Työskentelen Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) Turun toimipisteessä tulkkauksen lehtorina, ja otsikossa kuultu lause alkaa olla jo arkipäivää opiskelijoidemme lausumana. Suurin osa opetuksesta meillä on vielä lähiopetusta, mutta etäopetus on viimeisen viiden vuoden aikana tullut vauhdilla taloon. Etäosallistumisen mahdollistavat vain ja ainoastaan toimivat ohjelmat, ja tällä hetkellä Diakissa on käytössä Adobe Connect (AC) videoneuvotteluohjelmisto opetukseen ja Echo360-ohjelmisto tallennukseen. Etätulkkausta, etäopetusta ja – oppimista on Diakissa kehitetty määrätietoisesti jo koko 2000-luvun ajan erilaisten projektien ja työelämäyhteistyön kautta.

Olen itse nyt vetämässä neljättä kertaa kirjoitustulkkauksen opintokokonaisuutta, jossa osallistujia on sekä luokassa että etäyhteyden päässä livenä paikalla, tai he katsovat työesteen sattuessa nauhoitteen. Kirjoitustulkkaus on suomen kielellä tehtävää kirjallista tulkkausta, ja asiakasryhmistä suurin on aikuisiällä kuuroutuneet henkilöt, jotka lukevat tulketta näytöltä tai valkokankaalta. Teknisistä ongelmista en nyt halua kirjoittaa muuta kuin että lähes kaikki mahdolliset virheilmoitukset olen varmasti järjestelmistä saanut esiin. Ja toisaalta lähes aina on löytynyt jokin kikka, jolla tilanteesta on selvitty eteenpäin.

Tavoitteeni on tässä blogikirjoituksessaan pohtia, mitä eroa on opetuksella, jossa kaikki osallistujat osallistuvat etänä tai sillä, että osa opiskelijoista on läsnä ja osa ei. Silloin kun kaikki osallistujat ovat etäosallistujia, tilanne on tasapuolisempi kaikille, ja kurssin tehtävät on suunniteltava niin, että kaikki materiaalit ovat saatavilla oppimisalustalla, verkossa tai muuten sähköisesti. Kokonaisuus on helpommin hallittavissa, eikä kukaan saa etulyöntiasemaa. Silloin kun osa osallistujista on läsnä ja osa etänä, niin haasteita on enemmän.

Ensimmäinen haaste on tunne siitä, että minä en ole opettajana niin hyvässä kontaktissa etäosallistujiin kuin lähellä oleviin. Se on eräänlainen ulkopuolisuuden tunne, ja toisaalta se vaatii luottamusta siihen, että opiskelijat oppivat ja tekevät niin kuin on kurssin mukaan tarkoitus tehdä. Positiivinen vaikutus tällä saattaa olla opiskelijoiden aktiivisuuteen ja oppimiseen, heidän on itse oltava aktiivisia ja otettava vastuuta enemmän oppimisestaan.

Opiskelijoiden tasapuolinen huomioiminen on toinen haaste, mutta pienillä huomaavaisilla asioilla etäopiskelijoita voi huomioida paremmin. Esimerkiksi esittelemällä luokassa olijat, näyttämällä kameralla heidät ja seuraamalla itse aktiivisesti verkkoalustaa, jotta osallistujien kommentit tulisivat reaaliaikaisina mukaan. Kolmas haaste on puheenvuorojen jakaminen. Etäosallistujat väistämättä saavat harvemmin ja hitaammin puheenvuoron kuin lähiosallistujat, koska heidän on ensin viitattava virtuaalisesti, saatava opettajan huomio näytölle ja sen jälkeen kytkettävä oma mikrofoninsa. Puheenvuoron saamisessa voi olla myös teknisiä vaikeuksia mikrofonien kanssa, ja viestin joutuu kirjoittamaan. Tällöin kommentit on hyvä lukea ääneen, sillä luokassa olijat eivät niitä näe kovin selvästi videotykin kautta, ja heidänkin mukana pysymisestään tulee huolehtia, eikä vain unohtua kirjoittelemaan asioita etäosallistujille. Eräs kollegani onkin kuvannut tilannetta osuvasti chatti-juontajana toimimiseksi; opettajan roolit ovat siis moninaiset!

Diakissa järjestetään lisäksi viittomakielen alkeis- ja jatkokursseja etäopetuksena, ja näiden kurssien ideoija on ollut viittomakielen lehtori Hely Perttula. Onkin mielenkiintoista, miten voi opettaa ver-kossa kieltä, jolla ei ole kirjoitusasua ja näyttää kaksiulotteisessa videokuvassa viittomia, jotka oikeasti tuotetaan kolmiulotteisesti! Hämmästyttävän hyvin se toimii, olen nähnyt opiskelijoiden videolle viittomia lauluja ja tarinoita kurssin päätteeksi, ja ne ovat olleet erittäin onnistuneita.

Lisäksi Diakin monipistetoteutus on tullut jo ihan peruskoulutusohjelmiimme Porin, Oulun ja Pieksämäen toimipaikkoihin Helsingin ohella. Monipistetoteutus tarkoittaa Diakissa sitä, että opetus pyritään viemään pysyvien toimipisteiden lisäksi niihin kaupunkeihin, joissa on tarvetta koulutukselle, mutta ei välttämättä omaa korkeakoulua tai pysyviä tiloja. Opetuksessa hyödynnetään etäopetustekniikkaa. Sairaanhoitajien koulutusta on järjestetty Kajaanissa ja sairaanhoitaja-diakonissaopintoja Ivalossa, asioimistulkkien koulutusta Turun ja Helsingin välillä etänä ja jatkossa opiskelumahdollisuudet leviävät useammille paikkakunnille. Diak on julkaissut Diakpeda-teoksen, jolle on myös jatko-osa tulossa. Teoksissa on avattu tarkemmin pedagogisia näkemyksiämme, myös etäopetuksesta.

Tervetuloa tutustumaan kampuksillemme ja vaikkapa opiskelemaan viittomakieltä avoimen amk:n kautta – etänä, totta kai!

Ulla Niittyinperä
Tulkkauksen lehtori
Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy
Turun toimipiste

Linkit:

Anna Liisa Karjalainen, Paula Koistinen, Marjo Kolkka ja Merja Ylönen (toim.). Diakpeda – kehit-tämistä, kokeilua ja yhteistä työtä. Saatavilla osoitteesta: www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/…/C32_ISBN_9789524932233.pdf