Stress management in schools

”Seikkaile vasta perillä”

4.12.

Olin suunnitellut Erasmus+ matkalle lähtöni siten, että kaikkine vaihtoineen päivästä ei tulisi liian kiireinen. Mutta toisin kävi…Lähdin sunnuntaina 4.12. Erasmus+ kurssille Ljubljanaan Sloveniaan. VR kuulutti junassa väärän laiturin Pasilassa, ehdin kuitenkin huomata viime hetkellä asian ja juoksin rullaportaat ylös ja alas oikealle laiturille. Lentokentällä lähtöporttimme muuttui 20 min ennen arvioitua lähtöaikaa kilometrin päähän ja sitten menimme alas kentälle bussiin. Bussissa kuulimme kuulutuksen, että matkustajien pitää mennä takaisin terminaaliin odottamaan lähes kahdeksi tunniksi Ivalosta myöhässä saapuvan koneen matkustajia. Tässä vaiheessa totesin, etten ehtisi enää Münchenissä vaihtamaa konetta, joten minut siirrettiin Kööpenhaminaan menevälle lennolle. Taas siirryin kilometrin uudelle lähtöportille ja kohta olinkin AirBerlinin koneessa matkalla Köpikseen. Otin jo valmiiksi stressinhallintakurssin oletettuja oppeja käyttöön: tilanteelle en nyt voi mitään, joten hengitä syvään, annan sykkeen tasaantua ja lue kirjaa. Mieltä painoi kuitenkin se, että seuraavan koneen vaihtoon olisi kentällä aikaa 40 minuuttia ja vaikka itse ehtisin, ehtiikö matkalaukku? Köpiksessä kiisin taas kilometrin ja ehtiessäni portille huokaisin helpotuksesta, sillä tämäkin kone näytti lähtevän myöhässä. Pienen koneen lentäessä yli Alppien juttelin vieressä istuvan slovenialaisen naisen kanssa ainakin kahdestakymmenstä eri aiheesta, koska näytimme olevan kiinnostuneita melko samoista aiheista. Naisen lempikirjailija oli Arto Paasilinna. Tunsin oloni hyvin kotoisaksi. Hän tarjosi minulle kyytiä Ljubljanan keskustaa ja myös bussissa vieressämme olevalle miehelle, mutta kieltäydyin, joska minulla oli kyyti tilattuna. GoOptin kyydissä istuin kuskin ja prahalaisen tytön viedessä ja tyttö kertoi keväällä käyneensä Rovaniemellä, koska hänen työnantajansa oli suomalainen. Aloin vakuuttua, että olemme täälläpäin hyvin tunnettuja…

5.12.

Kävelin aamulla Cityhotellilta Primeran kurssipaikalle upeissa historiallisissa maisemissa joen vartta pitkin, joka oli täynnä joulumarkkinakojuja ja jouluvaloja. Ensivaikutelma Ljubljanaan oli vaikuttava, tunnelma samanlainen kuin Prahassa. 15 minuutin kävelymatkan jälkeen olin perillä täsmälleen samaan aikaan muiden kurssilaisten kanssa, jotka olivat jo edellisiltana tutustuneet toisiinsa mm. suklaaharjoituksen parissa ja yhteisellä illallisella. Tunnelma oli heti ensi minuuteilta asti hyvin välitön ja iloinen osittain ehkä kahden espanjalaisen ”Hóla-ladyn” ansiosta. Kurssilla oli myös opettaja irlannista ja musiikinopettaja Katri oli tulossa vähän myöhemmin lennon myöhästymisen takia.

image

 

Pidimme esittelykierroksen ja esittelin tekemäni posterin, jossa oli kuvia kotitaloustunneilta ja TT tunnilta, Itsenäisyyspäivän tanssiaisista, harrastuksistani ym. TT tunnilta ottamassani kuvassa noin kolmaosa oppilaista viittaa, kun kysyin, kuinka monella on streessiä. Oppilaiden stressin syitä ovat kokeet, kaverisuhteet, läksyt ja jopa harrastukset. Näihin asioihin tulin saamaan oppia kurssilta. Esittelykierroksen jälkeen kouluttajat kommentoivat tutulla lauseella: ”teillä on luultavasti maailman paras koulujärjestelmä, parhaat koulut ja opettajat!”

Ensimmäisenä kurssipäivänä opin, että on monia syitä, jotka vaikuttavat streesin kokemiseen ja sen hallintaan. Ei ole yhtä tietä onneen. Jokaisella on oma tapansa purkaa purkaa stressiä ja koulussa on hyvä opetella eri tapoja, joista sitten voi valita itselleen sopivia. Näitä asioita tulimme kurssille opiskelemaan.

 

 

 

Jäähyväisten jättöä

Niin vain saapui viimeinen päivä ja jäähyväisten tunnelmaa oli ilmassa heti aamusta alkaen. Söimme aamiaisen Minnan kanssa kahdestaan ruokasalin 15-metrisen pöydän ääressä.

Kurssin viimeisenä päivänä puhuttiin brittiläisestä kulttuurista ja koulutuksesta. Koulutus on ollut täällä lehtien otsikoissa, sillä maan uusi pääministeri Theresa May haluaisi antaa Britannian grammar schooleille mahdollisuuden valita oppilaansa älykkyyden ja opintomenestyksen pohjalta. Monenlaista koukeroa mahtuu brittiläiseen koulusysteemiin, ja monessa suhteessa se on aika epäreilu. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Luokkakierto on erittäin vaikeaa, ellei satu olemaan rutkasti onnea matkassa. Me suomalaiset ja ruotsalaiset olimme hiljaa, kun muut keskustelivat yksityskoulujen ja yleisten koulujen välisistä eroista ja rahoitusongelmista.

Ennen kurssipalautteiden ja todistusten jakoa teimme vielä pari musiikkiaktiviteettia. Todella hyvä mieli ja kiva tunnelma jäi tehtävästä, jossa saimme käsiimme John Lemonin (sic!) Imagine-kappaleen sanat, jotka näyttivät samalta kuin aikoinaan omat kasetilta kuuleman perusteella kirjoittamani lyriikat, eli ihan hassuja. Ensin katsottiin, missä voisi olla virheitä ja sen jälkeen kappale kuunneltiin ja sanat korjattiin. Paras juttu kuitenkin oli se, kun saimme pareittain itse kirjoittaa lauluun yhden uuden säkeistön. Kaikki olivat erilaisia, mutta liittyivät jotenkin tähän viikkoon, vaikka aihe oli täysin vapaa. Ne nivoivat viikon pakettiin ja kaikille jäi hyvä mieli.

Sitten tulikin jäähyväisten ja valokuvien aika. Jään erityisesti kaipaamaan opettajamme Geraldinen innostunutta ja inspiroivaa otetta, olisin voinut jatkaa vielä toisenkin viikon hänen kurssillaan.

Minnallekin jouduin sanomaan heipat, eikä se ihan kuivin silmin onnistunut, vaikka tiedämmekin tapaavamme Turussa. Oli mahtavaa ystävystyä Minnan kanssa! Tuntuu kuin olisimme tunteneet aina!

Kurssin päätöksen jälkeen lähdin vielä tutstumaan Woodstockissa sijaitsevaan Blenheimin palatsiin. Sen historia on mielenkiintoinen, ja se ulottuu aivan 1700-luvun alkupuolelle, jolloin Espanjaan haettiin kuningas Ranskasta. Monet naapurimaat eivät pitäneet ajatuksesta, että Espanjan uusi kuningas oli Ranskan kuninkaan pojanpoika, josta aikanaan tulisi myös Ranskan kuningas. Syttyi kahakoita ja sotia, jotka kulminoituivat Blindheimin taisteluun Baijerissa. Britti John Churchill johti joukkonsa voittoisaan taisteluun, jonka jälkeen Espanjan kuningas suostui lupaamaan, ettei hänestä tulisi koskaan Ranskan hallitsijaa. Kiitokseksi taistelumenestyksestä kuningatar Anne lahjoitti Churhillille ja tämän vaimolle valtavan maa-alueen ja sen keskelle rakennettavan linnan. Linnassa on oleskellut myös eräs tunnetuimpikin Churchill, nimittäin Winston. Hän ei itse ollut linnan herttua, mutta hänen isänsä oli läheistä sukua. Winston itse asiassa syntyi linnassa, sillä sinä päivänä oli tanssiaiset, kun yllättäen synnytys käynnistyi pari kuukautta etuajassa.

Linna on valtava mittasuhteiltaan ja koko sitä ympäröivä maasto on muokattu uudelleen. Lähes kaikki siellä kasvava on ihmisen istuttamaa joitain keskiajalta peräisin olevia tammia lukuunottamatta. Linnan ympärille on kaivettu suuri järvi ja jättömaasta rakennettu kukkuloita. Kuinkahan paljon tuollaisen linnan ja sitä ympäröivän puutarhan ja niittyjen ylläpito maksaa?

Nyt lienee aika lopettaa ja laittaa lataukseen puhelin, josta jaan verkkoa pädiin, jotta tekstiviestlentolippuni on sitten näytettävissä, kun huomenna Heathrowlle pääsen.

Yritän lisätä kuvia tänne ensi viikolla, tekniset taitoni ja välineet eivät nyt riittäneet siihen täältä paikan päältä. Jotain kuvia on Facebookissa, mutta koetan saada vähän erilaisia tänne tekstin joukkoon.

Tämä kurssipäivä oli jälleen intensiivistä tykitystä, mutta samalla valtavan hauskaa ja antoisaa. Aktiviteetti toisensa jälkeen tuntui sellaiselta, että niitä täytyy ehdottomasti päästä kokeilemaan omassa luokassa. Mielelläni jaan vinkkejä myös muille kiinnostuneille, kunhan täältä palailen.

Osassa kurssilaisista alkoi tänään jo näkyä väsymyksen merkkejä. Muutamat jäivät heittäytymistä vaativissa tehtävissä nurkkaan somettamaan huonoon vointinsa vedoten. Ruotsalaiset ja turkkilaiset seurustelivat keskenään. Illaksi oli järjestetty koko koulun yhteinen pubi- ilta, jonne kaikki opiskelijat oli kutsuttu ja johon myös osa opettajista osallistuisi. Jotenkin nololta tuntui, että meidän kurssilta paikalle vaivautui vain yksi toinen, hänkin suomalainen.

The Red Tiger -niminen pubi oli aika iso, mutta viihtyisä. Koska olemme Englannissa, olimme päättäneet Minnan kanssa tilata asiaan kuuluvasti oluet, vaikka kumpikaan meistä ei erityisemmin oluen ystäväksi tunnustaudukaan. Half pint Guinnesia oli ihan oiva valinta, pikkuruiset olutlasit herättivät meissä myös hilpeyttä.

Ennen pubi-iltaa kävimme Minnan kanssa hoitamassa tuliaisostoksia. Kirjakaupan paperiosastolla hypistelimme ihania lehtiöitä ja vihkoja nauttien valikoiman laajuudesta. Täällä kirjakaupat ovat vielä perinteisen tyylikkäitä ja kauniita sisältä, eivät synkeän kolkkoja, kuten ne Suomen kaksi suurinta ketjua.

Huomenna on reissun viimeinen kokonainen päivä. Koulu loppuu jo yhdeltä, ja Minna lähtee suoraan siitä Lontooseen. Tunnelma on onnellisen haikea: olemme huomanneet, että meillä on tavattoman paljon yhteistä ja saaneet toisistamme uudet ystävät!

Minä lähden koulun jälkeen tutustumaan Blenheim Palaceen, ja Rob on taas oppaana. Viihdyttävä kierros siis tiedossa!

Bigwigs and hoi polloi

Lämmin sää sen kuin jatkuu, joten taas on luokassa hikoiltu. Tänään tehtiin monenlaisia kielioppiharjoituksia, ja jälleen opimme, miten tavallisista aukkotäydennystehtävistä saa pienellä vaivalla innostavia ja osallistavia. Käytiin läpi liuta mielenkiintoisia nettisivuja, joista voi olla monenlaista iloa niin tuntien kuin materiaalienkin suunnittelussa sekä erilaisten harjoitusten toteutuksessa. Harjoiteltiin rimmaavia sanapareja, joista minulle tutuimmat olivat mumbo jumbo ja hanky panky. Uusia sen sijaan olivat esim. bigwig, nitty gritty ja hoi polloi. Kymmenen pistettä sille, joka osaa suoralta kädeltä kertoa, mitä ne tarkoittavat!

Iltapäivällä harjoiteltiin vielä erilaisia lukutekniikoita, tekstin ymmärtämistä ja kriittistä ajattelua edistäviä aktiviteetteja. Taas tuli yhden päivän aikana kymmeniä erilaisia ideoita, joista useimmat ovat käyttökelpoisia omassa työssä. Oikein odotan sitä, että saan kääriä hihat ja ruveta hommiin!

Tuntien päätyttyä alkoi opastettu kierros Christ Church Collegessa, joka on aikoinaan ollut sekin maailman suurin. Kuuluisa se on mm. siksi, että Ihmemaan Liisa on asunut siellä. Hänen isänsä oli koulun dekaani. Lewis Carroll (oikealta nimeltään Charles Lutwidge Dodgson) oli matematiikan professori, joka toisinaan viihdytti Alice Liddelliä ja hänen sisaruksiaan kertomalla heille tarinoita Liisasta, joka etsi seikkailuja.

Ehkä vieläkin kuuluisammaksi paikan tekee se, että siellä on kuvattu useita  Harry Potter -elokuvien kohtauksia. Itse asiassa koko Oxford on kuin Harry Potterista! Tuntuu kuin mistä tahansa kadunkulmasta voisi kääntyä hämyisälle Viistokujalle ja koulupukukauppojen näyteikkunoista puuttuvat vain taikasauvat ja luudat.

Idiomeja ja vasemmanpuoleista liikennettä

Jo aamulla sai huomata, että päivästä olisi tulossa lämmin. Sama hotellihuoneesta tuttu kuumankostea, seisova ilma tuli vastaan myös ulko-ovella koululle päin lähtiessämme. Kevyt kesämekko oli hyvä varustus.

Luokkahuoneessa oli painostavan kuuma ilma vaikka kaikki ikkunat oli auki, mutta tunnelma oli onneksi kiva ja kepeä. Tänään tehtiin monenlaisia harjoituksia idiomien ja sanaparien avulla. Kahden päivän aikana olemme jo ehtineet kokeilla kymmeniä erilaisia oppilaita innostavia ja osallistavia harjoituksia, joista osa on ennestään tuttujakin, mutta nyt olen saanut uusia ajatuksia siitä, miten niitä voisi toteuttaa omilla tunneilla uudella tavalla. Useimmat harjoitukset saavat oppilaat liikkumaan paikaltaan ja vaativat todellista vuorovaikutusta onnistuakseen. Olen tosi innoissani, kiva päästä pian kokeilemaan niitä!

Koulupäivä oli tänään (onneksi) lyhyt, joten saimme vähän enemmän aikaa kaupunkiin tutustumiseen. Tämä on kaupunki, jossa arvostetaan vanhanaikaisia käyttöliittymiä niin hyvässä kuin pahassa. Toinen toistaan houkuttelevimmissa kirja- ja paperitavarakaupoissa on kiva kierrellä ja ihmetellä niteiden määriä. Ulkoa päin pieneltä ja vaatimattomalta näyttävä Blackwell’s koostuu useista eri huoneista, ja kuuleman mukaan esimerkiksi alakerran Norrington Room pitää sisällään 400 hyllykilometriä. Tiedä sitten, pitääkö paikkansa, mutta paljon niitä siellä on!

Kaupungissa on useita museoita, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Käväisin maailman vanhimmassa museossa, Ashmolean Museumissa. Varmasti sen näyttelyt ovat ainutlaatuisia, mutta minua eivät liiemmin kiinnostaneet antiikin Kreikan, muinaisen Egyptin tai vaikkapa historiallisen Kreetan varastetut aarteet, joita vitriinit pullistelivat. Minua tympäisi ajatus siitä, että muumioita ja saviruukkuja on aikoinaan roudattu tänne uskomattomia määriä pois omalta maaperältään.

Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme Minnan kanssa tunnin juoksulenkillä läheisessä puistossa helteestä huolimatta. Kyllä tuntui hyvältä, loppuviikon sairastelukaan ei enää tuntunut. Lenkin haastavin osuus oli osata väistää vastaantulijat vasemmalta puolelta ja ennakoida risteyksissä, mistä suunnasta tulevia autoja pitäisi osata varoa. Miten se onkin aina yhtä hankalaa?

Suihkun jälkeen lähdimme vielä syömään Turf Tavern -nimiseen pubiin, joka on joskus valittu maailman parhaaksi pubiksi. Se on tuttu myös Ylikomisario Morse – kirjoista ja – elokuvista. Eikä sitä suotta ole kehuttu: palvelu oli todella ystävällistä ja rentoa, ruoka ja juoma hyvää ja tunnelma lämpimässä illassa todella miellyttävä. Paikka sijaitsee hyvin kapean, hämyisän ja mutkikkaan kujan päässä, joten sinne ei ole helppo löytää. Ehkä siksi se on säilyttänytkin niin hyvin omalaatuisuutensa.

Syötyämme jäimme vielä hetkeksi maleksimaan hiljaisemmille kaduille, sillä meillä ei ollut kiire oman kotikatumme meteliin. Tänään on onneksi tivolin viimeinen ilta, mutta meteli siellä on käsittämätön. Eilen melu loppui yhdeltätoista, toivottavasti tänäänkin. Minna osti korvatulpat, ja niille totisesti on kadun puolella käyttöä.

Ensimmäiset tunnelmat Oxfordista

Täällä ollaan! Eilinen matkapäivä sujui mutkattomasti. Sain matkaseuraksi Minnan, opekollegan Hannunniitusta, joka oli tulossa samaan Lake Schooliin toiselle kurssille. Huomasimme olevamme samanhenkisiä ja juttu alkoikin luistaa välittömästi. Oli helpottavaa pähkäillä yhdessä, mihin suuntaan mennä ja ihmetellä yhdessä takkuilevaa lippuautomaattia.

Majapaikkamme on St. Benet’s Hall -niminen yliopiston bed&breakfast, johon asetuimme neljältä paikallista aikaa. Huoneemme ovat kapeiden portaiden päässä kolmannessa kerroksessa. Huoneet ovat tilavat, englantilaisittain kokolattiamatolla päällystetyt ja massiivisilla huonekaluilla sisustetut. Seinillä on krusifikseja ja kirjahyllyssä uskonnollista kirjallisuutta. Toistaiseksi olen kuitenkin tarttunut mieluummin Minnan suosittelemaan, lentokentältä ostamaani Jojo Moyesin Me before you -kirjaan. Kylpyhuone on myös perienglantilainen, onneksi siellä ei kuitenkaan ole kokolattiamattoa! Sänky on  hyvä ja lakanat puhtaat, joten mikäs tässä ollessa!

Heitettyämme matkalaukut huoneisiimme, lähdimme syömään ja tutustumaan kaupunkiin. Huomasimme, että Oxford on suhteellisen pieni kaupunki ja kaikki tärkeä on lyhyen kävelymatkan päässä: bussiasemia, koulu, kauppoja, ravintoloita. Yllätykseksemme meillä on myös tivoli suoraan hotellimme edessä. Katu on suljettu ainakin parinsadan metrin pituudelta, ja rekat ja tivolilaitteet täyttävät normaalisti vilkasliikenteisen kadun.

Tänä aamuna kävelimme koululle hieman jännittyneinä, sillä ulkoa päin koulu ei aivan vastannut mielikuvaamme Oxfordin vanhoista koulurakennuksista. Jännitys oli turha, sillä vastaanotto oli erittäin lämmin ja kurssini kouluttaja Geraldine Power erittäin taitava ja viihdyttävä. Päivä oli pitkä ja tiivis, mutta todella kiva! Kurssillani on pari muuta suomalaista, kolme ruotsalaista, neljä turkkilaista, yksi alankomaalainen, yksi espanjalainen, yksi saksalainen ja yksi puolalainen englannin opettaja. Kaikki aktiviteetit olivat osallistavia ja mukavasti aivonystyröitä kutkuttavia!

Luokkatyöskentely päättyi neljältä, mutta sen jälkeen oli puolentoista tunnin mittainen kiertokävely kaupungissa. Oli hyvä, että olimme jo eilen vähän tutustuneet paikkoihin, sillä nyt tuntui, että paikkoja jäi jo mieleen. Oppaamme  Rob tuntee Oxfordin kuin omat taskunsa, ja hänellä oli paljon mielenkiintoista kerrottavaa kaupungista ja sen historiasta. Saimme selkoa yliopistokuvioista, mm. sen, että kaikki opiskelijat kuuluvat johonkin kaupungin monista collegeista, joissa he asuvat, ruokailevat ja saavat yksilöopetusta. Lisäksi he käyvät yhteisen yliopiston luennoilla ja esim. kirjastoissa.

Kävimme historiallisilla paikoilla ja saimme kuulla hurjia tarinoita kaupungin väkivaltaisesta menneisyydestä. Nykyisin kuulemma on rauhallisempaa.

Tiedättekö muuten, mitä Oxford tarkoittaa? Ox on tietenkin härkä ja ford on matala kahlauspaikka joessa. Oxfordin vaakunassa härkä kahlaa joen yli.

Oxford kutsuu

Huominen lähtö lähestyy pienistä viime hetken jännitysmomenteista huolimatta. Eilen hytisin vielä kuumeessa, mutta nyt olo on jo aika hyvä ja luottavaisin mielin valmistaudun lähtöön. Uudet Scandinavian Outdoorista hankitut reppu ja matkalaukku ovat osoittautuneet loistaviksi pakattaviksi kymmenien eri lokeroiden ja taskujen ansiosta. Kunhan nyt vain muistaisin kaiken tärkeän.

Oxfordiin on luvattu ensi viikoksi tosi lämmintä ja hienoa ilmaa, mutta vanhan kokemuksen mukaan saarivaltion sääennusteisiin ei juuri ole luottamista. Siksi mukaan lähtee kesämekkojen lisäksi myös villapaita ja pitkä sateen pitävä takki. Villasukat minulla on mukana aina, oli matkakohteena Lappi tai Dubai.

Huomenna on tarkoitus asettua opiskelijahotelliin ja maanantaiaamuna alkaa opiskelu Oxford Lake Schoolissa. Kurssin nimi on Creative Teaching, joten odotan vinkkejä tuntien elävöittämiseen. Hiukan arveluttavat kyllä koulun ohjeet sanakirjan ja kannettavan cd-soittimen mukaan ottamisesta. Millä vuosikymmenellä siellä eletään?