Virtuaalisesti teidän, Eppu.

Vuonna 2003 laskin, että olin tehnyt noin neljäsataa kirjailijavierailua eri puolilla Suomea. Laskutoimitus tapahtui matkalla sairaalaan. Putosin portailta ja pätkin jalkani kolmeen osaan. Siihen päättyi se kirjailijavierailu ja alkoi pitkä toipuminen.  Asuimme ulkosaaristossa ja olin laivamatkojen ja huonojen kulkuyhteyksien takia jo entuudestaan hankala ja kallis kirjailijavieras. Yhden päivän vierailuun kun kului helposti kolmekin päivää ja tilaajaparka joutui maksamaan matkojen ja vierailupalkkion lisäksi päivärahat ja yöpymiseni.  Onnettomuuden jälkeen muutuin entistä hankalammaksi.  Liikkumiseni oli pitkään vaikeaa ja innoittavistakin vierailuista toipuminen nieli aina monta työpäivää. Niinpä aloin sanoa: ”Ei” lähes kaikille kirjailijavierailupyynnöille.

Ja sitten me muutimme vielä kauemmas, pois maasta, Berliiniin. Uskoin, että kohtaamiseni lukijoitteni kanssa muuttuvat entistä harvemmiksi, mutta olin onnekseni väärässä.

Lukukeskus aloitti vuoden 2014 alussa Virtuaalivierailu-kokeilunsa ja minä pääsin siihen mukaan. Olin innoissani ja myös hieman kauhuissani: tietokone ja minä tulemme toimeen arkisessa kirjailijantyössä,  mutta minkäänlaista teknistä lahjakkuutta minulla ei ole. Mietin mitä tapahtuisi jos tekniikka ei h-hetkellä toimisikaan?

Vierailun harjoitteleminen yhdessä Lukukeskuksen Johanna Yrjänän kanssa etukäteen rauhoitti, mutta vannotin myös miestäni pysymään kotona, kaiken varalta.

Nyt olen virtuaalivieraillut koirani kanssa jo vaikka missä.  Yleensä koira nukahtaa heti kun alan puhua, mutta lapset bittitien toisessa päässä ovat enemmän kuin hereillä. He ovat läsnä, nojautuneina minua kohti. He istuvat kanssani samassa ympyrässä.

Olen tavannut lapsia ja nuoria eri puolilta Suomea ja maailmaa istuen omassa lukutuolissani kotona Berliinissä.  Olen äimistellyt kuinka keskittyneesti lapset kuuntelevat screenille heijastettua puhuvaa päätä. Olen saanut vastata kysymyksiin kirjoistani ja kirjailijantyöstä ja kuullut kuinka juhlasalillinen lapsia nauraa.  Olen ihmetellyt kuinka lyhyt onkaan oppitunti kun paikalla on kirjoista ja lukemisesta innostuneita ihmisiä.

Kissa elää ehkä kiitoksilla, mutta kirjailija elää lukijoilla. Kirjan vaivalloinen matka tekstinraakileesta lukijan käteen kestää kauan ja kirjailijan usko tekemiseensä punnitaan aina uudestaan ja uudestaan. Kirja ilman lukijaa on tarina ilman loppua. Siksi nämä kohtaamiset lukijan kanssa ovat kirjailijalle eivät vain tärkeitä vaan välttämättömiä.

Eppu Nuotio
Author
Unicef Goodwill Ambassador