Penkkaririemua 2018

Kuvat: Noora Kankare

Torstaina 15.2. vietettiin jälleen riehakasta penkkaripäivää. Klassillisen abit olivat valinneet teemakseen 90-luvun, ja sen kunniaksi koululla vilisi ysäriltä tuttuja hahmoja ja julkkiksia sekä hauska kattaus menneen vuosikymmenen tyylistä.

Aamu alkoi abien ja opettajien yhteisellä kahvihetkellä. Sen jälkeen abit kiertelivät luokissa tervehtimässä ykkösiä ja kakkosia. Kello 11 alkoi huikea abishow, jossa nähtiin useampikin abien toteuttama video, kisailtiin Napakympin hengessä ja jaettiin palkintoja.

Päivä huipentui penkkariajeluun, kun eri lukioiden rekat kiersivät levittämässä karnevaalitunnelmaa Turun kaduille.

Väittelyä ja voimatunnareita

Teksti: Amanda Puerto-Lichtenberg     Kuvat: väittelytiimi

Lauantaiaamuna 20.1. minä ja muu unenpöpperöinen Turun klassillisen lukion väittelyjoukkue seisoimme Tuomiokirkon edustalla odottamassa tilausbussia. Reilun kahden kuukauden harjoittelun jälkeen olimme valmiita kohtaamaan haasteemme.

Ajatuksena oli ollut kompensoida perjantain ja lauantain välistä univajetta hyödyntämällä bussimatkaa, mutta puistattava kylmyys sekä pienen pieni jännityksen poreilu vatsanpohjissa ei sallinut meille nukkumisrauhaa.

Väittelykerholaiset valmiina kisapäivään.

Kelataanpas kuitenkin pari kuukautta taaksepäin päivään, jolloin ryhmämme kokoontui ensimmäistä kertaa keskustelemaan väittelyn perusasioista. Lähtökohtaisesti keskityimme seuraavanlaisiin kysymyksiin: Mitä väittelyssä kuuluu välttää? Mihin argumentteihin kannattaa tarttua? Entä millaisia kortteja ei kannata pelata – esimerkkinä väittelymaailman puhkikulunut natsi-kortti, joka on varsinainen NONO.

Kun perusasiat olivat tarttuneet mieleen, alkoi todellinen ”brain storm” – kirjaimellisesti. Kokoonnuimme noin kerran viikossa koulun jälkeen viskelemään maailman suuria kysymyksiä ja teorioita, pohtimaan absurdiuden ydintä ja kaikkea siltä väliltä. Rehellisesti sanoen neljän aikaan iltapäivällä pitkän koulupäivän jälkeen asiat leijuivat semmoisella tasolla, että piti todella olla skarppina, jos halusi pysyä kärryillä.

Tapaamisemme menivät aika pitkälti siihen, että keräsimme argumentteja eri väittämien alle. Parasta harjoittelua oli kuitenkin toisiamme vastaan väitteleminen – kaverin verenhimoinen katse pakottaa aivot keksimään nopeasti vasta-argumentteja, koska milloinkaan ei luovuta omasta kannasta!

Tehokkaan valmistautumisen lisäksi tärkeintä oli ryhmähenki, jonka herättämisessä ei meidän kohdalla ollut minkäänlaisia ongelmia. Väittelyporukassamme toimi kymmenen itsenäistä terävää päätä, joista yhdessä muodostui voittamattoman vahva – ja pelottava – tiimi.

Palataanpas takaisin itse kisapäivään. Kappas vain, saavuimmekin jo Helsingin Paasitorniin! Saavuttuamme Helsinkiin alkoi jännitys jo hieman kasvaa. Paasitornin komea korkeakattoinen aula suurine mustine pylväineen ja majesteettisine portaineen odotti meitä hyvin virallisen tuntuisena.

Vasta kun oli vihdoin aika väitellä, tajusimme, mihin olimme lupautuneet. Istuuduimme riviin, vesilasilliset nenän alla, pöytämikit edessä ja yleisönä kourallinen filosofian harrastajia. Kämmenet hikosivat, sykkeet nousivat, kurkkua kuivasi ja poskia kuumotti… väitteleminen osoittautui pohtimisen sijaan pikemminkin urheilulajiksi.

Joukkue keskittyneenä tositoimissa.

Kilpailun todellinen haaste paljastui, kun aihe ei itseä ollenkaan kiinnostanut, tai edusti puolta, joka soti omaa ajatusmaailmaa vastaan. Siinä tilanteessa piti ottaa yksi elämän tärkeimmistä taidosta käyttöön – nimittäin se, että kykenee tarkastelemaan asioita monesta eri näkökulmasta ja pystyy hetkeksi irtautumaan omista mielipiteistä.

Ensimmäisen voiton jälkeen olimme yllättyneitä. Toisen voiton jälkeen olimme kaikki viimeistään hereillä. Kolmannen voiton jälkeen soittelimme kotiin ilmoittelemaan myöhemmästä kotiintuloajasta, mutta semifinaaliväittelyn jälkeen käsitimme vasta, miten pitkällä oikeastaan olimmekaan. Olimme yhden väittelyn päässä Suomen mestaruudesta. Yhteistyön, nokkeluuden ja ennen kaikkea hauskanpidon ansiosta olimme tosiaan päihittäneet KAIKKI vastustajamme.

Finaaliväittelyn aihe ei ollut helppo.

Joukkueemme salainen ase oli väittelyiden väliset tyhjät hetket. Mitä ihmettä me teimme, saattoi moni Paasitornin työntekijä ihmetellä, kun huoneista kuului täysillä ”Eye of the tiger” ja tietysti myös Mulanin rohkaiseva tunnari ”Mies ulos sinusta”.    Valmistautumistekniikkaamme kuului musiikin tahtiin joraaminen, pikaiset happihyppelyt ja tietysti eväiden jakaminen ryhmäläisten kesken. Ai niin, ja kunnon turkulainen lounas Hesburgerissa virkisti aivojamme myös hyvin tehokkaasti!

Tärkeintä oli kuitenkin, että emme lähteneet voittamaan, vaan lähdimme väittelemään. Etenimme väittely kerrallaan ja uskoimme omiin taitoihimme. Luotimme siihen, että jos oma pää löi tyhjää, kaveri nappasi ajatuksesta kiinni ja jatkoi sitä.

Valmistautumista hyvässä yhteishengessä.

Voin koko ryhmäni puolesta sanoa, että kokemus oli unohtamaton. Eikä vain mestaruuden takia, vaan siksi, että kilpailusta jäi jokaiselle uusia ystäviä ja suunnatonta iloa.

Väitteleminen on loistava tapa koetella omia rajojaan ja treenata aivoja, mikä on erittäin hyvää meidän kaltaisille nuorille ihmettelyn harrastajille. Tämä on myös hyvä muistaa, kun äiti valittaa siitä, että aina pistetään vastaan…

Muistakaa kuitenkin aina väitellä tasokkaasti!

Uunituoreet mestarit!

Vuosittain Nuorten filosofiatapahtuman yhteydessä järjestettävä Sokrates-väittelykilpailu käytiin 19.1. – 20.1. Helsingin Paasitornissa. Kisaan osallistui 27 joukkuetta ympäri Suomen. Turun klassillisen lukion väittelijät Aaro Burmeister, Amanda Puerto-Lichtenberg, Anniina Kankaanpää, Akseli Rautionmaa, Anni Virtanen, Silja Metsätähti ja Lielan Teinilä veivät kisasta kirkkaimman mitalin. Korvaamattomana taustatukena olivat myös koko prosessin aikana apuna olleet väittelykerholaiset Eemeli Väisänen, Eetu Meriö ja Marvell Hommy. Joukkuetta valmentaa filosofian opettaja Laura Apell.

 

Teatteridiplomit 2017 – absurdia revittelyä ja ilon purskahduksia

Teksti: Noora Kankare        Kuvat diplomien tekijöiltä

Syksyllä lukiollamme saattoi havaita jälleen merkkejä siitä, että jotain oli tekeillä. Illiluokka sekä kellarin huoneet eivät juurikaan ehtineet ammottaa tyhjinä, ja käytäville alkoi ilmestyä mystisiä mainoksia erilaisista esityksistä. Ne olivat taas täällä – teatteridiplomit.

Broken Heart Story

Syksyllä järjestettiin viisi eri teatteridiplomiesitystä, joissa diplomin teki 14 opiskelijaa ohjaamisen, näyttelijäntyön sekä valo- ja äänisuunnittelun saralla. Keskeisinä teemoina niissä nousivat esiin erilaiset ihmiskohtalot, aikuiseksi kasvaminen sekä tietysti rakkaus sen kaikissa olomuodoissa. Esimerkiksi Karoliina Vuorisen ohjaama Missä minä elän? sekä Linnea Lindgrenin ohjaama Broken Heart Story tuskailivat minäkuvan, nykymaailman ja ihmissuhteiden solmukohdissa.

Missä minä elän?

Samoissa teemoissa pyöri myös Enni Eerikäisen ohjaama Sisimmän sota, joka kuvasi syyllisyydentuntoa ja riipaisevaa perheidyllin repeilyä sodan kärsimyksen keskellä. Niki Rajalammen teos Keinottelua puolestaan kertoi nyky-yhteiskunnan taloudellisen epätasa-arvon ahdingosta.

Keinottelua

Huumoripläjäyksen diplomien kirjoon toi Pepe Hakalan Jotain hiihdosta. Farssimainen komedia käsitteli ironisella otteella suomalaisuutta, ennakkoluuloja sekä ensimmäisten parisuhteiden pattitilanteita hiihdon ja jääkiekon vastakkainasettelun kautta.

Jotain hiihdosta

Marraskuussa pidetyn kaksipäiväisen diplomikatselmuksen lisäksi esityksistä järjestettiin 12 lisäesitystä. Penkkirivit olivat tuttuun tapaan reunojaan myöten täynnä katsojia, kun koulumme lahjakkaat opiskelijat laittoivat parastaan. Diplomiesityksen rakentaminen on aina varmasti intensiivinen ja raskas mutta myös uskomattoman antoisa projekti, johon tulevienkin abien kannattaa ehdottomasti tarttua.

 

Mikä teatteridiplomi?

Teatterin lukiodiplomi on ikään kuin taideaineen ylioppilaskirjoitukset, jossa abiturientit voivat saada objektiivisen kuvauksen taidoistaan. Diplomin voi suorittaa esimerkiksi ohjaajantyössä, näyttelijäntyössä, dramaturgiassa, lavastuksessa, puvustuksessa, maskeerauksessa, näyttämötekniikassa, näiden yhdistelmässä tai jossain muussa teatterin osa-alueessa. Diplomin arvostelee siihen nimitetty koulun ulkopuolinen henkilö, joka antaa työstä vapaamuotoisen palautteen sekä numeroarvosanan. Koulussamme voi suorittaa lukiodiplomin teatterin lisäksi myös tanssissa, musiikissa, kuvataiteessa, mediassa tai liikunnassa.

IPIP – Linnankatu on taidekatu

Teksti: Inna Kujala        Kuvat: Mattus Alsi

Turun klassillisen lukion taideviestintälinja osallistui 2017 syksyllä viikon kestäneeseen IPIP-tapahtumaan. Koulun pihalla järjestettiin erilaisia taideaktiviteettejä ja -ohjelmia eri ilmaisukurssien toimesta 8.11.2018.

Tapahtuman aikana koulun pihalla muun muassa kuunneltiin radioteatterikurssin kuunnelmia, katsottiin tanssikurssin tanssiesitystä sekä lyhytelokuvakurssin tekeleitä. Muotokuva-alueella valokuvakurssilaiset ottivat muotokuvia ja luovan kirjoittamisen opiskelijat kirjoittivat muotokuvarunoja. Tarjolla oli myös glögiä ja vilttejä siltä varalta, että kylmä pääsi yllättämään.

Illi-linjan opiskelijat olivat ideoineet monenlaisia kulttuurielämyksiä IPIP-päivää varten.

Turun ammattikorkeakoulu alkoi vuonna 2017 koordinoimaan In Public, In Particular eli IPIP-hanketta. IPIP on suunnattu katujen varsilla toimivien yritysten työntekijöille, taiteilijoille, taideopiskelijoille ja ylipäätään kaikille ohikulkijoille. Ensimmäistä IPIP-tapahtumaa vietettiin viime keväänä ja toista syksyllä. Hanke on saanut rahoituksen kolmelle vuodelle Luova Eurooppa -rahoitusohjelmasta, eli IPIP-tapahtumia nähdään Turussa jatkossakin. Kyseessä on kansainvälinen hanke, johon on Turun lisäksi otettu osaa myös esimerkiksi Dublinissa.

IPIP-tapahtuma tarjosi innostavia taide-elämyksiä niin tekijöilleen kuin vierailijoillekin.

Kauhukierroksia ja satuseikkailua hyvän asian puolesta

Teksti: Maijastiina Hannonen        Kuvat: Nuutti Valtonen

Koulullamme järjestettiin 3.-4.11.2017 perinteikäs Kauhugalleria eli koulumme halloween- ja hyväntekeväisyystapahtuma. Koulun kellariin oli tehty kaksi oppilaiden ideoimaa, käsikirjoittamaa, näyttelemää ja lavastamaa kierrosta. Perjantaina 3.11. kellarin elämyksellisille kierroksille pääsivät oman koulun oppilaat, ja lauantaina 4.11. kaikki olivat tervetulleita. Lisäksi lauantaina koululla oli myynnissä pientä syötävää kahviossa sekä halukkaille kasvomaalausta.

Kierroksista toinen oli suunnattu nuoremmille vierailijoille ja toinen enemmän kauhua kaipaaville ja kestäville. Nuoremmille suunnatun kierroksen teema oli Liisa ihmemaassa, ja kierros alkoi pujahtamalla kaninkoloon. Kierroksella kuljettiin tarinasta tutun jäniksen johdolla. Matkan varrella pääsi näkemään myös esimerkiksi Liisan ja Hullun Hatuntekijän teekutsuilla sekä korttisotilaat vartiossa. Vieraat saivat myös tehtävän: he auttoivat jänistä etsimään matkan varrelle kadonneita palapelin paloja. Tunnelma oli satumaisen mukava!

Liisa ihmemaassa -kierroksella päästiin seuraamaan Hullun Hatuntekijän teekutsuja.

Karmivamman kierroksen teema sen sijaan oli hotelli. Huoneesta toiseen kuljettiin hotellivirkailijan johdolla. Hotellivirkailija esitteli vieraille hotellin pimeät yöpymishuoneet, sumuisen kylpylätilan, verisen ruokasalin tanssilattioineen sekä viidakoituneen puutarhan. Matkan varrella vastaan tuli monenlaisia ja toinen toistaan karmivampia hotelliasiakkaita sekä hotellin hulluja työntekijöitä. Verisiä, villejä ja tyhjäkatseisia. Hotellikierroksen tunnelma oli hyvin erilainen kuin Ihmemaan.

Kauhuhotellin asukkaat olivat hieman epäilyttäviä.
Kauhugalleriassa pääsi takuulla Halloweenin tunnelmaan.

Yhdellä kierroksella oli hintaa 4€ ja kävijöitä tuli lähes 200. Kaikki tuotto meni lyhentämättömänä Nenäpäiväkeräykseen.

Ensi vuoden Kauhugalleriaa odotellessa!

Klassillinen lukio näkyvästi mukana Turun kirjamessuilla

Teksti: Sara Ijäs      Kuvat: Viivi Viranko ja Sara Ijäs

Kolmipäiväiset Turun kirjamessut järjestettiin 5.-7.10.2017 messukeskuksessa. Monet klassillisen lukion opiskelijoista ja opettajista vierailivat messuilla, ja osa opiskelijoista oli mukana messuohjelman toteutuksessa.

Äidinkielen kirjamessukurssin opiskelijat olivat Turun äidinkielen opettajat ry:n pisteellä tekemässä haastatteluja uutuuskirjoja kirjottaneille kirjailijoille. Myös lukiomme latinistit esiintyivät lukemalla Kalevalaa latinaksi ja pitämällä tietokilpailua Turun Klassikot ry:n osastolla.

Vilma Meriö haastattelee Aki Linnanahdetta ja Jere Karalahtea tuoreesta Jere-elämäkerrasta.

Haastattelijat olivat aloittaneet työskentelynsä jo kuukausia ennen messuja. Ennen niitä oli luettava kirjat, keksittävä kiinnostavia kysymyksiä ja valmistauduttava esiintymiseen henkisesti. Monilla opiskelijoilla oli useampi kuin yksi haastateltava.

Kauko Röyhkä ja Olga Välimaa kertovat teoksestaan Piru irti Islannissa. Heitä haastattelivat Inna Kujala ja Sara Ijäs.

Lukiomme opiskelijat haastettelivat yhteensä jopa 16:tta eri kirjailijaa, joita olivat muun muassa Rosa Liksom, Aki Linnanahde, Kauko Röyhkä ja Olga Välimaa sekä tuore Finlandia-voittaja Juha Hurme.

”Luennoilla ja haastatteluista saa paljon tietoa. Melkein mistä tahansa voidaan tehdä kirjoja, tiedonsaanti on kirjamessuissa ehkä hienointa”, kertoo monena vuonna Turun kirjamessuilla vieraillut klassillisen opiskelija Maria Rajala.

”Klassillisen opiskelijoista huomasi, että he olivat valmistautuneet haastatteluihin hyvin. Myös esiintymisen ilo huokui katsomoon asti”, kommentoi haastatteluja seurannut kouvolalainen Emilia Maaskola.

Pieniltä ongelmilta ei messuilla vältytty, kun haastattelija sairastui tai kirjailija ei pääsytkään paikalle. Tilanteet saatiin kuitenkin ratkaistua parhain päin, ja kaikki haastattelut sujuivat lopulta loistavasti.

Eppu Normaali -yhtyeen Mikko Saarela ja Martti Syrjä vieressään heitä haastatellut Eetu Meriö sekä kirjamessukurssia vetänyt opettaja Viivi Viranko.

Kirjamessut olivat kaiken kaikkiaan mieleenpainuva kokemus. Jos sinulle tarjoutuu ensi vuonna mahdollisuus tulla joko vierailijaksi tai auttamaan kirjamessuille, niin kannattaa ehdottomasti osallistua!

Emilia Maaskola nautti kirjailijahaastatteluista Turun seudun äidinkielenopettajat ry:n pisteellä.