Keskiajaksi kutsutaan Euroopan historiassa suurin piirtein aikav\u00e4li\u00e4 500-luvulta 1400-luvun lopulle. Nimitys on j\u00e4lkimaailman antama, ja sill\u00e4 on halventava s\u00e4vy. Antiikkia pidettiin uudella ajalla suuressa arvossa, samoin omaa aikalaiskulttuuria renessanssin ajoista l\u00e4htien. Antiikin ja renessanssin v\u00e4liin j\u00e4\u00e4nyt tuhatvuotinen kausi n\u00e4ytti jotenkin taantuneelta ja barbaariselta; se kun pinnalta katsoen aika v\u00e4h\u00e4n muistutti antiikin aikaa.<\/p>\n
Vanhempi historiankirjoitus oli mieltynyt tarkkoihin ajanm\u00e4\u00e4reisiin. L\u00e4nsi-Rooman keisarikunnan lakkauttaminen vuonna 476 haluttiin n\u00e4hd\u00e4 historian jyrkk\u00e4n\u00e4 taitekohtana, antiikin loppuna. Kuitenkin kulttuurikaudet ovat vain j\u00e4lkimaailman laatimia yleistyksi\u00e4 samaan aikaan ja laajalla alueella yhdess\u00e4 esiintyneist\u00e4 tyypillisist\u00e4 kulttuuripiirteist\u00e4, eik\u00e4 antiikin ja keskiajan v\u00e4liin voida vet\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tarkkaa rajaa.<\/p>\n
Pikemminkin oli kyseess\u00e4 pitk\u00e4, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n parisataavuotinen siirtym\u00e4kausi, kun antiikin roomalainen kulttuuri v\u00e4hitellen hiipui ja sen tilalle alkoi kehitty\u00e4 kristillisen maailmankuvan hallitsema eurooppalainen keskiaikainen kulttuuri. Keskiaikainen kulttuuri rakentui kuitenkin suoraan roomalaisen antiikin raunioille. Keskiaikaisen kulttuurin kaikkein hallitsevin piirre, kristinusko, oli sekin kehittynyt juuri roomalaisen antiikin vuosisatoina.<\/p>\n
Entisen Rooman valtakunnan alueella kehitys kulki eri teit\u00e4 ja heijasteli Rooman valtakunnan jaon valtiollisia sek\u00e4 kulttuurisia seurauksia. Rooman valtakunta oli jaettu L\u00e4nsi- ja It\u00e4-Roomaksi vuonna 395. Tuon jaon seuraukset n\u00e4kyv\u00e4t yh\u00e4.<\/p>\n
Heikompi L\u00e4nsi-Rooma murtui kansainvaellusten paineessa. L\u00e4nsi-Euroopassa keskiajan ensimm\u00e4isi\u00e4 vuosisatoja leimasivatkin Euroopan synnytystuskat kansainvaellusten rauhattomina aikoina, k\u00f6yhyys, v\u00e4kivalta ja kulkutaudit, ennen kuin kansainvaelluslaumat v\u00e4hitellen asettuivat paikoilleen. Id\u00e4ss\u00e4 voimakas It\u00e4-Rooma jaksoi vastustaa kansainvaellusten painetta ja kesti valtakuntana koossa. T\u00e4lle suurelle ja rikkaalle valtakunnalle on j\u00e4lkimaailma antanut Bysantin nimen.<\/p>\n
Rooman valtakunnan jako pohjusti my\u00f6s Euroopan tulevaa jakautumista kahteen kulttuuripiiriin. Jaosta l\u00e4hti kehittym\u00e4\u00e4n kristinuskon jakautuminen kahteen kirkkokuntaan, l\u00e4nsieurooppalaiseen katoliseen ja it\u00e4eurooppalaiseen ortodoksiseen. Molempien kirkkojen ymp\u00e4rille kehittyi oma kristillinen korkeakulttuurinsa, joiden ulkon\u00e4k\u00f6 on selv\u00e4sti erotettavissa toisistaan l\u00e4ntisess\u00e4 ja it\u00e4isess\u00e4 uskonnollisessa taiteessa.<\/p>\n
Roomalainen antiikki j\u00e4tti vahvat j\u00e4ljet eurooppalaiseen rakennustaiteeseen. Roomalaisesta basilikarakennuksesta kehittyi sek\u00e4 id\u00e4n ett\u00e4 l\u00e4nnen kirkon kirkkorakennus. Yleens\u00e4 sovellettiin kolmelaivaista basilikaa. Oikein suuri kirkko saattoi olla jopa viisilaivainen.<\/p>\n
It\u00e4isen kirkkorakennuksen malli voidaan palauttaa yhteen rakennukseen, Konstantinopolin Hagia Sofiaan, joka rakennettiin Bysantin suurimman mahdin aikaan 500-luvun alussa. Hagia Sofiallakin on omat vanhemmat esikuvansa, mutta it\u00e4isen kristikunnan mahtavimpana kirkkona sill\u00e4 oli suuri esikuva-arvo. Kun keskiajan lopulla turkkilaiset kukistivat Bysantin, ja Konstantinopolista tuli Istanbul, Hagia Sofia antoi vaikutteita my\u00f6s Ottomaanien valtakunnan moskeijoihin.<\/p>\n
It\u00e4isess\u00e4 ortodoksisessa kirkkorakennuksessa basilikarakenne ei ole selv\u00e4sti n\u00e4kyviss\u00e4. Kirkon pohjakaava on neli\u00f6m\u00e4inen, ja kantava rakenne muodostuu ik\u00e4\u00e4n kuin kahdesta ristiin rakennetusta basilikasta. Hallitseva osa on kupoli, jonka muoto vaihtelee bysanttilaisen kirkon laakeasta py\u00f6r\u00f6kupolista ven\u00e4l\u00e4isiin \u201dsipulikupoleihin\u201d (muoto kuvaa liekki\u00e4) sek\u00e4 korkeisiin suippeneviin kupoleihin, jolloin puhutaan telttatyylist\u00e4. Perusteema on keskuskupoli, jota kiert\u00e4\u00e4 nelj\u00e4 pikkukupolia, mutta vaihtelua on runsaasti. Kirkossa saattaa olla pelkk\u00e4 keskuskupoli tai pikkukupoleja voi olla nelj\u00e4n kerrannaisina kymmenitt\u00e4in.<\/p>\n
Kirkkosalissa ikonisein\u00e4 eli ikonostaasi peitt\u00e4\u00e4 osan tilasta kirkkokansan n\u00e4kyvist\u00e4. Ikonostaasi korostaa kristinuskon mysteeri\u00e4, kuolevaisilta ihmisilt\u00e4 salattua aluetta, sek\u00e4 pappien roolia v\u00e4litt\u00e4jin\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailman sek\u00e4 Jumalan valtakunnan v\u00e4lill\u00e4. Vain papeilla on lupa menn\u00e4 ikonostaasin taakse. Kirkon pyhin osa, alttari, sijaitsee ikonostaasin takana. Osa jumalanpalvelusmenoista tapahtuu seurakuntalaisten n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4.<\/p>\n
Rikas Bysantti omaksui roomalaisena perint\u00f6n\u00e4 kalliin mosaiikkikoristelun. Pienist\u00e4 eriv\u00e4risist\u00e4 kivenpalasista koottu kuva antaa j\u00e4yk\u00e4n ja juhlallisen vaikutelman. Painamalla kiillotetut kivenpalat laastiin hieman eri kulmissa saatiin yhdess\u00e4 kynttil\u00f6iden antaman pistem\u00e4isten valojen kanssa aikaan s\u00e4dehtiv\u00e4 valovaikutelma.<\/p>\n
J\u00e4yk\u00e4st\u00e4 mosaiikki-ilmaisusta kehittyi ikonien j\u00e4ykk\u00e4 kuvaustapa, joka vakiintui jo 600-luvulla. Materiaali vaihtui, mutta kuvien sis\u00e4lt\u00f6 ja kuvaustapa eiv\u00e4t. Pyh\u00e4 kuva, ikoni (kr, eik\u014dn<\/em>, kuva) on uskonnonharjoittamisen kiintopiste, johon ajatukset keskitet\u00e4\u00e4n rukouksen\u00a0 aikana, ikkuna tuonpuoleiseen, symbolinen esitys uskonnollisesta todellisuudesta eik\u00e4 ole tarkoitettukaan n\u00e4k\u00f6iskuvaksi.<\/p>\n Ortodoksinen kristinusko alkoi levitt\u00e4yty\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4lle, kun Kiovan suuriruhtinas k\u00e4\u00e4ntyi kristityksi vuoden 1000 tienoilla. Ortodoksisen uskon mukana Ven\u00e4j\u00e4lle meniv\u00e4t my\u00f6s kirkkorakennuksen malli sek\u00e4 ikoniperinne. Vaikka sipulikupolikirkot ja ikonit ovat meid\u00e4n silmiss\u00e4mme vanhan \u201dPyh\u00e4n Ven\u00e4j\u00e4n\u201d tunnuksia, ne ovat kuitenkin bysanttilaista tuontikulttuuria.<\/p>\n L\u00e4ntisess\u00e4 pitk\u00e4nomaisessa kirkkorakennuksessa basilikamuoto on selvemmin erotettavissa. Pitk\u00e4kirkkoon on usein liitetty poikkilaiva, jolla saadaan paitsi lis\u00e4\u00e4 tilaa my\u00f6s symbolisesti t\u00e4rke\u00e4 ristin muoto. Kirkkorakennus esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in aivan konkreettisesti \u201dkirkkoa\u201d, kristittyjen yhteis\u00f6\u00e4.<\/p>\n L\u00e4ntisess\u00e4 kirkkorakennuksessakin n\u00e4kyy hierarkia, papiston ja tavallisen kirkkorahvaan erottaminen toisistaan. Keskiajalla seurakunta osallistui jumalanpalvelukseen kirkkosalissa. Kuoriosa l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 alttaria oli varattu papeille. Isokokoinen ristiinnaulitunkuva, triumfikrusifiksi erotti kuoriosan kirkkosalista, korostaen Jeesuksen kuolemaa historian k\u00e4\u00e4nnekohtana, mink\u00e4 seurauksena kauas toisistaan et\u00e4\u00e4ntyneet Jumalan valtakunta sek\u00e4 h\u00e4nen luomakuntansa alkavat taas l\u00e4hesty\u00e4 toisiaan.<\/p>\n Kirkkosalissa kirkkokansa seisoi. Kuorissa oli pappeja varten mukavat kuorituolit. Kirkkorakennuksen erottaminen kirkkosaliin ja kuoriin on yh\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4 Turun tuomiokirkon keskilaivaa kannattavissa pilareissa. Kirkkosalin pilarit ovat yksinkertaiset vailla koristeita. Entisen kuoriosan pilareissa on kulmiin muurattu punatiilikoristelu.<\/p>\n Alttari, jonka toiminta-ajatus on per\u00e4isin vanhojen uskontojen uhrialttareista, sijaitsee it\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 apsidissa. Kirkon alttarip\u00e4\u00e4 on aina it\u00e4p\u00e4\u00e4, oli kirkko sijoitettu maisemaan miten p\u00e4in hyv\u00e4ns\u00e4. It\u00e4 on pyh\u00e4 ilmansuunta. Siell\u00e4 on Jerusalem.<\/p>\n Kirkon arvokkain omaisuus, pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset on sijoitettu kirkon it\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Niit\u00e4 varten oli usein rakennettu pieni\u00e4 s\u00e4ilytyskappeleita apsidin ulkosein\u00e4\u00e4n. T\u00e4rkeiden pyhiinvaelluskeskusten suurissa kirkoissa alttari ei ole aivan it\u00e4sein\u00e4ss\u00e4 kiinni. Sivulaivojen kautta kiert\u00e4\u00e4 alttarin taakse kuorik\u00e4yt\u00e4v\u00e4, jota pitkin pyhiinvaeltajat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten luo.<\/p>\n Sivulaivat on toisinaan rakennettu t\u00e4yteen sivukappeleita, omistettuina t\u00e4rkeille pyhimyksille. Merkitt\u00e4vien henkil\u00f6iden hautakappeleita on my\u00f6s saatettu sijoittaa sivulaivoihin.<\/p>\n L\u00e4ntisen kirkkorakennuksen yleinen ulkoinen tunnusmerkki on sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4 korostava l\u00e4nsitorni, usein kaksikin, sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin molemmin puolin. Tornit ovat paitsi komea maamerkki, joihin liittyy ajatusyhteyksi\u00e4 Jumalan valtakunnan sijaitsemisesta jossakin taivaallisissa yl\u00e4ilmoissa, niill\u00e4 on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4kin tarkoituksia. Keskiaikaisilla sokkeloisilla kaduilla ne helpottivat kirkon l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Korkealle sijoitettujen kirkonkellojen \u00e4\u00e4ni kuului kauas. Maaseudulla kirkon sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4 vartioiva korkea torni saattoi palvella my\u00f6s t\u00e4hystyspaikkana ja puolustuslaitteena. Kivinen kirkko oli kyl\u00e4n vahvin rakennus ja h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4 kyl\u00e4l\u00e4isten viimeinen turvapaikka.<\/p>\n Syd\u00e4nkeskiajalla kehittyi kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 yleiseurooppalaista kirkkorakentamisen tyyli\u00e4, romaaninen ja goottilainen, joista j\u00e4lkimm\u00e4inen syrj\u00e4ytti pian edellisen ja hallitsi keskiaikaista arkkitehtuuria monta sataa vuotta. Kirkonrakentajat olivat erikoistuneita ammattimiehi\u00e4, jotka ty\u00f6teht\u00e4viss\u00e4\u00e4n liikkuivat laajalla alueella, jopa maasta toiseen. Rakentamistyylien vaikutteet levisiv\u00e4t heid\u00e4n mukanaan laajalle alueelle.<\/p>\n Romaanisen tyylin kukoistusaika oli 900\u20131100-luvuilla ja t\u00e4rkeimm\u00e4t keskukset olivat Pohjois-Italia ja Ranska. Nimitys on per\u00e4isin vasta 1800-luvulta ja tarkoittaa \u201dvaleroomalaista\u201d (romanesque<\/em>), koska mallia oli otettu varhaiskristillisist\u00e4 roomalaisista basilikoista. Romaaniselle tyylille ominaiset paksut sein\u00e4muurit ja py\u00f6r\u00f6kaarirakenteet ovatkin roomalaislainaa. Raskas rakenne ei salli kovin korkeaa keskilaivaa eik\u00e4 suuria ikkunoita. Romaanisen kirkon juhlava vaikutelma syntyy juuri tukevista rakenteista ja h\u00e4m\u00e4rist\u00e4 keinovalaistuista sis\u00e4tiloista.<\/p>\n Pienien ikkunoiden vuoksi sein\u00e4pintaa oli runsaasti. Sein\u00e4t peitettiin Raamatun kertomuksia kuvaavilla maalauksilla. N\u00e4ill\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4 opettava merkitys aikana, jolloin ani harva osasi lukea ja kirjoittaa. Sit\u00e4 paitsi suurin osa messusta toimitettiin latinan kielell\u00e4, jota rahvas ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt. L\u00e4nsi-Eurooppa oli Bysanttia k\u00f6yhemp\u00e4\u00e4 aluetta. Osittain t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 suosittiin mosaiikkeja halvempia maalauksia. Mosaiikkikoristelua oli korkeintaan alttarin ymp\u00e4rill\u00e4 kirkon arvokkaimmassa osassa apsidissa.<\/p>\n Varsinkin Italiassa romaanisessa kirkossa on usein erillinen kellotorni, campanile, sijoitettuna sis\u00e4\u00e4nk\u00e4yntijulkisivun viereen. Muualla Euroopassa romaanisen kirkon, ainakin suuremman, tyypillinen ulkon\u00e4k\u00f6elementti on kaksi matalahkoa jykev\u00e4\u00e4 l\u00e4nsitornia.<\/p>\n Varsinkin italialaisille kirkoille luonteenomainen rakenneosa on erillinen py\u00f6re\u00e4 tai kahdeksankulmainen kastekappeli, baptisterio. Erillinen kastekappeli korostaa kasteen merkityst\u00e4 sakramenttina, pyh\u00e4n\u00e4 toimituksena. Kastekappeli on usein aivan kirkon vieress\u00e4, p\u00e4\u00e4- ja poikittaislaivan kainalossa, lyhyell\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 yhdistettyn\u00e4 itseens\u00e4 kirkkorakennukseen. Muutamassa suuressa pohjoisitalialaisessa romaanisessa kirkossa, kuten Firenzen ja Pisan tuomiokirkoissa, kastekappeli on kirkon p\u00e4\u00e4oven edess\u00e4, korostaen sekin kasteen merkityst\u00e4 porttina kirkon yhteyteen ja edelleen pelastukseen.<\/p>\n Pohjois-Euroopassa romaaninen kirkonrakentamisen tapa ehti juurtua kunnolla Tanskaan asti. Tanskassa oli enimmill\u00e4\u00e4n tuhatkunta romaanista kirkkoa. Romaanisia kirkkorakennuksia on my\u00f6s Etel\u00e4-Ruotsissa, jonka etel\u00e4isimm\u00e4t osat kuuluivat tuolloin Tanskalle. Romaaninen tyyli ehti menn\u00e4 pois muodista, ennen kuin kristinusko ehti kunnolla Suomeen asti. 1200-luvun lopulla rakennettu Jomalan kirkko Ahvenanmaalla on ainoa suomalainen aito romaaninen kirkko ja samalla Suomen vanhin muurattu kivirakennus.<\/p>\n Romaaninen tyyli j\u00e4i goottilaisen tyylin syrj\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ksi 1100\u2013luvun lopulta l\u00e4htien. Gotiikka oli hallitseva tyylisuunta 1400-luvulle saakka, kunnes renessanssi-ilmaisu alkoi vuorostaan syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Nimitys on renessanssin antama ja kaukana kehumisesta.<\/p>\n Renessanssiaikana ihailtiin antiikkia, ja antiikin sek\u00e4 renessanssin v\u00e4liin j\u00e4\u00e4nyt tuhatvuotinen ajanjakso sai liiankin synke\u00e4n maineen taikauskon ja barbarian aikakautena. Halveksivans\u00e4vyinen nimitys \u201dkeskiaika\u201d on sekin renessanssin peruja.<\/p>\n Gotiikalla ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 kansainvaellusajan goottien kanssa. Gotiikan muotokieli ei n\u00e4yt\u00e4 antiikkiselta. Siisp\u00e4 se on barbaarista. Vasta uusimman ajan historiantutkimus on oppinut antamaan keskiajalle sille kuuluvan arvon. Samoin on viimein suostuttu ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten hienosta rakennustyylist\u00e4 pisimm\u00e4lle viedyss\u00e4 gotiikassa oli kyse.<\/p>\n Pisimm\u00e4lle jalostettuna goottilainen kirkkorakennus on eritt\u00e4in kevyt, ottaen huomioon raskaan rakennusaineen. Pienin mahdollinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kive\u00e4 sulkee sis\u00e4lleen mahdollisimman suuren ilmatilan. Rakenne on lis\u00e4ksi kehittynyt k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6n\u00e4, kokeilujen, yritysten ja erehdysten kautta, ei lujuuslaskelmia eik\u00e4 kappaleisiin vaikuttavien voimien teoreettista tuntemusta hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n Kantava rakenne perustuu suippokaariin ja holviruoteisiin, jotka ker\u00e4\u00e4v\u00e4t ja siirt\u00e4v\u00e4t rakenteen painon pystysuoriin kimppupilareihin, jotka ovat varsinainen kantava rakenne. Paksuja kantavia sein\u00e4muureja ei tarvita.<\/p>\n Kirkon ulkosein\u00e4t ovat ei-kantavia v\u00e4liseini\u00e4, joiden teht\u00e4v\u00e4 on vain sulkea ulkomaailma ulkopuolelle. Keveisiin seiniin voidaan puhkoa isot ikkuna-aukot, jotka on t\u00e4ytetty v\u00e4rikk\u00e4ill\u00e4 lasimaalauksilla. Tuloksena on huikea valovaikutelma verrattuna pieni-ikkunaisiin romaanisiin kirkkoihin.<\/p>\n Kevyet suippokaaret mahdollistavat entist\u00e4 korkeammat rakenteet. Gotiikalle onkin tunnusomaista pyrkimys korkeuksiin, joka ilmenee valtavan korkeana keskilaivana sek\u00e4 korkeissa torneissa. Suippokaari suuntaa rakenteeseen vaikuttavat voimat alaviistoon sivulle. Siksi rakenne pyrkii pullistumaan ulosp\u00e4in. T\u00e4m\u00e4n vuoksi keskilaivaa t\u00e4ytyy tukea. Osatukena ovat matalammat sivulaivat. Varsinkin kuoriosassa, johon asti sivulaivat eiv\u00e4t aina ulotu, tai ne ovat matalia, on lis\u00e4tuki tarpeen. Ulkosein\u00e4n ulkopuolelle on muurattu hoikkia torneja, jotka on yhdistetty siltamaisilla rakenteilla kirkon sein\u00e4\u00e4n. N\u00e4it\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n \u201dlent\u00e4viksi tukikaariksi\u201d.<\/p>\n Goottilainen kirkkorakennus on kokonaistaideteos, jonka kaikki yksityiskohdat ilment\u00e4v\u00e4t uskonnollista maailmankuvaa. Kirkko on pyh\u00e4 tila, jonka ulkopuolella on paha maailma houkutuksineen. Irvistelev\u00e4t pirunkuvat katoilla ja vesir\u00e4nneiss\u00e4 varoittavat maailman viettelyksist\u00e4. Apostolien patsaat ottavat kirkkoon tulijat ovella vastaan. Lasimaalaukset kertovat t\u00e4rkeist\u00e4 uskonnollisista henkil\u00f6ist\u00e4 ja tapahtumista.<\/p>\n Goottilainen tyyli levisi laajalle alueelle ja sai paljon paikallisia variaatioita, johtuen paikallisista rakennusaineista sek\u00e4 taloudellisten resurssien suuresta vaihtelusta. Komeimmat ja teknisesti rohkeimmat goottilaiset suuret tuomiokirkot sijaitsevat Ranskassa, Saksassa ja Englannissa, alueilla, joissa on saatavana helposti ty\u00f6stett\u00e4v\u00e4\u00e4 hiekkakive\u00e4. Pohjois-Saksassa ja yleens\u00e4kin savialueilla kirkkorakennukset muurattiin usein punatiilest\u00e4. Kirkkorakentamisesta gotiikka levisi vaikuttamaan my\u00f6s maallisen rakentamisen muotokieleen: kaupunkien raatihuoneisiin ja porvaristaloihin sek\u00e4 aatelislinnoihin maaseudulla.<\/p>\n Gotiikka ehti Suomeenkin asti. Komein suomalainen goottilainen kirkkorakennus on tietenkin Turun tuomiokirkko, joka muistuttaa pohjoissaksalaisia goottilaisia punatiilikirkkoja. Riian tuomiokirkko muistuttaa varsinkin torninsa osalta paljon Turun tuomiokirkkoa. Turun tuomiokirkon antamat vaikutteet puolestaan n\u00e4kyv\u00e4t Manner-Suomen muissa keskiaikaisissa kivikirkoissa.<\/p>\n T\u00e4k\u00e4l\u00e4inen vaikeasti ty\u00f6stett\u00e4v\u00e4 ja painava graniitti ei salli niin rohkeita teknisi\u00e4 rakenteita kuin mit\u00e4 k\u00e4ytettiin mannereurooppalaisessa t\u00e4ysgotiikassa. Suomalainen keskiaikainen harmaakivikirkko onkin yhdistelm\u00e4 romaanista raskasta muurirakennetta ja gotiikan muotokielt\u00e4 henkivi\u00e4 yksityiskohtia.<\/p>\n Ovi- ja ikkuna-aukot on varustettu suippokaarin. P\u00e4\u00e4tykolmion yl\u00e4osan tiilikoristeluissa n\u00e4kyy my\u00f6s gotiikan vaikutus, samoin sis\u00e4tilojen suippokaariholveissa, jotka on usein rakennettu muuta kirkkoa my\u00f6hemmin. Jyrkk\u00e4 katto muistuttaa my\u00f6s gotiikalle ominaista pyrkimyst\u00e4 korkeuksiin. Jyrkk\u00e4 katto on my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen, koska sadevesi valuu nopeasti pois lahottamasta katon puupaanukatetta.<\/p>\n Kuvataideilmaisussa tuhatvuotinen kausi on tietysti pitk\u00e4 aika, joten keskiaikainen kuvantekemisen tapa ehtii aikojen saatossa muuttua aika lailla. Varsinkin varhaiskeskiajan kuvat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t huomattavan k\u00f6mpel\u00f6ilt\u00e4, mik\u00e4 on yksi syy keskiaikaisen kulttuurin v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rt\u00e4miseen. Tarkka ruumiinkuvaus oli tarpeetonta, koska kuvantekemisen motiivi oli jossakin ihan muualla kuin luonnon j\u00e4ljittelyss\u00e4.<\/p>\n Suuri osa keskiaikaisista kuvista liittyy uskonnolliseen tematiikkaan, ja kuvilla olikin t\u00e4rke\u00e4 opettavainen funktio aikana, jolloin suurin osa ihmisist\u00e4 oli luku- ja kirjoitustaidottomia. Kuva on my\u00f6s universaalia kielt\u00e4, jonka merkityksen avautuminen ei ole sidottu puhuttuun ja kirjoitettuun kieleen.<\/p>\n Niinp\u00e4 pyhiinvaeltaja tunnisti tutut pyhimykset kirkon sein\u00e4lt\u00e4 miss\u00e4 p\u00e4in Eurooppaa tahansa tuohon pyhimykseen liitetyist\u00e4 symboleista, attribuuteista. Esimerkiksi Pyh\u00e4ll\u00e4 Pietarilla on avain, koska h\u00e4nen haltuunsa Jeesus oli uskonut taivasten valtakunnan avaimet. Pyh\u00e4n Birgitan attribuutti ovat kirjoitusv\u00e4lineet.<\/p>\n Tavoitteena ei ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kuvien historiallinen uskottavuus. Jerusalem n\u00e4ytti keskiaikaiselta kaupungilta ja juutalaiset oli puettu keskiaikaisiin juutalaishattuihin. Jos taideteoksen kriteerin\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n symbolista ilmaisua, keskiaikaiset kuvat olivat ilman muuta taidetta. T\u00e4rkeint\u00e4 ei ollut n\u00e4k\u00f6isyys vaan sanoma.<\/p>\n Ei ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4, kuka oli kuvan tekij\u00e4. Keskiajalla kuvantekemisen ammatti oli k\u00e4sity\u00f6ammatti siin\u00e4 miss\u00e4 muutkin. Tekij\u00e4t olivat j\u00e4lkimaailmalle tuntemattomia k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4. Nimelt\u00e4 tunnettuja mestareita alkaa esiinty\u00e4 enemm\u00e4n vasta keskiajan lopulla.<\/p>\n My\u00f6h\u00e4iskeskiajalla, 1400-luvulla uskottavaan vartalonkuvaukseen aletaan kiinnitt\u00e4\u00e4 tarkempaa huomiota. Gotiikan korkeuksien tavoittelu n\u00e4kyy sekin, ylikorostettuna ihmishahmojen pituutena. Toisinaan hahmot muodostavat l\u00e4hes huomaamattoman S-figuurin, tavoitellen tasapainottavaa kontrapostoasentoa, jossa paino on toisella jalalla. Taidehistoria k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6h\u00e4iskeskiajan kuvista \u201dkauniin tyylin\u201d nimityst\u00e4. Hahmot ovat taidokkaasti kuvattuja mutta nukkemaisia ja persoonattomia.<\/p>\n It\u00e4inen kirkkotaide oli lukittunut jo varhaiskeskiajalla bysanttilaiseen ikoniperinteeseen. Ilmaisutapa oli vakiintunut j\u00e4yk\u00e4n kaavan mukaiseksi. Uskonnollista arvokasta pyh\u00e4\u00e4 kuvaa ei sopinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 taiteellisten kokeilujen kohteena. Niinp\u00e4 it\u00e4inen uskonnollinen taide ei kokenut mit\u00e4\u00e4n \u201drenessanssin\u201d kaltaista ilmaisun uudistumista. L\u00e4nsieurooppalaisessa uskonnollisessa taiteessa sen sijaan tapahtui liukuva siirtym\u00e4 kohti renessanssi-ilmaisun yksil\u00f6llisi\u00e4 hahmoja.<\/p>\n Keskiaikaisen maailmankuvan mureneminen n\u00e4kyi l\u00e4nness\u00e4 my\u00f6s aihevalikoiman muuttuvissa korostuksissa. Tyypillinen ja kaikille tuttu kristillinen kuva on \u201dKipujen mies\u201d, k\u00e4rsiv\u00e4 Jeesus.<\/p>\n Oli kuitenkin toinenkin tapa kuvata Jeesusta, varsinkin varhaiskeskiajalla yleinen, ortodoksisesta kulttuurista my\u00f6s l\u00e4nteen lainattu Kristus Pantokrator, \u201dMaailmanhallitsija\u201d \u2013teema, jossa Jeesus esitet\u00e4\u00e4n voimakkaana ja ankarana hallitsijahahmona, vailla maallisten hallitsijoiden kruunua, mutta muuten sit\u00e4 majesteettisempana.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 kuvatyyppi j\u00e4i keskiajan lopulla k\u00e4rsiv\u00e4 Jeesus \u2013aiheen varjoon. Osasyyn\u00e4 oli kristikuntaa koetellut v\u00e4est\u00f6katastrofi, mustasurma 1350-luvulla, jonka seurauksena Euroopan v\u00e4est\u00f6n arvioidaan v\u00e4hentyneen nelj\u00e4nneksell\u00e4, 80 miljoonasta 60 miljoonaan. Vaikka kristityn maailmankuvassa kuolema oli pikemminkin vapahdus maallisista tuskista ja portti paratiisiin, mustansurman aikaansaama valtava kuolleisuus oli kyllin j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4m\u00e4\u00e4n koko keskiaikaisen maailmankuvan perusteita.<\/p>\n Mustansurman j\u00e4lkeen kuvaesityksiin ilmestyikin entist\u00e4 synkempi s\u00e4vy ja suorastaan m\u00e4ss\u00e4ily k\u00e4rsimyksill\u00e4. Jeesuksen vaiheiden kuvauksissa korostuu h\u00e4nen k\u00e4rsimyshistoriansa. Jeesus ei en\u00e4\u00e4 riipu ristill\u00e4 levollisen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 vaan haavoilla, verta valuvana ja k\u00e4rsiv\u00e4n\u00e4, joskus suorastaan m\u00e4t\u00e4nemistilassa.<\/p>\n Ristilt\u00e4otto, Jeesuksen laskeminen ristilt\u00e4 ja ymp\u00e4r\u00f6ivien ihmisten tuska, on toinen yleinen aihe, samoin Piet\u00e1-teema, jossa Jeesuksen eloton ruumis lep\u00e4\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Marian syliss\u00e4.<\/p>\n Yleistyy my\u00f6s danse macabre<\/em> \u2013aihe, kuolemantanssi, jossa irvistelev\u00e4t luurankomiehet tempaavat kuolettavaan piirileikkiin kaikki, alhaisista palvelijoista ja talonpojista rikkaisiin porvareihin, aatelisiin ja paaveihin asti. Kuolema ei s\u00e4\u00e4st\u00e4 ket\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Viimeisen tuomion aihe on my\u00f6s suosiossa. Jeesuksen odotettu toinen tuleminen on viimein tosiasia. Seuraa maailmanloppu sek\u00e4 ihmisten her\u00e4tt\u00e4minen haudoistaan ja jakaminen kadotukseen joutuviin ja paratiisiin p\u00e4\u00e4seviin. Helvetin nieluun sy\u00f6st\u00e4vien syntisten k\u00e4rsimys ja tuska kuvataan oikein huolellisesti.<\/p>\n Kristillisess\u00e4 perinteess\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 k\u00e4rsimysaiheita. Kristillisen kirkon ensimm\u00e4isten vuosisatojen marttyyripyhimysten kohtalot mielikuvituksellisine kidutuskuolemineen ovat my\u00f6s kirkkotaiteen suosikkiaiheita.<\/p>\n Varsinkin kuvaesityksiss\u00e4 keskiaikainen kulttuuri n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 menev\u00e4n mailleen kovin synkiss\u00e4 tunnelmissa. Pohjois-Italiassa alkaa kuitenkin piakkoin kehitty\u00e4 optimistisempi k\u00e4sitys ihmisen osasta t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, renessanssikulttuuri.<\/p>\n