Maaliskuussa 2017 tehtiin verkkokysely niille peruskoulun oppilaille, jotka osallistuvat Turun kaupungin järjestämään etäopetukseen Turussa, Ylöjärvellä sekä Seinäjoella. Tarkoituksena oli selvittää, millaisena he kokevat etäopetuksen ja onko eri ryhmien (luokka-aste, paikkakunta) välillä eroja.

Taustatietoja

Kyselyyn vastasi 80 oppilasta, jota voi pitää kattavana otoksena kohderyhmästä (vaikka täysin tarkkaa tietoa koko oppilasmäärästä ei ollutkaan). Oppilaista 66 oli turkulaisia, 8 Ylöjärveltä ja 6 Seinäjoelta. Yläkoulussa etäopetusta on vähemmän ja kyselyynkin vastasi ainoastaan viisi yläkoululaista. Tulokset heijastelevatkin pääasiassa alakoululaisten tuntoja.

Vastaajia pyydettiin arvioimaan etäopetukseen liittyviä seikkoja tähtiarvioinnilla (1 tähti = huono
… 5 tähteä = hyvä), näiden tulosten keskiarvot olivat siis väliltä 1 – 5. Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus antaa vapaasti palautetta etäopetustuntien mukavista ja ikävistä asioista sekä vapaasti mistä vain.

Yleisesti: ihan kivaa

Yleisesti ottaen tulokset olivat kohtuullisen hyviä: etäopetuksen tekniikka arvioitiin heikoimmaksi asiaksi (ka=3,23), käytännön järjestelyt hieman paremmiksi (ka=3,48) ja oppiminen parhaimmaksi (ka=3.61). Erot ryhmien välillä olivat suhteellisen vähäisiä. Arviot etäopetuksen tekniikasta ja käytännön järjestelyistä pysyivät suurin piirtein samalla tasolla luokka-asteesta tai oppiaineesta riippumatta. Koettu oppiminen näyttää tulosten perusteella hieman lisääntyvän ikävuosien myötä, mutta tässäkin ero on verraten vähäinen.

Vapaasti sanottua

Moni myönteisistä avoimista palautteista koski asioita, joita kuulisi luultavasti mistä tahansa opetuksesta: oppilaat pitivät keskustelusta, kirjoittamisesta, piirtämisestä, työrauhasta ja yleisesti oppimisesta. Hyvät ja kivat opettajat saivat monta mainintaa.

Erityisesti etäopetukseen liittyen monet oppilaat mainitsivat mahdollisuuden opiskella omassa koulussa ja erilaisella tavalla. Myös nettitehtävien sekä videoiden käyttäminen opinnoissa viehättivät oppilaita.

Tekniikka ja häirintä kiusaavat

Ikävistä asioista ylivoimaisesti suurimmaksi harmituksen aiheeksi nousi tekniikka. Tämä sisälsi niin laite- kuin yhteysongelmatkin. Toinen useita mainintoja saanut kielteinen asia oli oppitunnin häirintä: oletusasetuksin käytetty etäopetusohjelmisto mahdollistaa oppilaiden vaikuttamisen myös muiden videokuviin sekä joihinkin yhteisiin materiaaleihin. Tuntia voi siis halutessaan häiritä, vaikka muut oppilaat olisivat sadan kilometrin päässä.

Mitä tästä opimme?

Reaaliaikainen etäopetus peruskoulussa ei ole helppo laji. Sen hyödyt – esimerkiksi koulukyytien vähentämisessä ja pätevien opettajien järjestämisessä etäisyyksissä huolimatta – ovat kiistattomat. Lisäksi kyselytuloksia tulkittaessa tulee huomata, ettei tuskin mikään opetustapa kerää oppilailta pelkkää kiitosta. Ongelmakohdilta ei kuitenkaan tule sulkea silmiä.

Oppilaiden vastaukset osoittava, että tietotekniikka on sekä mahdollisuus että ongelma. Kaikesta edistymisestään huolimatta se on yhä pulmallista monin paikoin tai toimivuus on liian ailahtelevaa. Vaikka käytettävät laitteet ovat yksinkertaisia, niitä on etäopetuksessa paljon ja kouluympäristössä kaikki välineet ovat alttiita kovallekin kohtelulle. Nopeita teknisiä ratkaisuja ei kuitenkaan ole; kehitys vie verkkoyhteyksiä ja varmasti myös laitteita eteenpäin ajallaan. Mutta ennen kaikkea tietotekniikan ja etäyhteyksien hyötykäytön arkipäiväistyminen pienentää teknisten ongelmien vaikuttavuutta pitkällä tähtäimellä.

Tuntien häiritsevien oppilaiden käytökseen tulisi voida puuttua niin teknisin kuin inhimillisin ratkaisuin. Tämä korostaa etätuntien valvojien roolia ja oppilaiden kotikoulujen vastuuta.

Suurimman huomion ansaitsevat kuitenkin etäopettajat. Heitä kehui pyytämättä moni oppilas kuin muistuttaen, että ilman asiansa osaavaa opettajaa äänen ja kuvan virheetönkin virtailu olisi merkityksetöntä.