![\"\"](\"https:\/\/blog.edu.turku.fi\/hi8taidehistoria1\/files\/2012\/02\/Ars-longa-vita-brevis-150x150.jpg\")
<\/p>\nJokaisesta t\u00e4ll\u00e4 kurssilla k\u00e4sitellyst\u00e4 aihealueesta on kirjoitettu kokonaisia kirjastoja. Edelleen: niist\u00e4 taustakulttuureista, joiden aikaansaamia kuvallisia ilmauksia t\u00e4ll\u00e4 kurssilla on tarkasteltu, on kirjoitettu viel\u00e4 j\u00e4ttim\u00e4isempi\u00e4 kirjastoja. Taidehistoriassa, vaikka onkin historian suuresta kertomuksesta poimittu perin kapea erityisn\u00e4k\u00f6kulma, riitt\u00e4\u00e4 tutkittavaa loputtomiin. Erityisen rannaton aihe k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi on 1900-luvun yh\u00e4 moniulotteisemmaksi haarautuva taideilmaisu.<\/p>\n
Vuosisadan vaihtuminen sin\u00e4ns\u00e4 on vain allakantekij\u00f6iden ongelma. 1800-lukulainen kehitysoptimistinen ja eurooppalaisuuden kuvitellusta ylivertaisuudesta muuhun maailmaan n\u00e4hden hurmaantunut kulttuuri jatkoi kehittymist\u00e4\u00e4n kaikessa rauhassa.<\/p>\n
Toisaalta l\u00e4hestyvill\u00e4 komeilla py\u00f6reill\u00e4 vuosiluvuilla on taipumus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kohtalonuskoista pelkoa. Yleens\u00e4 edistysuskoiseen eurooppalaiseen ilmapiiriin liittyi my\u00f6s vuosisadan lopun fin de si\u00e8cle \u2013ahdistusta, pahaenteinen aavistus, ett\u00e4 1800-luvun la belle \u00e9poque, hyvinvoinnin aika, saattaa olla kohta mennytt\u00e4, kuten sitten k\u00e4vikin syyskes\u00e4ll\u00e4 1914, kun Eurooppa l\u00e4hes yll\u00e4tt\u00e4en ja t\u00e4ysin j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n tuntuisella tavalla suistui ensimm\u00e4iseen maailmansotaan.<\/p>\n
Edelt\u00e4vien vuosisatojen esi-isiins\u00e4 verrattuna 1900-luvun ihminen eli paljon moniarvoisemmassa \u2013 tai arvoiltaan hajanaisemmassa \u2013 maailmassa. Uskonnosta tai uskonnottomuudesta oli tullut yksityisasia. Tiedonv\u00e4litys kehittyi nopeasti ja antoi yh\u00e4 enemm\u00e4n tietoa yh\u00e4 kauempaa. 1900-luvulle osuivat pahimmat ihmiskunnan siihen asti itselleen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4t katastrofit sek\u00e4 ennenn\u00e4kem\u00e4t\u00f6n ideologioiden moninaisuus sek\u00e4 niiden v\u00e4linen kamppailu paremmuudesta.<\/p>\n
Varsinkin 1900-luvun molemmat maailmansodat muokkasivat ihmisten k\u00e4sityksi\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n sek\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 maailmasta. J\u00e4rkeen ihmisen toiminnan ohjaajana sek\u00e4 ihmiskunnan jatkuvaan edistykseen oli vaikea uskoa en\u00e4\u00e4 Auschwitzin ja Hiroshiman j\u00e4lkeen, puolen Eurooppaa ollessa raunioina ja kymmenien miljoonien ihmisten kuoltua v\u00e4kivaltaisen kuoleman. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s: t\u00e4m\u00e4 on hullu maailma. Seuraus: entist\u00e4 \u201dhullumpi\u201d taideilmaisu.<\/p>\n
1800-luvulla alkanut perinteisen arvopohjan murentuminen, maailman nopea muuttuminen sek\u00e4 maailmansotien aikaansaamat j\u00e4rkytykset heijastuivat sodanj\u00e4lkeiseen ideologiseen ilmastoon ep\u00e4varmuuden tunteena. Eurooppalaisissa \u00e4lymyst\u00f6piireiss\u00e4 muodikas eksistentialistinen filosofia on t\u00e4st\u00e4 yksi ilmaus. 1900-luvun ihminen tunsi olevansa eksyksiss\u00e4, \u201dmaailmaan heitettyn\u00e4\u201d, eik\u00e4 h\u00e4n ei tuntenut voivansa en\u00e4\u00e4 luottaa mihink\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ulkopuoliseen auktoriteettiin. Ihminen oli t\u00e4ysin vapaa p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4, h\u00e4n joutui my\u00f6s itse kantamaan vastuun p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
1900-luku oli arvojen etsinn\u00e4n vuosisata, kun entisiin ei ollut en\u00e4\u00e4 luottamista. T\u00e4m\u00e4 etsint\u00e4 n\u00e4kyy my\u00f6s tuon vuosisadan yh\u00e4 kokeellisemmassa taideilmaisussa sek\u00e4 tunkeutumisessa yh\u00e4 syvemm\u00e4lle ahdistuneen ihmismielen sy\u00f6vereihin.<\/p>\n
1800-luku oli jo tuonut tullessaan uusia v\u00e4lineit\u00e4. 1900-luvulle tultaessa valokuvaus oli jo miehen i\u00e4ss\u00e4. Ei aikaakaan, kun ilmestyi elokuva. Liikkuvasta kuvasta tulikin nopeasti oma kuvallisen taiteen muotonsa. Videotekniikan kehitys 1970-luvulta l\u00e4htien antoi liikkuvaan kuvaan nojaavalle taiteelle uusia mahdollisuuksia. Kuvallista ilmaisua mullisti entisest\u00e4\u00e4n tietokonetekniikan kehitys.<\/p>\n
1800-luvun j\u00e4lkipuoliskon kapinallisten uusien taidesuuntauksien mukana taiteilijat alkoivat itse m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 taiteen normeja, yksinoikeudella. Taidetta on se, mink\u00e4 taiteilija sanoo taidetta olevan, ei suinkaan kriitikot, taidekoulujen opettajat eik\u00e4 suuri yleis\u00f6. Taideilmaisu vapautui lopullisesti perinteist\u00e4, kun mik\u00e4 vain voi olla taidetta \u2013asenne valtasi alaa.<\/p>\n
Suuren yleis\u00f6n ymm\u00e4rrys ei tosin aina jaksanut yletty\u00e4 taiteilijoiden aivoitusten tasolle, mutta uuden taiteen teht\u00e4v\u00e4 olikin ravistella vanhoja luutuneita arvoja, provosoida ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 keskustelua.<\/p>\n
Kun taiteilijat t\u00e4ll\u00e4 tavoin itse m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t taiteensa taiteeksi, voi periaatteessa olla tuloksena yht\u00e4 monta taiteen suuntausta kuin mit\u00e4 on kuvantekij\u00f6it\u00e4kin. Taiteentutkimus, kritiikki ja taiteentulkinta yritt\u00e4v\u00e4t kuitenkin yksinkertaistaa tutkimusaluettaan ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tutkimuskohdettaan sijoittamalla teoksen johonkin kategoriaan, lokeroon, jossa lukee jokin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4, jokin \u201dismi\u201d -p\u00e4\u00e4tteinen sana.<\/p>\n
N\u00e4it\u00e4 ismej\u00e4 l\u00f6ytyy 1900-luvun taiteesta kymmenitt\u00e4in. Runsaudenpulan vuoksi esittelen vain kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Molempien varsinainen kukoistuskausi ajoittui maailmansotien v\u00e4liseen aikaan, mutta niiden seurausvaikutukset ulottuvat n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti.<\/p>\n
Kuvataiteessa oli jo 1800-luvun lopulta l\u00e4htien alkanut kehitty\u00e4 perusjako esitt\u00e4v\u00e4\u00e4n ja ei-esitt\u00e4v\u00e4\u00e4n eli abstraktiin taiteeseen. Esitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kuvassa on ainakin jotakin melko yksiselitteisesti tunnistettavaa. Abstrakti kuva kommunikoi kokonaan tulkittavuudella, jossa t\u00e4rke\u00e4 osarooli saattaa olla my\u00f6s kuvan nimell\u00e4. Kuva saattaa olla pelkki\u00e4 maaliroiskeita, ja nimetty vaikkapa tyyliin \u201dAamu\u201d. Taiteelle ominainen j\u00e4nnite syntyy ei-tunnistettavan kuvan ja nimen\u00e4 olevan tunnistettavan k\u00e4sitteen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n
Raja esitt\u00e4v\u00e4n ja ei-esitt\u00e4v\u00e4n kuvan v\u00e4lill\u00e4 on kuitenkin ep\u00e4tarkka. Siit\u00e4 k\u00e4yk\u00f6\u00f6n esimerkkin\u00e4 kubismi, joka on 1900-luvun kuvataidevirtauksista merkitt\u00e4vimpi\u00e4 ja modernille kuvataiteelle kenties eniten vaikutteita antanut. 1800-luvun yhteydess\u00e4 mainittu Paul C\u00e9zanne jo ennakoi kubismia pelkist\u00e4ess\u00e4\u00e4n maalauksissaan kohteitaan v\u00e4hitellen yh\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s geometrisia perusmuotoja. Nimi kubismi tuleekin juuri t\u00e4st\u00e4 kuvaelementtien geometrisuudesta.<\/p>\n
Kuuluisin ja merkitt\u00e4vin kubisti oli Pablo Picasso (1881\u20131973), yksi kuvataiteen merkitt\u00e4vimmist\u00e4 uudistajista 1900-luvulla. L\u00e4hestulkoon kaikki kuvat, joita kurssi on t\u00e4h\u00e4n saakka tarkastellut, monien tuhansien vuosien ajalta, j\u00e4ljittelev\u00e4t n\u00e4k\u00f6aistimusta. Kuvalla ajatellaan olevan jonkinlainen vastine ihmistajunnan ulkopuolisessa todellisuudessa.<\/p>\n
My\u00f6s kubismi j\u00e4ljittelee n\u00e4k\u00f6aistimusta, mutta aivan uudella tavalla. Ihminen ei n\u00e4e perinteist\u00e4 kuvaa sill\u00e4 tavoin kuin se on maalattu, yhten\u00e4 kokonaisuutena, jossa kaikki on n\u00e4kyviss\u00e4 yht\u00e4 ter\u00e4v\u00e4n\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin ihmisen silm\u00e4 kykenisi hahmottamaan kaiken yhdell\u00e4 kertaa.<\/p>\n
Kubismin perusidea on nerokas: ihmisen n\u00e4k\u00f6aistihan on pistem\u00e4inen! Emme n\u00e4e kerralla koko maisemaa. N\u00e4emme siit\u00e4 ter\u00e4v\u00e4n\u00e4 vain pienen yksityiskohdan. Ihminen tarkastelee maailmaa vilkuilemalla ymp\u00e4rilleen. Silm\u00e4 poimii yksityiskohtia ja hajottaa laajemman n\u00e4kym\u00e4n analysoitavaksi. Ajattelu karsii havainnosta ep\u00e4oleellisuudet pois ja pelkist\u00e4\u00e4 yksityiskohdat perusmuodoiksi. Lopuksi ajattelu kokoaa t\u00e4m\u00e4n analyysin tulokset uudelleen kuvaksi. Juuri t\u00e4t\u00e4 j\u00e4ljittelee kubismi.<\/p>\n
Kubistisen maalauksen voidaan ajatella olevan tasolle tehty veistos. Esitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n vaikkapa ihmishahmoa kubistinen maalaus ei tarkastele kohdettaan yhdest\u00e4 pisteest\u00e4 k\u00e4sin, kuten perinteisess\u00e4 maalaustavassa tehd\u00e4\u00e4n. Maalari tavallaan kiert\u00e4\u00e4 mallinsa ymp\u00e4ri ja ikuistaa oleellisimmat maalaukseensa.<\/p>\n
Kubismin tavoitteet taipuivat helpoimmin toteutettaviksi maalaustaiteessa. Kuvanveistotaide alkoi my\u00f6s hiljalleen irtautua perinteisest\u00e4 ilmaisusta ei-esitt\u00e4v\u00e4\u00e4n suuntaan, mihin kubismikin antoi her\u00e4tteit\u00e4. 1900-luvun arkkitehtuuriin kubismi vaikutti my\u00f6s, ennen kaikkea siihen liittynyt pelkist\u00e4misen ajatus.<\/p>\n
T\u00e4rkeint\u00e4 uusimman ajan rakennustaiteen kehitykseen vaikuttanutta suuntausta kutsutaan nimell\u00e4 funktionalismi, tai tuttavallisemmin \u201dfunkis\u201d. K\u00e4sitteen voisi suomentaa vaikkapa \u201dtoiminnallisuus\u201d \u2013ismiksi. Rakennuksen tarkoitus on ennen kaikkea toimia tarkoituksenmukaisena suojana, oli kysymys sitten yksityiskodista, kaupparakennuksesta, tehtaasta, kasarmista tai hallintorakennuksesta. Talo on \u201dasumiskone\u201d, jossa koristukset ovat pelkk\u00e4\u00e4 turhuutta.<\/p>\n
Funktionalismilla on aatteellinen esi-is\u00e4ns\u00e4 jugend-tyyliss\u00e4. Senkin perusidea oli toiminnallisuudessa, vaikkakin jugend-tyyli viljeli viel\u00e4 runsasta koristeellisuutta. Varhaisimmat funktionalismiin viittaavat ajatukset l\u00f6ytyv\u00e4t jo 1800-luvun viime vuosilta, mutta funktionalismin varsinaisen kukoistuksen aika oli 1920- ja 1930-luvuilla. Funktionalismin perint\u00f6 vaikuttaa arkkitehtuurissa kuitenkin yh\u00e4, vaikka toisen maailmansodan j\u00e4lkeen puhutaan laveammin vain modernismista arkkitehtuurissa.<\/p>\n
Yksi kehityslinja kohti funktionalismia johtaa niin sanotusta 1920-luvun klassismista. Klassisen arkkitehtuurin ihanne her\u00e4si viel\u00e4 kertaalleen ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen, nyt vain paljon viitteellisemp\u00e4n\u00e4 verrattuna edellisten vuosisatojen moniin klassismeihin. Side antiikin rakennusperint\u00f6\u00f6n n\u00e4kyi rakennuksissa en\u00e4\u00e4 tarkasti harkittuina mittasuhteina sek\u00e4 niukkoina koristelainoina julkisivulla, esimerkiksi antiikin muotokielt\u00e4 maltillisesti mukailevina listoituksina sek\u00e4 medaljonkikoristeina. Puhutaankin eklektisest\u00e4 eli valikoivasta klassismista. Suomalainen 1920-luvun klassismi n\u00e4kyy hienosti T\u00f6\u00f6l\u00f6n kaupunginosassa ja se huipentuu Eduskuntatalossa, jossa yhdistyy karu punagraniitti vahvasti tyyliteltyihin korinttilaisiin pylv\u00e4isiin.<\/p>\n
Kun 1920-luvun klassismista siivotaan pois viimeisetkin koriste-elementit, ollaan jo aika l\u00e4hell\u00e4 funktionalismia, joten funktionalismikin pohjimmiltaan ponnistaa antiikin suhdegeometriasta. Kuitenkaan pelkk\u00e4 koristeeton ulkomuoto ei viel\u00e4 tee puhdasta funktionalistista rakennusta. Lis\u00e4ksi tarvitaan oikeaoppinen runkorakenne.<\/p>\n
Funktionalistisella rakennuksella on laatikkomainen perushahmo, joko yksi, tai rakennusmassa on j\u00e4sennelty useammaksi kuutiomaiseksi osaksi. Funktionalismin rakenteellinen ydin on itsekantavassa ter\u00e4sbetonirakenteessa, joka periaatteessa muodostaa yhden kappaleen, rakennusta koossa pit\u00e4v\u00e4n kuoren. Rakennus voidaan \u2013 ainakin teoriassa \u2013 nostaa maasta ilmaan yhten\u00e4 kappaleena.<\/p>\n
Koristeet on hyl\u00e4tty turhuutena, koska ne eiv\u00e4t ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 toiminnallisuuden kannalta. Funkisrakennuksen kauneus perustuu sen aineettomuuden tuntua tavoittelevaan hahmoon ja yksinkertaisiin linjoihin. Hohtavan valkoiset sile\u00e4ksi rapatut koristeettomat sein\u00e4pinnat antavat kevyen ja eteerisen vaikutelman. Ikkunatkin on nostettu samaan tasoon sein\u00e4pinnan kanssa, mik\u00e4 edelleen tehostaa keveyden vaikutelmaa. Syvemm\u00e4lle sein\u00e4\u00e4n asennetut ikkunankehykset olisivat paremmin s\u00e4\u00e4lt\u00e4 suojassa, mutta silloin ne rikkoisivat sein\u00e4n harmonian.<\/p>\n
Kunnon funkisrakennuksessa on tasakatto, koska sin\u00e4ns\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen harjakatto rikkoisi kuutiomaiset peruslinjat rumasti. Kuinka hyvin tasakatto soveltuu pohjolan sateiseen ilmastoon, se onkin jo toinen juttu. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4 painottavasta nimest\u00e4\u00e4n huolimatta funktionalismi ei suinkaan aina toimi hyvin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n
Perinteisess\u00e4 rakentamistavassa rakennuksen kantava runko muodostui ulkosein\u00e4muureista sek\u00e4 huoneita toisistaan erottavista kantavista sis\u00e4v\u00e4liseinist\u00e4. Monikerroksisissa funkisrakennuksissa, varsinkin tehdas- ja virastorakennuksissa, funktionalismin ideaaliin liittyy kantaviin pystysuoriin pilareihin perustuva runkorakenne. Rakennuksen v\u00e4lipohjat sek\u00e4 katto ovat pilarien varassa. Rakenteessa ei ole kantavia sis\u00e4sein\u00e4muureja, mik\u00e4 mahdollistaa sis\u00e4tilojen vapaan muuntelun.<\/p>\n
Pilarit on sijoitettu ulkosein\u00e4linjan sis\u00e4puolelle, mik\u00e4 antaa suunnittelijalle vapaat k\u00e4det julkisivun suhteen. Rakenne sallii mielin m\u00e4\u00e4rin ikkunapintaa. Varhaisen funktionalismin t\u00e4rke\u00e4 ja luonteenomainen ulkon\u00e4k\u00f6elementti olivat nauhamaiset ikkunat, toisinaan koko julkisivun pituiset. T\u00e4m\u00e4 \u201dsilm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00f6temppu\u201d \u00e4rsytti vanhan liiton arkkitehteja. Koko rakenne tuntui uhmaavan luonnonlakeja, kun painava betonisein\u00e4 n\u00e4ytti olevan hauraan lasin kannatuksella.<\/p>\n
T\u00e4rke\u00e4 funktionalistisen ajattelun alkukoti oli maailmansotien v\u00e4lisess\u00e4 Saksassa, Bauhaus-taideteollisuuskoulu, jonka johtaja Walter Gropius yhteisty\u00f6kumppaneineen painotti toimivuutta ja yksinkertaisuutta yhdistettyn\u00e4 korkeaan laatuun. Arkkitehtuurin ohella bauhausilaisuus antoi vahvan panoksen ennen kaikkea huonekalujen suunnitteluun. Gropiuksen j\u00e4lkeen Bauhausia johti Mies van der Rohe. Natsit tuomitsivat Bauhausin pyrkimykset \u201dep\u00e4saksalaisiksi\u201d, ja koulun toiminta k\u00e4vi mahdottomaksi vuodesta 1933 l\u00e4htien.<\/p>\n
Merkitt\u00e4vimpien funktionalistiarkkitehtien \u2013 kuten Frank Lloyd Wright ja Le Gorbusier \u2013 t\u00e4rkeimm\u00e4t rakennukset ovat yh\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja yh\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n moderneja, vaikka vanhimmat niist\u00e4 ovat kohta satavuotiaita.<\/p>\n
Suomalainen arkkitehti Alvar Aalto (1898\u20131976) on edell\u00e4 mainittujen herrojen kanssa samassa kategoriassa, maailmanluokkaa oleva modernistinen arkkitehti, jonka suunnittelemiin rakennuksiin k\u00e4y tutustumassa arkkitehtiopiskelijoita joka puolelta maailmaa.<\/p>\n
Turku p\u00e4\u00e4see ylpeilem\u00e4\u00e4n olevansa funktionalismin kehto Suomessa, osittain johtuen Helsingin arkkitehtipiirien vanhoillisuudesta. Turussa on useampikin Aallon t\u00e4rke\u00e4 varhaisteos. Humalistonkadulla sijaitsevassa Lounais-Suomen Maalaistentalossa n\u00e4kyy tyylisiirtym\u00e4 1920-luvun klassismista \u2013 josta muistuttaa en\u00e4\u00e4 julkisivun yl\u00e4osan koristelu \u2013 kohti funktionalismia. L\u00e4ntinen Pitk\u00e4katu 20, niin sanottu standardivuokratalo, jossa Aalto kokeili ideoitaan asuntorakentamiseen, edustaa jo varsinaista funktionalismia. Aallon Turun-kauden p\u00e4\u00e4ty\u00f6 on Kauppiaskadulla sijaitseva Turun Sanomien toimitalo, joka on Aallon teoksista my\u00f6s rakenteellisesti l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 oikeaoppista funktionalistista ideaalia.<\/p>\n
Unescon maailmanperint\u00f6kohteeksi ehdotettua Paimion sairaala-aluetta pidet\u00e4\u00e4n Aallon funkiskauden huipentumana. Sairaala oli alkujaan tuberkuloosiparantola, mink\u00e4 vuoksi se sijoitettiin maaseudulle raikkaalle m\u00e4ntykankaalle. Puhtaus, valo ja raikas ilma olivat t\u00e4rkeit\u00e4 potilaiden hoidon kannalta. N\u00e4m\u00e4 asiat Aalto otti suunnittelussa huomioon, aloittaen siit\u00e4, miten rakennus ottaa p\u00e4iv\u00e4nvalon vastaan. Rakennus on yh\u00e4 t\u00e4ysin toimiva sairaalatarkoituksiin ja sit\u00e4 paitsi lumoavan kaunis m\u00e4nnik\u00f6n keskell\u00e4 aurinkoisena kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Erik Bryggman on turkulaisittain t\u00e4rke\u00e4 funktionalistinen arkkitehti. Bryggmanin p\u00e4\u00e4teos on \u00c5bo Akademin kirjastorakennus Turun tuomiokirkon takana. Ollakseen modernistinen rakennus Suomen arvokkaimpiin kuuluvassa kaupunkimaisemassa se istuu herkk\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n luontevasti. Turun hautausmaalla seisova Yl\u00f6snousemuskappeli kauniisti sis\u00e4\u00e4n lankeavine valoineen on toinen Bryggmanin korkealle arvostettu ty\u00f6. Talvisodan j\u00e4lkeen valmistunut Yl\u00f6snousemuskappeli ei ole en\u00e4\u00e4 tiukan funktionalistinen, vaan Bryggman sovelsi siihen monenlaisia ilmaisua pehment\u00e4vi\u00e4 tyylivaikutteita aina italialaisista kansanrakennuksista alkaen.<\/p>\n
– – –<\/p>\n
1900-luvun taidehistoria on laaja tarina, jossa riitt\u00e4isi kerrottavaa tuhansien sivujen t\u00e4ydelt\u00e4. Annan tarinan kuitenkin p\u00e4\u00e4tty\u00e4 kubismiin ja funktionalismiin. N\u00e4m\u00e4 molemmat taiteelliset suuntaukset \u2013 toinen kuvataiteen, toinen ennen kaikkea arkkitehtuurin saralla \u2013 muodostivat kumpikin omalla alueellaan t\u00e4rkeimm\u00e4n perustan erilaisten suuntauksien edelleen kehittymiselle vuosisadan vanhentuessa, ja meid\u00e4n p\u00e4iviimme asti.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 uusimman ajan t\u00e4rke\u00e4t \u201dismit\u201d ovat kuitenkin monituhatvuotisen kehitystradition tulosta, uusimpia vastauksia sin\u00e4ns\u00e4 ikivanhoihin kysymyksiin: Millainen on hyv\u00e4 kuva? Millainen on hyv\u00e4 rakennus?<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n