9.1 Työllisyys ja työttömyys

Tulevaisuuden työpaikat

Työllisyysaste on työllisten prosenttiosuus väestöstä. Virallinen työllisyysaste lasketaan 15-64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä.

Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen, tai on ollut tilapäisesti poissa työstä. Tutkimusviikolla työstä pois ollut henkilö lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa tai oma sairaus tai jos poissaolo on kestänyt alle 3 kuukautta. Työlliset voivat olla palkansaajia, yrittäjiä tai samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä palkatta työskenteleviä.

Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta. Virallinen työttömyysaste lasketaan 15-64-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta.

Työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla on työtä vailla, on etsinyt työtä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana palkansaajana tai yrittäjänä ja voisi vastaanottaa työtä kahden viikon kuluessa. Myös henkilö, joka on työtä vailla ja odottaa sovitun työn alkamista kolmen kuukauden kuluessa, luetaan työttömäksi, jos hän voisi aloittaa työn kahden viikon sisällä. Työttömäksi luetaan myös työpaikastaan toistaiseksi lomautettu, joka täyttää em. työnhaku- ja työnvastaanottokriteerit.

Työvoimaan kuuluvat kaikki ne 15-64 -vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusviikolla olivat työllisiä tai työttömiä.

Työttömyyden lajit

  • Pitkäaikaistyötön on vähintään vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä ollut henkilö. Työttömyyden lajeja ovat:
  • Rakennetyöttömyys, elinkeinorakenteen muutoksesta johtuva työttömyysilmiö. Koskee esim. maa- ja metsätaloudesta vapautuvaa työvoimaa, joka ei ilman ammattikoulutusta ja asuinpaikan vaihdosta voi sijoittua muiden elinkeinojen palvelukseen.
  • Suhdannetyöttömyys, suhdannevaihteluista johtuvien tuotannonvaihteluiden seuraus. Laskusuhdanteen ja etenkin lamakauden aikana työttömyys on suurimmillaan.
  • Kausityöttömyys, vuodenaikojen vaihtelusta johtuvasta tuotannon vaihtelusta aiheutuva ilmiö. Kausityöttömyyttä ilmenee etenkin maatalouden ja rakennustoiminnan piirissä.
  • Kitkatyöttömyys, lyhytaikaista työttömyyttä, joka ei ole seurausta kokonaiskysynnän riittämättömyydestä vaan siitä, että jotkut työntekijät etsivät parhaillaan uutta työpaikkaa.
  • Piilotyöttömyyden vallitessa työvoiman tarjonta supistuu. Työtön ei edes ryhdy hakemaan työtä vaan vetäytyy työmarkkinoilta, koska ei usko työllistyvänsä. Nämä työttömät muodostavat työvoimareservin.

Lähde: Taloussanomat, taloussanakirja – työttömyys

Verokiila

Työnantajan maksamien työtekijäkustannusten ja työntekijän nettotulojen (pankkitilille tulevan rahan) ero.

 Työpaikkoja