Tekijänoikeus ja avoimet oppimateriaalit etäopetuksessa

Nykyinen tekijänoikeuslaki aiheuttaa päänvaivaa opetuksessa, etenkin etäopetuksessa. Sen kanssa pystyy elämään, kun muistaa muutaman perusniksin.

Tieto- ja viestintätekniikka on kehittynyt huimasti sitten edellisen tekijänoikeuslain laatimisen. Hyvä esimerkki on Youtube-videoiden käyttö: niiden esittäminen ei ole nykyisen tekijänoikeuslain puitteissa sallittua opetuksen yhteydessä. Arkikäytäntö on kuitenkin selvä: Youtube-videoita on näytetty oppitunneilla vuosia, eikä oikeuskäytäntöä ole, koska kukaan ei ole toistaiseksi vienyt asiaa oikeuteen. Ja tuskin viekään.

Opetuksen erityisoikeudet ja etäopetus

Tekijänoikeuslaki ja siihen nojaavat tekijänoikeusjärjestöjen ja opetus- ja kulttuuriministeriön väliset sopimukset taipuvat huonosti etäopetukseen. Valokopiointilupa ei etäopetuksessa paljon lämmitä, kuten eivät tv-ohjelmien esitysoikeudetkaan.

Pieni poikkeus on Kopioston digilupa, joka mahdollistaa mm. painetun aineiston skannaamisen ja jakamisen oppilaille myös etäopetuksessa. Digilupakin on rajallinen ja melko byrokraattinen: se koskee vain painettua ja vapaasti internetissä olevaa aineistoa, toisin sanoen erikseen lisensoiduista sähkökirjoista ei saa käyttää aineistoa digiluvan nojalla. Lisäksi aineisto on leimattava Kopioston nettipalvelussa.

Lisäksi vaaditaan, että materiaali saa olla oppilaiden käytössä vain kurssin ajan. Kiellettyä on myös leimatun materiaalin lähettäminen opiskelijoille sähköpostitse. Kuulostaa hankalalta ja sitä se onkin.

Harjoitustehtäviä etsivän etäopettajan on hyvä muistaa, että mikäli jokin tuotos ei ylitä teoskynnystä, sitä saa käyttää täysin vapaasti ilman digi- tai muita lupia. Lähde on toki syytä mainita sekä hyvän kirjallisen tavan mukaisesti että kasvatusmielessä. Tuntuisi kaksinaismoralistiselta vaatia opiskelijoita merkitsemään lähteet tuotoksiinsa, jos asia ei ole kunnossa opettajan omissa aikaansaannoksissa.

Esimerkkejä teoskynnyksen alittavista tuotoksista ovat selittävät piirustukset sekä yksittäiset harjoitustehtävät ja tehtäväkokoelmat. Vaikka siis digilupa ei salli työkirjojen kopioimista, voi työkirjasta huoletta kopioida sivun tai pari, elleivät ne sisällä teoskynnyksen ylittävää materiaalia, kuten runoja tai novelleja.

Avoimet oppimateriaalit ja muu avoin sisältö

Tekijänoikeus- ja lisensointipulmille voi antaa kertaheitolla kyytiä käyttämällä avoimesti lisensoituja sisältöjä. Suomenkielistä avointa oppimateriaalia on tarjolla vielä varsin vähän, mutta tilanne kehittyy koko ajan parempaan suuntaan.

Tunnetuin avoimen sisällön lähde on Wikipedia-tietosanakirja, joka on laadultaan huomattavasti mainettaan parempi. Avoimesta oppimateriaalista paras esimerkki lienee Vapaa Matikka -sarjan lukuteorian ja logiikan oppikirja, joka ei häpeä laadussaan maksullisille kilpailijoillensa.

Avoimet materiaalit eivät missään nimessä ole uhka perinteiselle kustannustoiminnalle. Isot kustannusyhtiöt saattavat joutua luopumaan kaksinumeroisista liikevoittoprosenteista, mutta loppujen lopuksi kilpailusta on hyötyä kaikille: maksullisetkin materiaalit paranevat, kun rinnalla on ilmainen kilpailija, ja oppimateriaalin sähköistyminen avaa ovia oppimateriaalia tuottaville ketterille pienyrityksille.

Pilvipalvelut ja etäopetus

Pilvipalvelujen käyttö on etäopetuksessa arkipäivää. Niiden käyttöön liittyy useita yksityisyys- ja tietosuojanäkökohtia. Suurin yksittäinen ongelma on, että suosituimmat pilvipalvelut sijaitsevat fyysisesti Yhdysvalloissa, jossa paikallinen laki ei suojaa ulkomaalaisten henkilötietoja mitenkään.

Oppilaitos voi tehdä palvelusopimuksen ulkopuolisen palveluntarjoajan kanssa, kunhan henkilötietolakia ei rikota. Opiskelijaa ei voi kuitenkaan pakottaa rekisteröitymään koulun ulkopuoliseen palveluun. [1] Mikäli etäopetuksessa käytetään koulun ulkopuolisia pilvipalveluja, opiskelijalta tulee pyytää suostumus jo opintojen aloitusvaiheessa.

Käytännössä lähes kaikki opiskelijat käyttävät jo esimerkiksi Facebookia, joten niiden käyttö myös opetuksessa sujuu luontevasti. Opettajan tulee vain muistaa, että jos joku opiskelija ei halua käyttää Facebookia tai muuta pilvipalvelua kurssilla, hänelle tulee järjestää yhdenvertainen tapa suorittaa kurssi.

Mistä apua tekijänoikeuspulmiin?

Vanha viisaus sanoo että on helpompi pyytää anteeksi kuin pyytää lupaa, mutta Internetin aikakaudella on helppoa tehdä puolihuolimattomasti tekijänoikeusrikkomus joka käy kalliiksi. Esimerkiksi oppilaitokselle lisensoidun pdf-sähkökirjan livauttaminen vahingossa julkisen internetin puolelle tuo helposti tuhansien eurojen korvauslaskun. Tietty varovaisuus siis kannattaa.

Kattavin ja myös selkokielisin lähde opetusalan tekijänoikeuspulmiin on Tarmo Toikkasen ja Ville Oksasen kirjoittama Opettajan tekijänoikeusopas. Kirjan oma blogi on myös hyödyllistä luettavaa. Toinen hyvä opetushenkilöstön näkövinkkelin huomioon ottava sivusto on neljän yliopiston yhteenliittymän ylläpitämä Operight-sivusto.

Jos omaan kysymykseen ei löydy suoraa vastausta verkosta, voi tekijänoikeuspulmiin kysellä täsmäapua myös Facebookin Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -ryhmässä, kunhan muistaa asianmukaisen lähdekritiikin.

 


Vesa Linja-aho
Artikkelin kirjoittaja työskentelee Metropolia-ammattikorkeakoulun autoelektroniikan lehtorina. Sähköteknisen alan lisäksi Linja-aho opettaa taloushallintoa ja käytännön tekijänoikeusasioita opettajille ja opiskelijoille.