaatteista. Lopuksi saimme kokeilla paria bretagnelaista tanssia ja kuulimme perinteistä musiikkia. Vierailun jälkeen oli paljon vapaa-aikaa, jolloin kävimme syömässä koululla tai ravintolassa oman mielemme mukaan. Ruokailun jälkeen moni kävi shoppailemassa tai kiertelemässä Rennesin tunnettuja paikkoja.

Bretagnelaisen musiikin esittelyä

Vapaa-aikamme jälkeen palasimme vielä illaksi koululle. Koulun pihalla sai pelata erilaisia pelejä ja kuunnella live-musiikkia. Koulun pihalla oli tarjolla vastapaistettuja lettuja ja juotavaa. Kun tekeminen pihalla loppui, siirryimme sisälle kouluun, jonne ranskalaiset vaihtarimme olivat järjestäneet meille samanlaisen illanvieton, kuin me järjestimme heille Suomessa. Illanviettoon kuului matkan aikana otettujen kuvien katsomista sekä erilaisten ranskalaisten herkkujen maistelua.

Aikaisin perjantaiaamuna me suomalaiset lähdimme keskenämme kohti Saint Malon rantakaupunkia. Vähän yli tunnin kestäneen bussimatkan jälkeen saavuimme Saint Maloon. Söimme aamupalaa omavalintaisessa ruokapaikassa, minkä jälkeen kokoonnuimme yhdessä vanhan kaupungin porttien ulkopuolelle. Aamupäivä kului vanhan kaupungin tärkeitä nähtävyyksiä katsellessa. Kierroksen jälkeen lähdimme kaikki taas omille teillemme kaupunkia kiertämään. Moni kävi myös meressä uimassa. Saint Malossa nousu- ja laskuveden vaiheet näkyvät selvästi. Moneen nousuveden aikana olevaan saareen pystyy laskuveden aikaan kävelemään, joten myös me kävelimme kahteen lähimpään saareen.

Suomi-tiimi Saint Malossa

Lauantaiaamu oli viimeinen aamumme Ranskassa, ja vietimme sen yhdessä perheidemme kanssa. Vähän ennen puoltapäivää bussimme jo lähtikin kohti Pariisin lentokenttää. Pariisista lento Helsinki-Vantaalle ja sieltä bussimatka Turkuun sujui mutkitta.

Ranskan junalakosta ja pienistä väärinymmärryksistä huolimatta matka oli kaikin puolin hieno kokemus. Kotiin saavuttuamme olimme jo kokeneempia ranskan kielen puhujia.

Koko vaihtariporukka

 

Vieraita ulkoministeriöstä Turun klassillisessa lukiossa

Teksti ja kuva: Sara Ijäs

Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta diplomaatti Matti Anttonen sekä entiset suurlähettiläät Okko-Pekka Salmimies ja Petri Salo saapuivat lukiollemme kertomaan ulkoministeriön arjesta sekä tavoista. He pitivät mielenkiintoisen tilaisuuden juhlasalissa, jossa jokainen edustaja piti oman luentonsa ja tilaisuuden lopuksi antoivat opiskelijoiden esittää heille kysymyksiä.

Ulkoministeriön edustajat Okko-Pekka Salmimies, Matti Anttonen sekä Petri Salo vierailivat koululla ja pitivät tilaisuuden, jossa kertoivat työstään ulkoministeriössä ja vastailivat opiskelijoiden kysymyksiin.

Salo kertoi omassa luennossaan yleisesti ulkoministeriöstä, sen historiasta sekä antoi lukiolaisille vinkkejä matkustamisen varalta. Hän esimerkiksi kertoi neljän M:n vinkin: kun matkustaa Suomea pidemmälle on huomioitava matkustustiedote, matkustusilmoitus, matkustusasiakirja eli passi sekä matkavakuutus.

Anttonen puolestaan kertoi omasta historiastaan ja elämästään sekä siitä, kuinka sovittaa työnsä ulkoministeriössä ja perheenisänä. Hän otti myös puheeksi esimerkiksi Afrikan nuorison vaikean työtilanteen. Anttosen tyyli kertoa asioista oli kannustava. Hän antoi lukiolaisille pätevän vinkin: ”Te ette voi koskaan oppia liikaa.”

Viimeisenä Okko-Pekka Salmimies kertoi EU:sta yritysten kannalta ja Team Finland -palveluista, joiden motto kuuluu näin: ”Kaikkien yritysten käytettävissä, kaikissa Suomen edustoissa maailmalla.”

Lukiomme opiskelijat esittivät loistavia ja asiantuntevia kysymyksiä. Lukiolaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita ja tiesivät paljon EU:n asioista.