Kuukausi: toukokuu 2018

Teksti Oona Sainio, kuvat Liisa Piili ja Anniina Saksa

Toukokuussa klassillisen lukion opiskelijoiden taidetta on näytillä Turun kaupungin pääkirjastossa. Näyttelyn nimi on ”.nyt”, ja se sisältää niin valokuvausta kuin kuvataidettakin.

Tästä mahdollisuudesta saamme kiittää valokuvausopettaja Anniina Saksaa, joka on tilat ja ajat meille kirjastolta varannut. Kaupunginkirjasto tarjoaa näyttelytilojaan koulujen käyttöön pyydettäessä, ja sen tarkoituksena on tuoda nuorten taiteelle näkyvyyttä. Näyttelyssä on siis muutamia kuvistöitä, valokuvauksen kakkoskurssien ”.nyt”-aiheiset lopputyöt ja kolmoskurssin omat näyttelyt.

Anniina kertoo ”.nyt”-idean tulleen siitä, mikä on tämän hetken ajankuva. Sitä onkin pohdittu kursseilla monelta kannalta. Miltä maailma näyttää nyt? Millainen minä olen nyt? Miltä hetkessä eläminen näyttää? Mitä jos nyt ei olekaan läsnä? Anniina ja kuvataideopettaja Jukka Koivunen päättivät aiheen yhdessä. ”Se on riittävän laaja ja ajankohtainen”, kuvailee Anniina.

Opiskelijat Anni Virtanen, Siiri Salmio ja Jenny Närhi kertoivat ajatuksiaan näyttelyn tekemisestä. Jenny totesi tiukan aikataulun ja oman näyttelyn ajatuksena olleen hieman ahdistava ja stressaava. Vaikka näyttely on pieni, se on iso prosessi lyhyessä ajassa. Hän kuvailee kuitenkin projektin jälkeistä tunnetta hienoksi fiilikseksi. Oman työn näkeminen seinällä ja sen onnistuminen tuntuu hyvältä.

Samoilla linjoilla on Anni Virtanen: ”Cool mutta stressaavaa, koska paineet. Mutta samalla cool, koska sai koko ajan palautetta. Näyttely kirjastossa tuo sellaisen olon, että on saanut oikeasti jotain aikaan itse.” Siiri Salmion mielestä näyttely on hyvä tilaisuus saada omia töitään näytille: ”Ei tällaista muuten tulisikaan vastaan kauheasti.”

Sekä opiskelijat että opettaja ovat ylpeitä näytttelyistä ja pitävät niitä onnistuneina. Anniina kertoo ryhmän lähteneen työhön tehokkaasti ja innostuneesti. Näyttelyiden eteen nähty on siis nähty iso vaiva.

Kolmoskurssin näyttelyt ovat nähtävillä 31.5. asti. Kannattaa käydä katsomassa!

 

Teksti Tessa Malkavaara, kuvat Tiina Vuorinen

Toukokuun 13. päivä aamuviideltä Turun lukioiden ranskan kielen opiskelijoiden matka Ranskaan vihdoin alkoi. Matkaan lähti 20 opiskelijaa ja kaksi ranskan kielen opettajaa. Bussimatka Helsinki-Vantaan lentokentälle sujui mutkitta. Lento Pariisiin lähti ajallaan ja olimme Pariisin lentokentällä hieman ennen puoltapäivää. Lentokentältä matka jatkui bussilla Rennesiin. Kohteeseen saavuttuamme isäntäperheemme hakivat meidät lentokentältä uusiin koteihimme. Ensimmäinen ilta perheissä kului illallisen ja tutustumisen merkeissä.

Ensimmäinen kokonainen päivä alkoi koululla, jota ranskalaiset vaihto-oppilaamme käyvät. Koulurakennus oli todella näyttävä ja iso. Koululla saimme tietää paljon koulun historiasta ja pääsimme pienelle kierrokselle ympäri koulua.

Kierroksen jälkeen söimme lounaan koululla. Ranskassa kouluruoka maksaa, mutta se on myös runsaampaa kuin Suomessa. Myös se, mitä lounaalla tarjotaan, poikkeaa Suomen kouluruoasta: Ranskassa lounaaseen kuuluu erikseen salaatti, hedelmä, pääruoka ja jälkiruoka, ja pääruokana voi olla esimerkiksi ranskanperunoita. Lounaan jälkeen suuntasimme kohti Rennesin keskustaa, jossa pääsimme oppaan kanssa kierrokselle ympäri Rennesin historiallisesti tärkeitä paikkoja. Kierroksen jälkeen palasimme vähitellen perheisiimme, joiden kanssa söimme illallisen.

Tiistaiaamuna pääsimme ranskalaisten vaihto-oppilaidemme kanssa heidän oppitunneilleen. Oppituntien jälkeen söimme jälleen lounaan koululla. Iltapäivällä lounaan jälkeen kävimme Les Champs libressä, missä on esimerkiksi pieni museo ja kirjasto. Vierailun jälkeen oli hieman vapaa-aikaa, jonka jälkeen menimme yhdessä taidemuseoon. Illalla söimme taas illallista omien isäntäperheidemme kanssa.

Keskiviikkona tapasimme koululla, josta suomalaiset ja ranskalaiset lähtivät bussilla kohti kuuluisaa luostarisaarta, Mont Saint Micheliä. Hieman yli tunnin kestävän bussimatkan jälkeen saavuimme kohteeseemme. Mont Saint Michelillä saimme vapaasti kierrellä ympäri ”saarta” ja käydä luostarissa.

Kun olimme tarpeeksi tutustuneet ”saareen” ja luostariin, pääsimme oppaan johdolla kävelemään sitä ympäröivään mutaan, joka on oikeasti merenpohjaa. Muta oli paikoittain todella liukasta ja joissain kohdissa kävelyn varrella oli juoksuhiekkaa, johon pystyi halutessaan vajoamaan. Pitkän ja melko raskaan päivän jälkeen palasimme bussilla takaisin Rennesiin.

Torstaina tapasimme jälleen koululla. Koululta lähdimme yhdessä metrolla kohti paikkaa nimeltä La ferme de la Harpe. Siellä meitä oli vastassa ihmisiä perinteisten bretagnelaisten soittimien kanssa. Meille kerrottiin Bretagnen historiasta ja kulttuurista, erityisesti bretagnelaisista musiikista, tansseista ja tanssivaatteista. Lopuksi saimme kokeilla paria bretagnelaista tanssia ja kuulimme perinteistä musiikkia. Vierailun jälkeen oli paljon vapaa-aikaa, jolloin kävimme syömässä koululla tai ravintolassa oman mielemme mukaan. Ruokailun jälkeen moni kävi shoppailemassa tai kiertelemässä Rennesin tunnettuja paikkoja.

Vapaa-aikamme jälkeen palasimme vielä illaksi koululle. Koulun pihalla sai pelata erilaisia pelejä ja kuunnella live-musiikkia. Koulun pihalla oli tarjolla vastapaistettuja lettuja ja juotavaa. Kun tekeminen pihalla loppui, siirryimme sisälle kouluun, jonne ranskalaiset vaihtarimme olivat järjestäneet meille samanlaisen illanvieton, kuin me järjestimme heille Suomessa. Illanviettoon kuului matkan aikana otettujen kuvien katsomista sekä erilaisten ranskalaisten herkkujen maistelua.

Aikaisin perjantaiaamuna me suomalaiset lähdimme keskenämme kohti Saint Malon rantakaupunkia. Vähän yli tunnin kestäneen bussimatkan jälkeen saavuimme Saint Maloon. Söimme aamupalaa omavalintaisessa ruokapaikassa, minkä jälkeen kokoonnuimme yhdessä vanhan kaupungin porttien ulkopuolelle. Aamupäivä kului vanhan kaupungin tärkeitä nähtävyyksiä katsellessa. Kierroksen jälkeen lähdimme kaikki taas omille teillemme kaupunkia kiertämään. Moni kävi myös meressä uimassa. Saint Malossa nousu- ja laskuveden vaiheet näkyvät selvästi. Moneen nousuveden aikana olevaan saareen pystyy laskuveden aikaan kävelemään, joten myös me kävelimme kahteen lähimpään saareen.

Lauantaiaamu oli viimeinen aamumme Ranskassa, ja vietimme sen yhdessä perheidemme kanssa. Vähän ennen puoltapäivää bussimme jo lähtikin kohti Pariisin lentokenttää. Pariisista lento Helsinki-Vantaalle ja sieltä bussimatka Turkuun sujui mutkitta.

Ranskan junalakosta ja pienistä väärinymmärryksistä huolimatta matka oli kaikin puolin hieno kokemus. Kotiin saavuttuamme olimme jo kokeneempia ranskan kielen puhujia.

 

Teksti ja kuva: Sara Ijäs

Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta diplomaatti Matti Anttonen sekä entiset suurlähettiläät Okko-Pekka Salmimies ja Petri Salo saapuivat lukiollemme kertomaan ulkoministeriön arjesta sekä tavoista. He pitivät mielenkiintoisen tilaisuuden juhlasalissa, jossa jokainen edustaja piti oman luentonsa ja tilaisuuden lopuksi antoivat opiskelijoiden esittää heille kysymyksiä.

Salo kertoi omassa luennossaan yleisesti ulkoministeriöstä, sen historiasta sekä antoi lukiolaisille vinkkejä matkustamisen varalta. Hän esimerkiksi kertoi neljän M:n vinkin: kun matkustaa Suomea pidemmälle on huomioitava matkustustiedote, matkustusilmoitus, matkustusasiakirja eli passi sekä matkavakuutus.

Anttonen puolestaan kertoi omasta historiastaan ja elämästään sekä siitä, kuinka sovittaa työnsä ulkoministeriössä ja perheenisänä. Hän otti myös puheeksi esimerkiksi Afrikan nuorison vaikean työtilanteen. Anttosen tyyli kertoa asioista oli kannustava. Hän antoi lukiolaisille pätevän vinkin: ”Te ette voi koskaan oppia liikaa.”

Viimeisenä Okko-Pekka Salmimies kertoi EU:sta yritysten kannalta ja Team Finland -palveluista, joiden motto kuuluu näin: ”Kaikkien yritysten käytettävissä, kaikissa Suomen edustoissa maailmalla.”

Lukiomme opiskelijat esittivät loistavia ja asiantuntevia kysymyksiä. Lukiolaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita ja tiesivät paljon EU:n asioista.

Teksti: Inna Kujala

Suomen ruotsinopettajat ry (SRO) järjestää vuosittain Svenska  kulturfondenin aloitteesta kirjoituskilpailun suomenkielisille abiturienteille. Tammikuussa Suomen lukioiden abit saivat kahdennentoista kerran mahdollisuuden osallistua.

Tilaisuuteen tarttui muiden muassa koulussamme opiskeleva Joona Niittumäki, joka voitti pääpalkinnon: 2000 euron stipendin, jonka voi käyttää ruotsinkielisten opintojen rahoittamiseen tai matkaan johonkin pohjoismaalaiseen kaupunkiin. Lisäksi kilpailun voittajalla on mahdollisuus pyrkiä opiskelemaan tiettyihin ruotsinkielisiin korkeakouluihin ilman pakollista ruotsin kielen koetta.

”Olihan se aika yllätys, kun sain ilmoituksen kilpailun voitosta – tiesin kirjoittaneeni ihan hyvän ja ehjän tekstin, mutten kuitenkaan osannut odottaa sen yltävän ykkössijalle”, Niittumäki kommentoi voittoaan. Hän kirjoitti pääpalkinnon voittaneen tekstinsä aiheesta ”Att kunna svenska ute i världen – vilka dörrar öppnar det?”, eli toisin sanoen siitä, mitä ovia ruotsin osaaminen nykymaailmassa avaa. Tekstissään Niittumäki keskittyi käsittelemään ruotsin osaamisesta koituvia hyötyjä ja etuja kulttuurin, työelämän, opiskelun ja politiikan saroilla. Myös ruotsin kielen merkitys Suomen kulttuurissa ja historiassa tuli esiin hänen kirjoituksessaan.

Niittumäen mielestä laaja kielitaito on tärkeää eikä pelkällä englannilla pärjää. Itse hän on saanut ruotsin kursseista pääosin kymppejä, vaikka kielitaito tulee ehkä enemmän ruotsinkielisen median ja taiteen seuraamisesta. Ruotsin lisäksi hän puhuu englantia ja opiskelee ranskaa sekä itsenäisesti saksaa.

”Ruotsi on minulle paljon enemmän kuin pelkkä kouluaine: olen aina ihaillut Ruotsia ja luonnollisesti haluan osata kieltä mahdollisimman hyvin”, Niittumäki kertoo suhteestaan ruotsiin. Hän myös näkee Suomen kuulumisen Pohjoismaihin tärkeänä. Hän ei pidä käsitteestä pakkoruotsi, sillä kokee ruotsin tärkeäksi aineeksi muiden joukossa, vaikkakin ymmärtää sen opiskelun voivan tuntua joillekin turhalta.

Niittumäki haki Åbo Akademin yhteiskuntatieteelliseen laitokseen, mutta ensisijaisesti hän haluaisi päästä Turun yliopistoon lukemaan valtio-oppia ja poliittista historiaa. Stipendirahoilla hän lähtee luultavasti lomalle Ruotsiin tai Norjaan. ”Jonkinlainen lyhyt kiitospuhe pitäisi vielä väsätä ruotsiksi. Noin muuten päivät kuluvat lukiessa yliopistojen pääsykokeisiin ja odottaessa ylppäreiden tuloksia”, Niittumäki kuvailee abiturientille tavanomaista arkeaan.

Haastattelu tehtiin ennen palkinnon julkistamista. Palkintotilaisuus järjestettiin Helsingissä maanantaina 7.5. kello 15. Alla kuvia tilaisuudesta. Kuvat: Hanna Inkiläinen