Kolibri-hanke haastatteli etäopetukseen liittyen TYKSin lasten- ja nuortenklinikan osastonylilääkäri Päivi Lähteenmäkeä. Hän on työssään nähnyt paljon lapsipotilaita ja seurannut heidän koulunkäyntiään.

Katso video haastattelusta täältä.

Miten paljon on sellaisia sairaita lapsia, joille etäopetuksesta voisi olla hyötyä?

Suomen mittakaavassa uusia syöpätapauksia on noin 150 vuodessa ja täällä TYKSin alueella noin 30-35. Diagnoosit tosin painottuvat alle kouluikäisiin lapsiin, joten vajaa puolet tästä luvusta on niitä, joille etäopetus soveltuisi.

Keille muille kuin syöpäsairaille lapsille etäopetus sopisi?

Nykyisin tehdään mm. vaikeita ortopedisia leikkauksia kuten selkäleikkauksia. Esimerkiksi skolioosissa on aika pitkä toipumisjaksot, vaikka sairaalassa ei oltaisiinkaan montaa viikkoa, samoin tietyissä murtumissa. Myös elinsiirtoihin ja joihinkin munuaissairauksiin voi liittyä pidempiä immuunisupressiojaksoja, joiden potilaat kenties pystyisivät osallistumaan koulunkäyntiin.

Ovatko sairastuneet lapset sellaisessa kunnossa, että he voisivat koulua käydä?

Minun mielestäni he ovat pääsääntöisesti koulunkäyntikuntoisia. Jos ajatellaan meidän syöpäpotilaitamme, voi sytostaattijaksolla henkilö tietysti olla pahoinvoiva lääkityksestä huolimatta. Tällöin ne muutamat päivät voivat olla sellaisia, ettei ehkä pysty keskittymään, jaksa tehdä tai riittää, että sairaalaopettaja tulee käymään. Mutta kotona voidaan olla toipilaana matalien arvojen tai infektioriskin vuoksi. Esimerkiksi myeloisen leukemian hoito-ohjelma on tiukka ja voimakkaasti infektioriskiä lisäävä; potilaille jää vähän jaksoja, jolloin voisi mennä kouluun.

Lisäksi koulun olosuhteet eivät aina ole optimaaliset, voi olla sisäilmaongelmia tai korjausremontteja menossa. Pahiten immuunisupressiossa olevilla on niin isot sieni-infektioriskit, ettei heitä voi tällöin päästää kouluun vaikka fyysisen kunnon puolesta voisi muutaman tunnin siellä käydäkin.

Onko sairastuneilla lapsilla halu käydä koulua?

Kyllä minun mielestäni, kouluhan on sitä lasten työtä ja se mahdollisuus on heiltä rajoitettu sairastamisen takia. Ei tule mieleen kenenkään sanoneen, että kiva kun tulin sairaaksi, ettei täydy mennä kouluun. Kyllä se on päinvastoin: se on ainoa normaali kuvio mikä näillä lapsilla ja nuorilla on, että saavat sen yhteyden sinne luokkayhteisöön.

Mitä hyvää etäyhteyksillä saavutetaan potilaiden sosiaalisiin yhteyksiin liittyen?

Lasten ja perheiden kanssa on puhuttu, että kun se oma ulkonäkö muuttuu niin tällainen videoyhteys voi olla hyvä väline toisten totuttamiseen siihen muuttuneeseen ulkonäköön. Sitten kun mennään takaisin luokkaopetukseen ainakin joksikin aikaa niin se ei ole niin suuri yllätys. Tietysti kaikki eivät halua oman naamansa näkyvän etäopetuksessa, eikä se tietysti ole pakollista. Mutta kaverisuhteet ovat niin tärkeitä, että tavalla tai toisella pitäisi yhteys saada. Ja vaikka nykyisin on sosiaalisen median eri yhteydenpitovälineitä, on kuitenkin eri juttu opiskella ja tehdä töitä yhdessä.

Onko henkisellä virkeydellä jaksamiseen hoitojen aikana?

Kaikki ammattilaiset varmasti ajattelevat, että sillä on merkitystä erityisesti lapsipotilaiden kohdalla. Tutkittua tietoa ei oikein ole, asiaa on aika vaikea tutkia. Aikuistutkimuksien perusteella mieliala ja virkeys voi vaikuttaa ihan hoitotulokseen, ainakin hoitoja siedetään paremmin. Usein perheet sanovat, että koulunkäymisestä ja kouluun menemisestä puhuminen ovat sellaisia positiivisia asioita. Että vaikka on vakava, syövän tapauksessa kuolemanvakava sairaus, silti ajatellaan, että elämä jatkuu sen jälkeen. Se on sellainen positiivinen voimavara.

Miten etäopetusta voisi jatkaa ja kehittää?

Paljon on saavutettu ja tätä historiaahan on kohta jo 15 vuoden ajalta. Ajatuksena ja toimintana se on tosi hienoa mutta tietysti toivoisi, että se olisi vielä yksinkertaisempaa. Jokaisen potilaan kohdalla tilannetta pitää räätälöidä, että se saadaan polkaistua liikkeelle. Etäopetuksen toivoisi olevan niin vakiintunutta toimintaa, että koulussa tiedettäisiin heti miten toimia kun sairaalaopettaja ottaa yhteyttä. Myös tarvittavien välineiden pitäisi kuulua oppilaiden kotikuntien ja -koulujen perusvarustukseen.

Harri Mantila haastatteli Päivi Lähteenmäkeä TYKSissä 1.2.2016.
Videon ja haastattelutekstin käsitteli Antti Huttunen.