ÄLLiä ja iLLiä

Vuoden Halloween-tapahtuma lapsille ja lapsenmielisille lähestyy taas! Turun klassillisen lukion kellarit muuttuvat jännittäväksi Kauhugalleriaksi lauantaina 3.11. Klo 11-15. Tapahtumalla lukio osallistuu Nenäpäivä-keräykseen.

Klassillisen opiskelijat toteuttavat elämysteatterin keinoin kaksi erilaista kierrosta koulun kellaritiloissa. Isommat ja rohkeammat kävijät kokevat todella karmivan aikamatkan. Jännittävän kierroksen ikäsuositus on noin kymmenvuotiaasta ylöspäin. Pienemmät vieraat pääsevät osaksi satumaista salapoliisiseikkailua.

Frankenstein-juhlavuoden kunniaksi kierrokset on ideoitu hullu tiedemies -teeman ympärille. Mary Shelleyn kauhuklassikon julkaisusta tuli tänä vuonna kuluneeksi kaksisataa vuotta.

Kierrosten lisäksi koululla on kahvila, kasvomaalausta, kirppis ja muuta toimintaa Halloween-hengessä. Koko perhe on tervetullut!

Kauhugalleria on opiskelijoiden itse suunnittelema ja toteuttama jo perinteeksi muodostunut projekti ja osa tapahtumatuotantokurssia.

Liput maksavat 3 euroa. Maksut käteisenä. Kierrosten ja oheistoiminnan tuotto menee kokonaan Nenäpäivä-keräykseen.

Oman koulun väki voi ottaa varaslähdön tapahtumaan ja tulla kierroksille jo kenraaliharjoituspäivänä perjantaina 2.11. klo 11-14. Silloin kierroksille pääsee eurolla. Ottakaa siis pikkurahaa kouluun mukaan!

Tervetuloa mukaan jännittävään seikkailuun ja keräämään samalla rahaa maailman köyhimpien lasten hyväksi!

Teksti ja kuvat: Jonna Korhonen

Teimme opintomatkan Pietariin 14.4-18.4.2018. Mukana oli venäjänkielenopiskelijoita Turun eri kouluista. Olimme etukäteen saaneet toivoa, menemmekö asumaan perheiseen vai hotelliin. Lähdimme lauantaina aamulla Puolalanmäen koululta bussilla kohti Pietaria. Matka kesti noin 10 tuntia mukaan lukien pysähdykset, joita teimme matkan aikana. Rajan yli pääsimme nopeasti, koska ruuhkaa ei ollut. Melkein koko lauantai meni matkustamisessa, mutta kävimme vielä illalla syömässä Tokio-cityssä.

Sunnuntaiaamulla menimme käymään todella suuressa ja hienossa museossa Eremitaasissa. Samana päivänä kävimme myös syömässä kahdessa paikassa. Venäläiseen kulttuuriin kuuluu, että päivän aikana syödään monta kertaa ja yhdellä kerralla on yleensä kolme tai neljä eri ruokalajia. Sunnuntai-iltana kävimme vielä katsomassa venäläistä oopperaa Iolanta. Ooppera oli Mariinski-teatterissa, joka oli todella iso paikka.

Maanantaina menimme toiseen ystävyyskouluistamme. Venäjällä koulut nimetään numeroilla, esimerkiksi 204. Koulussa 204 meillä oli teatterityöpaja ja koulun opiskelijat pitivät meille Suomalainen Pietari -kävelyretken. Söimme myös lounaan koulussa 204. Kouluruoka oli hyvin samanlaista kuin Suomessa, mutta Venäjällä opiskelijat joutuvat maksamaan siitä. Myöhemmin saman päivän aikana kävimme myös kuvataiteen työpajassa ja Aivazovskij-näyttelyssä. Kävimme myös syömässä Teremokissa, jossa jokainen joutui tilamaan itse oman ruokansa kieltä harjoitellakseen.

Tiistaina vietimme täysimittaisen koulupäivän koulussa 227. Koulussa osallistuimme erilaisille tunneille. Päivän aikana söimme koulussa 227 ja Mamalygassa. Illasta saimme vielä mennä kauppakeskukseen ostoksille.

Keskiviikkona lähdimmekin takaisin Turkuun. Kun olimme jo matkalla Turkuun, päätimme pysähtyä vielä nopeasti Viipurissa. Vaikka pääasiassa liikuimme omalla bussilla, pääsimme pari kertaa näkemään ja kokemaan hienot Pietarilaiset metrot. Koko Pietarin matka sujui hyvin ilman suuria ongelmia. Pieniä mutkia oli, mutta niistäkin selvittiin.

Teksti Oona Sainio, kuvat Liisa Piili ja Anniina Saksa

Toukokuussa klassillisen lukion opiskelijoiden taidetta on näytillä Turun kaupungin pääkirjastossa. Näyttelyn nimi on ”.nyt”, ja se sisältää niin valokuvausta kuin kuvataidettakin.

Tästä mahdollisuudesta saamme kiittää valokuvausopettaja Anniina Saksaa, joka on tilat ja ajat meille kirjastolta varannut. Kaupunginkirjasto tarjoaa näyttelytilojaan koulujen käyttöön pyydettäessä, ja sen tarkoituksena on tuoda nuorten taiteelle näkyvyyttä. Näyttelyssä on siis muutamia kuvistöitä, valokuvauksen kakkoskurssien ”.nyt”-aiheiset lopputyöt ja kolmoskurssin omat näyttelyt.

Anniina kertoo ”.nyt”-idean tulleen siitä, mikä on tämän hetken ajankuva. Sitä onkin pohdittu kursseilla monelta kannalta. Miltä maailma näyttää nyt? Millainen minä olen nyt? Miltä hetkessä eläminen näyttää? Mitä jos nyt ei olekaan läsnä? Anniina ja kuvataideopettaja Jukka Koivunen päättivät aiheen yhdessä. ”Se on riittävän laaja ja ajankohtainen”, kuvailee Anniina.

Opiskelijat Anni Virtanen, Siiri Salmio ja Jenny Närhi kertoivat ajatuksiaan näyttelyn tekemisestä. Jenny totesi tiukan aikataulun ja oman näyttelyn ajatuksena olleen hieman ahdistava ja stressaava. Vaikka näyttely on pieni, se on iso prosessi lyhyessä ajassa. Hän kuvailee kuitenkin projektin jälkeistä tunnetta hienoksi fiilikseksi. Oman työn näkeminen seinällä ja sen onnistuminen tuntuu hyvältä.

Samoilla linjoilla on Anni Virtanen: ”Cool mutta stressaavaa, koska paineet. Mutta samalla cool, koska sai koko ajan palautetta. Näyttely kirjastossa tuo sellaisen olon, että on saanut oikeasti jotain aikaan itse.” Siiri Salmion mielestä näyttely on hyvä tilaisuus saada omia töitään näytille: ”Ei tällaista muuten tulisikaan vastaan kauheasti.”

Sekä opiskelijat että opettaja ovat ylpeitä näytttelyistä ja pitävät niitä onnistuneina. Anniina kertoo ryhmän lähteneen työhön tehokkaasti ja innostuneesti. Näyttelyiden eteen nähty on siis nähty iso vaiva.

Kolmoskurssin näyttelyt ovat nähtävillä 31.5. asti. Kannattaa käydä katsomassa!

 

Teksti Tessa Malkavaara, kuvat Tiina Vuorinen

Toukokuun 13. päivä aamuviideltä Turun lukioiden ranskan kielen opiskelijoiden matka Ranskaan vihdoin alkoi. Matkaan lähti 20 opiskelijaa ja kaksi ranskan kielen opettajaa. Bussimatka Helsinki-Vantaan lentokentälle sujui mutkitta. Lento Pariisiin lähti ajallaan ja olimme Pariisin lentokentällä hieman ennen puoltapäivää. Lentokentältä matka jatkui bussilla Rennesiin. Kohteeseen saavuttuamme isäntäperheemme hakivat meidät lentokentältä uusiin koteihimme. Ensimmäinen ilta perheissä kului illallisen ja tutustumisen merkeissä.

Ensimmäinen kokonainen päivä alkoi koululla, jota ranskalaiset vaihto-oppilaamme käyvät. Koulurakennus oli todella näyttävä ja iso. Koululla saimme tietää paljon koulun historiasta ja pääsimme pienelle kierrokselle ympäri koulua.

Kierroksen jälkeen söimme lounaan koululla. Ranskassa kouluruoka maksaa, mutta se on myös runsaampaa kuin Suomessa. Myös se, mitä lounaalla tarjotaan, poikkeaa Suomen kouluruoasta: Ranskassa lounaaseen kuuluu erikseen salaatti, hedelmä, pääruoka ja jälkiruoka, ja pääruokana voi olla esimerkiksi ranskanperunoita. Lounaan jälkeen suuntasimme kohti Rennesin keskustaa, jossa pääsimme oppaan kanssa kierrokselle ympäri Rennesin historiallisesti tärkeitä paikkoja. Kierroksen jälkeen palasimme vähitellen perheisiimme, joiden kanssa söimme illallisen.

Tiistaiaamuna pääsimme ranskalaisten vaihto-oppilaidemme kanssa heidän oppitunneilleen. Oppituntien jälkeen söimme jälleen lounaan koululla. Iltapäivällä lounaan jälkeen kävimme Les Champs libressä, missä on esimerkiksi pieni museo ja kirjasto. Vierailun jälkeen oli hieman vapaa-aikaa, jonka jälkeen menimme yhdessä taidemuseoon. Illalla söimme taas illallista omien isäntäperheidemme kanssa.

Keskiviikkona tapasimme koululla, josta suomalaiset ja ranskalaiset lähtivät bussilla kohti kuuluisaa luostarisaarta, Mont Saint Micheliä. Hieman yli tunnin kestävän bussimatkan jälkeen saavuimme kohteeseemme. Mont Saint Michelillä saimme vapaasti kierrellä ympäri ”saarta” ja käydä luostarissa.

Kun olimme tarpeeksi tutustuneet ”saareen” ja luostariin, pääsimme oppaan johdolla kävelemään sitä ympäröivään mutaan, joka on oikeasti merenpohjaa. Muta oli paikoittain todella liukasta ja joissain kohdissa kävelyn varrella oli juoksuhiekkaa, johon pystyi halutessaan vajoamaan. Pitkän ja melko raskaan päivän jälkeen palasimme bussilla takaisin Rennesiin.

Torstaina tapasimme jälleen koululla. Koululta lähdimme yhdessä metrolla kohti paikkaa nimeltä La ferme de la Harpe. Siellä meitä oli vastassa ihmisiä perinteisten bretagnelaisten soittimien kanssa. Meille kerrottiin Bretagnen historiasta ja kulttuurista, erityisesti bretagnelaisista musiikista, tansseista ja tanssivaatteista. Lopuksi saimme kokeilla paria bretagnelaista tanssia ja kuulimme perinteistä musiikkia. Vierailun jälkeen oli paljon vapaa-aikaa, jolloin kävimme syömässä koululla tai ravintolassa oman mielemme mukaan. Ruokailun jälkeen moni kävi shoppailemassa tai kiertelemässä Rennesin tunnettuja paikkoja.

Vapaa-aikamme jälkeen palasimme vielä illaksi koululle. Koulun pihalla sai pelata erilaisia pelejä ja kuunnella live-musiikkia. Koulun pihalla oli tarjolla vastapaistettuja lettuja ja juotavaa. Kun tekeminen pihalla loppui, siirryimme sisälle kouluun, jonne ranskalaiset vaihtarimme olivat järjestäneet meille samanlaisen illanvieton, kuin me järjestimme heille Suomessa. Illanviettoon kuului matkan aikana otettujen kuvien katsomista sekä erilaisten ranskalaisten herkkujen maistelua.

Aikaisin perjantaiaamuna me suomalaiset lähdimme keskenämme kohti Saint Malon rantakaupunkia. Vähän yli tunnin kestäneen bussimatkan jälkeen saavuimme Saint Maloon. Söimme aamupalaa omavalintaisessa ruokapaikassa, minkä jälkeen kokoonnuimme yhdessä vanhan kaupungin porttien ulkopuolelle. Aamupäivä kului vanhan kaupungin tärkeitä nähtävyyksiä katsellessa. Kierroksen jälkeen lähdimme kaikki taas omille teillemme kaupunkia kiertämään. Moni kävi myös meressä uimassa. Saint Malossa nousu- ja laskuveden vaiheet näkyvät selvästi. Moneen nousuveden aikana olevaan saareen pystyy laskuveden aikaan kävelemään, joten myös me kävelimme kahteen lähimpään saareen.

Lauantaiaamu oli viimeinen aamumme Ranskassa, ja vietimme sen yhdessä perheidemme kanssa. Vähän ennen puoltapäivää bussimme jo lähtikin kohti Pariisin lentokenttää. Pariisista lento Helsinki-Vantaalle ja sieltä bussimatka Turkuun sujui mutkitta.

Ranskan junalakosta ja pienistä väärinymmärryksistä huolimatta matka oli kaikin puolin hieno kokemus. Kotiin saavuttuamme olimme jo kokeneempia ranskan kielen puhujia.

 

Teksti ja kuva: Sara Ijäs

Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta diplomaatti Matti Anttonen sekä entiset suurlähettiläät Okko-Pekka Salmimies ja Petri Salo saapuivat lukiollemme kertomaan ulkoministeriön arjesta sekä tavoista. He pitivät mielenkiintoisen tilaisuuden juhlasalissa, jossa jokainen edustaja piti oman luentonsa ja tilaisuuden lopuksi antoivat opiskelijoiden esittää heille kysymyksiä.

Salo kertoi omassa luennossaan yleisesti ulkoministeriöstä, sen historiasta sekä antoi lukiolaisille vinkkejä matkustamisen varalta. Hän esimerkiksi kertoi neljän M:n vinkin: kun matkustaa Suomea pidemmälle on huomioitava matkustustiedote, matkustusilmoitus, matkustusasiakirja eli passi sekä matkavakuutus.

Anttonen puolestaan kertoi omasta historiastaan ja elämästään sekä siitä, kuinka sovittaa työnsä ulkoministeriössä ja perheenisänä. Hän otti myös puheeksi esimerkiksi Afrikan nuorison vaikean työtilanteen. Anttosen tyyli kertoa asioista oli kannustava. Hän antoi lukiolaisille pätevän vinkin: ”Te ette voi koskaan oppia liikaa.”

Viimeisenä Okko-Pekka Salmimies kertoi EU:sta yritysten kannalta ja Team Finland -palveluista, joiden motto kuuluu näin: ”Kaikkien yritysten käytettävissä, kaikissa Suomen edustoissa maailmalla.”

Lukiomme opiskelijat esittivät loistavia ja asiantuntevia kysymyksiä. Lukiolaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita ja tiesivät paljon EU:n asioista.

Teksti: Inna Kujala

Suomen ruotsinopettajat ry (SRO) järjestää vuosittain Svenska  kulturfondenin aloitteesta kirjoituskilpailun suomenkielisille abiturienteille. Tammikuussa Suomen lukioiden abit saivat kahdennentoista kerran mahdollisuuden osallistua.

Tilaisuuteen tarttui muiden muassa koulussamme opiskeleva Joona Niittumäki, joka voitti pääpalkinnon: 2000 euron stipendin, jonka voi käyttää ruotsinkielisten opintojen rahoittamiseen tai matkaan johonkin pohjoismaalaiseen kaupunkiin. Lisäksi kilpailun voittajalla on mahdollisuus pyrkiä opiskelemaan tiettyihin ruotsinkielisiin korkeakouluihin ilman pakollista ruotsin kielen koetta.

”Olihan se aika yllätys, kun sain ilmoituksen kilpailun voitosta – tiesin kirjoittaneeni ihan hyvän ja ehjän tekstin, mutten kuitenkaan osannut odottaa sen yltävän ykkössijalle”, Niittumäki kommentoi voittoaan. Hän kirjoitti pääpalkinnon voittaneen tekstinsä aiheesta ”Att kunna svenska ute i världen – vilka dörrar öppnar det?”, eli toisin sanoen siitä, mitä ovia ruotsin osaaminen nykymaailmassa avaa. Tekstissään Niittumäki keskittyi käsittelemään ruotsin osaamisesta koituvia hyötyjä ja etuja kulttuurin, työelämän, opiskelun ja politiikan saroilla. Myös ruotsin kielen merkitys Suomen kulttuurissa ja historiassa tuli esiin hänen kirjoituksessaan.

Niittumäen mielestä laaja kielitaito on tärkeää eikä pelkällä englannilla pärjää. Itse hän on saanut ruotsin kursseista pääosin kymppejä, vaikka kielitaito tulee ehkä enemmän ruotsinkielisen median ja taiteen seuraamisesta. Ruotsin lisäksi hän puhuu englantia ja opiskelee ranskaa sekä itsenäisesti saksaa.

”Ruotsi on minulle paljon enemmän kuin pelkkä kouluaine: olen aina ihaillut Ruotsia ja luonnollisesti haluan osata kieltä mahdollisimman hyvin”, Niittumäki kertoo suhteestaan ruotsiin. Hän myös näkee Suomen kuulumisen Pohjoismaihin tärkeänä. Hän ei pidä käsitteestä pakkoruotsi, sillä kokee ruotsin tärkeäksi aineeksi muiden joukossa, vaikkakin ymmärtää sen opiskelun voivan tuntua joillekin turhalta.

Niittumäki haki Åbo Akademin yhteiskuntatieteelliseen laitokseen, mutta ensisijaisesti hän haluaisi päästä Turun yliopistoon lukemaan valtio-oppia ja poliittista historiaa. Stipendirahoilla hän lähtee luultavasti lomalle Ruotsiin tai Norjaan. ”Jonkinlainen lyhyt kiitospuhe pitäisi vielä väsätä ruotsiksi. Noin muuten päivät kuluvat lukiessa yliopistojen pääsykokeisiin ja odottaessa ylppäreiden tuloksia”, Niittumäki kuvailee abiturientille tavanomaista arkeaan.

Haastattelu tehtiin ennen palkinnon julkistamista. Palkintotilaisuus järjestettiin Helsingissä maanantaina 7.5. kello 15. Alla kuvia tilaisuudesta. Kuvat: Hanna Inkiläinen

Teksti ja kuvat: Tessa Malkavaara

Huhtikuun puolessa välissä reilut 20 ranskalaista opiskelijaa sekä kaksi heidän opettajaansa saapuivat Suomeen viikon mittaisen vaihdon merkeissä. Ranskalaiset tulevat Suomeen Lycée Victor Hugo -nimisestä koulusta, joka sijaitsee Rennesissä, maan länsiosassa. Suomessa vaihtoon osallistuvat Turun klassillisen lukion ja Puolalanmäen lukion opiskelijat majoittivat oman ranskalaisen vaihto-opiskelijansa viikon ajaksi.

Ranskalaisten matka Suomeen alkoi keskiviikon ja torstain välisenä yönä. He viettivät yön bussissa matkalla Rennesistä Pariisin lentokentälle. Aamulla ranskalaiset nousivat lentokoneeseen ja lensivät Helsinki-Vantaalle, josta he ottivat jatkolennon Turkuun. Vaihto-oppilaiden vihdoin saapuessa Turkuun saimme hakea kovin väsyneet ranskalaiset lentokentältä omiin perheisiimme.

Perjantaina oli vaihto-opiskelijoiden ensimmäinen kokonainen päivä Suomessa. Silloin jo huomattavasti reippaammat opiskelijat aloittivat aamunsa Turun linnan edestä alkaneella rallylla. Perjantaina ruokailtiin Klassillisen lukion ruokalassa, minkä jälkeen ranskalaiset pääsivät käymään Turun taidemuseossa. Mieluisin osa päivästä oli kuulemma kuitenkin illan viettäminen kavereiden ja omien vaihto-oppilaiden kanssa Turussa.

Lauantain ohjelma oli isäntäperheiden suunnittelema, ja monet perheet veivät ranskalaisen vaihto-oppilaansa joko Turkuun tai Naantaliin tutustumaan suomalaiseen luontoon ja kulttuuriin. Monet ranskalaiset halusivat kuitenkin myös nähdä kavereitaan, mikä sekoitti hieman ainakin muutaman perheen suunnitelmia, mutta onneksi joustavina ihmisinä saimme järjestettyä ranskalaisille mieluista ohjelmaa. Illalla ainakin minä, kaksi kaveriani, meidän vanhempamme ja neljä vaihtariamme söimme pitkän illallisen. Illallisella vaihto-oppilaamme saivat, tai ehkä joutuivat, maistamaan suomalaista perinneruokaa ja oppivat lisää suomalaisesta kulttuurista.

Sunnuntain aamupäiväkin oli vielä niin sanottua ”vapaa-aikaa” perheiden kanssa, jolloin edellisenä päivänä tekemättä jääneet asiat ehdittiin tehdä ja vielä viimeisetkin turistikohteet katsastaa. Illalla oli suomalaisten ja ranskalaisten yhteinen, nyyttäriperiaatteella toteutettu illanvietto koululla. Ohjelmassa oli uusiin kavereihin tutustumista erilaisten leikkien ja pelien avulla, hyvää ruokaa ja tietovisailua. Päivän kulttuuripommi oli letkajenkka, jonka jopa ranskalaiset oppivat nopeasti.

Maanantaiaamu lähti reippaasti käyntiin Turun sirkuskoulussa. Sirkuskoululla ranskalaiset ja muutama suomalainenkin pääsivät     kokeilemaan erilaisia hauskoja sirkusvälineitä ja oppimaan uusia temppuja. Sirkuskoulun jälkeen kukin opiskelija vei oman ranskalaisen vaihto-opiskelijansa omalle koulullensa lounaalle. Kun opiskelijoiden tunnit loppuivat, ranskalaiset ja muutama suomalainen suuntasivat bussilla kohti Uittamon rantaa. Saunomisessa ranskalaiset eivät aivan suomalaisille pärjänneet, mutta meressä he kävivät ehkä jopa suomalaisiakin ahkerammin. Jälkeenpäin ranskalaiset sanoivat saunomisen olleen kuitenkin positiivinen yllätys.

Tiistaina, viimeisenä kokonaisena päivänä, ranskalaiset vaihtarit suuntasivat kohti Rosalan Viikinkikylää. Ikävä kyllä ilma oli viileä ja sateinen, mutta siitä huolimatta retki ja erityisesti lauttamatka oli ollut mielenkiintoinen. Illan saimme viettää yhdessä vaihto-oppilaidemme ja kavereidemme kanssa haluamallamme tavalla. Omalla kohdallani ilta oli yksi koko viikon parhaista, ja lähennyimme oman pienen kaveriporukkamme kanssa entistä enemmän.

Keskiviikkoaamuna ranskalaiset vaihto-oppilaat ja heidän opettajansa aloittivat matkansa takaisin kotiin Turun lentoasemalta. Vaikka matka kotiin oli pitkä, se oli sujunut hyvin ja turvallisesti. Nyt me suomalaiset jäämme innolla odottamaan omaa, muutaman viikon päästä alkavaa matkaamme Ranskaan. Onneksi odotus ei ole pitkä ja kohta taas näemme nyt jo tutuksi tulleet ranskalaiset vaihto-oppilaamme. Enää voimme vain toivoa oman matkamme sujuvan yhtä hyvin kuin heidän matkansa Suomeen.

Teksti: Silja Metsätähti

Torstai-iltapäivänä mediateekissa kuhisee. Käytävälle teipatun julisteen mukaan täältä voisi löytää opiskelijoita, joille käsite ”studying = student dying” on tuttu, mutta tähän mennessä paikalle kerääntynyt joukko vaikuttaa melko eläväiseltä. Opiskelijat naureskelevat keskenään ja kaatavat itselleen kahvia, osa on jo syventynyt kirjojensa pariin.

Opiskelijakunnan hallitus on alkanut järjestää joka torstai läksykerhoa, jossa opiskelijat voisivat pureutua tehtäviinsä yhdessä. Tavoitteena oli luoda selkeä, rauhallinen opiskeluhetki. Monet opkh:n jäsenet olivat panneet merkille, että lukiolainen tuntee usein litistyvänsä läksyvuoren alle, eikä toimeen tarttuminen varsinkaan itselle hankalissa aineissa ole helppoa. Pitäähän lukiolaisen sisäistää jakson aikana yleensä kuuden oppikirjan koko sisältö.

Opetus-ja kulttuuriministeriön 2017 marraskuussa julkaistun selvityksen mukaan jopa viidesosa lukiota käyvistä tytöistä ja kymmenesosa pojista kokee koulu-uupumusta. Lukiolaiset kokevat usein negatiivisia tunteita, kuten stressiä, kyllästystä ja ahdistusta. Pitkittyvällä stressillä on kyynistävä ja motivaatiota laskeva vaikutus.

Läksykerho toivottavasti tuo helpotusta tehtävästressiin. Tervetuloa testaamaan!

Teksti: Maijastiina Hannonen

Lukion ekaluokkalaiset ovat opiskelleet Klassillisessa nyt reilut puoli vuotta. Mitä heille kuuluu? Olen itse ensimmäistä vuotta Klassillisessa ja viihtynyt koulussa erinomaisesti. Meillä on hyvä yhteishenki ja yhteisöllisyyttä löytyy. Itse olen tykännyt koulun kurssitarjonnasta, oheistoiminnasta ja mukavista lukiolaisista, joiden kanssa arkea on kiva jakaa.

Kysyin muutamalta muultakin ykköseltä ajatuksia lukiosta ja juuri nimenomaan Turun klassillisesta lukiosta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoista Alina Koivuniemi ja Rolf Sundberg yleislinjalta sekä Iida Blomqvist ja Güleç Melek Akkanat ilmaisulinjalta kertoivat ajatuksiaan koulustamme.

Iida on harrastanut teatteria pienestä asti, joten ilmaisutaidon linja kiinnosti häntä. Lisäksi hän oli kuullut koulustamme paljon hyvää. Puolen vuoden lukio-opintojen jälkeen hän kehuu koulua ja illilinjaa seuraavasti: ”Illi näkyy koulussamme hengennostattajana sekä tuomassa väriä ja naurua harmaaseen arkeen. Illit heittäytyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen ja tuovat erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia koulun perusarkeen. Illit on ihania!” Entä mitä Iida vastasi, kun kysyin, miksi juuri Klassillinen on hyvä lukio: ”Klassillisesta tekee erityisen koulun sen ainutlaatuiset ja muista kouluista erottuvat tapahtumat ja koulun ilmapiiri, joka on kaikkia kannustava! Saa näyttää ja olla kuka haluaa ilman tuomitsevia katseita. Myös erikoiskurssimme ovat upeita!”

Alina sen sijaan päätyi hakemaan Klassilliseen, koska oli saanut koulusta hyvää palautetta tutuilta. Esittelyillasta hän sai vielä viimeisen varmuuden lukiovalintaan. Puolen vuoden opiskelun jälkeen Alinalla on samanlaisia ajatuksia kuin Iidallakin: ”Koulussamme on mahtava ilmapiiri, paljon erilaisia ihmisiä ja tosi suvaitsevaa.” Alina valitsi itse yleislinjan, mutta sanoo illilinjan näkyvän koulussa rentona meininkinä, luovuutena ja suvaitsevuutena sekä ulospäinsuuntautuneina ja iloisina ihmisinä. Klassillisesta tekee Alinan mielestä erityisen ihana ilmapiiri, laaja kurssivalikoima ja helppous olla oma itsensä.

Rolf ei laittanut Klassillista ensimmäiseksi valinnaksi yhteishaussa, joten hän ei tiennyt koulusta juurikaan mitään tänne tullessaan. Klassillinen osoittautui kuitenkin mukavaksi lukioksi. Käytyään koulua kuusi kuukautta hän kommentoi koulua seuraavasti: ”Kiva paikka, mukava ilmapiiri ja suurin osa tunneista mukavia.” Erikoislinjan näkymistä koulun arjessa hän kommentoi näin: ”Vähän väliä järjestetään kaikenlaisia juttuja, kuten taidejuttuja ja esityksiä.” Klassillinen erottuu hänen mielestään muista lukiosta laajan kielivalikoiman ansiosta.

Güleç haki Klassilliseen koska hän on aina tykännyt teatterista ja taiteesta ja haluaa kehittyä niissä enemmän. Hän oli myös kuullut illilinjan vapaasta ilmapiiristä ja ajatteli, että koulu on hänelle siksi oikea paikka. Myös haaveet Teatterikorkeakoulusta puhuivat illilinjan puolesta. Puolen vuoden opiskelun jälkeen hänellä on vain hyvää sanottavaa koulustaan: ”Ensinnäkin meidän koulu on mukava. Täällä on paljon erilaisia, mahtavia ihmisiä ja aina löytyy ainakin pari tyyppiä, joiden kanssa ajatukset täsmää ja joista tulee läheisiä. Pitää opiskella aika paljon, mutta opettajat ovat myös tosi mukavia ja auttavaisia.” Güleçin mielestä Klassillisesta tekee erityisen sen panostus taiteeseen. Hän on huomannut illin näkyvän koulussamme rentona ilmapiirinä ja monina erilaisina mahtavina tyyppeinä. Hän myös muistuttaa, että koulussamme voi erottua joukosta eikä tarvitse pelätä, mitä muut ajattelevat ja pitävätkö muut outona.

Kaikki viisi minä mukaan lukien kehuvat koulun ilmapiiriä, joten ehkäpä koulun ilmapiirissä todella on jotain kehumisen arvoista!

Lopuksi vielä terveiset tuleville lukiolaisille:

”Klassillisessa voi olla oma itsensä eikä tarvii pelätä, ettei kuulu mihinkään!” –Alina

”Lukiota ei kannata jännittää, se ei oo niin vaikeeta mitä vois luulla! Positiivinen ja hyvä asenne auttaa.” –Iida

”Lukio on oikeesti mukavempaa kuin yläkoulu!” –Rolf

”Kannattaa luottaa itseensä ja muistaa, että jos jotain haluaa, niin kaikki on mahdollista, kunhan vaan tekee töitä haaveidensa eteen. Tervetuloa Klassilliseen!” –Güleç

Kuvat: Noora Kankare

120 upeaa paria tanssi wanhojen tansseja torstaina 15.2. Logomossa ja perjantaina 16.2. koululla. Tanssit olivat näyttävä kattaus perinteisiä juhlatansseja eri aikakausilta, ja näytös huipentui wanhojen itse suunnittelemaan riehakkaaseen ajankohtaista musiikkia hyödyntävään lopputanssiin. Pukuloisto, huolellisesti harjoitellut askelkuviot ja niihin eläytyvät tanssijat tempasivat yleisön mukaan wanhojen ikimuistoiseen päivään.